perjantai 18. marraskuuta 2011

Voimaa hiljaisuudesta





Eilen ehdin kuin ehdinkin iltapäivällä kuvaamaan ehkä tämän vuoden viimeistä lumetonta, auringonpaisteista päivää. Kuvausretkeen innosti valokuvatorstain aihe eli äänet. Ja koska olin itse vaiheessa, jolloin  kaipasin hiljaisuutta ja äänettömyyttä kiireen keskellä, kutsui  marraskuun hiljaisuus minua puoleensa. Aiemmassa postauksessani on vastaus tuohon haasteeseen.
Jälleen kerran löysin jokivarrestani kaipaamani. Pari tuntia koiran ja kameran kanssa teki tehtävänsä.
Illalla olin valmis kohtaamaan  ystäviäkin. Samalle illalle osui peräti kaksi mieluisaa treffiä. Ensin tapasin ensimmäisen ammattini ajoilta olevan opiskelutoverini. Hän oli kurssimme nuorimmasta päästä ja minä vanhimmasta, jo avioitunutkin. Hän oli täällä työmatkalla ja samalla tapasin ohimennen muitakin tuon ammattikunnan edustajia, vanhoja tuttujakin joukossa. Kumman nopeasti sitä tuohon joukkoon edelleenkin sopeutuu, olinhan tuossa työssä toistakymmentä vuotta itsekin. Houkuttelivat kovasti minua vielä iltamenoihin, mutta sinne en enää lähtenyt.
Minulla kun oli sovittuna vielä illalle toinenkin tapaaminen. Entisen mieheni veljen vaimon kanssa tapaamme edelleen silloin tällöin ja tämä tapaaminen oli sovittu  aikoja sitten. Jälleen kerran jatkoimme siitä, mihin viimeksi jäimme,. Lasten tilanne, parisuhteet ilot ja surut, oma jaksaminen , työkuviot - siinä päällimmäiset aiheet viisikymmentä plus- elämän kuulumisista.

Ja sosiaalisen elämän vilkkaus jatkuu. Kuusamon reissu toteutuukin. Päätimme lähteä kolmen naisen voimalla , kun kahdelle tuli este viime tipassa. Illansuussa lähden  ajelemaan kohti Kuusamoa ensilumen valaisemassa maisemassa.

Tänään nimittäin satoi ensilumi Rovaniemelle. Myöhemmin kuin miesmuistiin.

7 kommenttia:

  1. Näin se syksy meni ja tulee talvi täällä 'naapurissakin'....!
    Järvet alkavat olemaan 'kannellisia' valkoisen lumen peittämiä.
    Kyllä sen Kitkan isot selät ovat vielä vapaana...

    Mukavat ovat ensimmäiset talviset kuvasi...
    Mukavasti tekstin saattelemana.
    Olemme tuota pikaa Joulussa - ja aika rientää eteenpäin.
    Terveisin Eko

    VastaaPoista
  2. Mukava löytää blogisi Maaretta, Mm:n vinkistä kävi tieni. Kuljin jo kanssasi hetken aikaa Helsingissä entisten aikojen poluillasi. Tuot mieleeni hienon ajan Rovaniemellä , asuimme siellä kolmisen vuotta kun lapset olivat pieniä. Kaamoksen hienoa valoa en voi unohtaa...Nyt tervehdin sinua etelärannikolta, missä pakkanen ei vielä ole nujertanut viimeisiä kukkia. - Lisäsin naamani lukijalaatikkoon :)

    VastaaPoista
  3. Eko; vuosi vuodelta aika rientää nopeammin vaikka tuntuu ettei itsellä enää kiire olisikaan mihinkään...Mukavaa joulualusaikaa sinullekin!

    Marjattah; tervetuloa lukijoitteni joukkoon. Käyn tutkimassa sinunkin mielenkiintoiselta vaikuttavaa blogiasi jahka reissultani kotiudun!

    VastaaPoista
  4. Naisenergiaa ei kai voi saada liikaa, varsinkaan ystäviltä ja muilta samanhenkisiltä. Rattoisaa matkaa Kuusamoon!

    VastaaPoista
  5. Hieno rauhaa huokuva kuva sarja, ylin siihen on veden liike hienosti pysähkynyt, jäätynyt.

    VastaaPoista
  6. Samanhenkisten ystävien yhteiset reissut ovat pala elämän ihanuutta! Itse kaipaan jotain samanlaista, mutta koska parhaat ystäväni ovat kaikki vuoronperään muuttaneet ulkomaille, reissun toteuttaminen on vaikeaa.
    Ihanaa ja antoisaa Kuusamoa teille!

    VastaaPoista
  7. Katriina; ehdottomasti samaa mieltä!Naisenergia on jotain erityistä.

    Katinka; kirjoititpa kauniisti. En itse huomannut noin ajatellekaan. Jäin miettimään komenntisi perusteella noita kuviani ja niiden. Ne ovat varmasti vastapainoa tapahtumarikkaalle elämälleni.

    Kiitos Pirkko! Matka sujui hyvin. Minunkin hyvä ystäväni asuu ulkomailla ja ajoittain kaipaan häntä kovin. Me tapaamme kyllä säännöllisesti, nykyään teemme treffit aina silloin tällöin jonnekin Euroopan kolkkaan. Viimeksi tapasimme viime kuussa Ranskassa, mutta sillä reissulla olivat puolisot mukana ja ystävällä vielä lapsetkin. Mukavaa sekin kyllä oli:-)

    VastaaPoista