torstai 15. joulukuuta 2011

Joen hiljaisuudessa ,valkeassa hämärässä



Joen hiljaisuudessa
valkeassa hämärässä
kaipaan kaukaisia jouluja, 
pehmeitä unia, hiipiviä tonttuja ,
enkelikellojen helinää.


Runotorstain ja Valokuvatorstain  229.haaste oli Tontut hiipivät. Haasteeseen kuului myös Susanna Haaviston esittämä  ja Petter Ohlsin säveltämä hieno laulu Niin hiljaa. Minut viritti tuo kaunis kappale lapsuuteni jouluihin ja tunnelmiin. Etenkin nyt kun molemmat vanhempani sairastavat ja ensimmäistä kertaa ei vanhempien luona enää ole isän koristelemaa kuusta eikä isän tarinoita. Hän viettää todennäköisesti joulun sairaalassa.

10 kommenttia:

  1. Lapsuuden joulut, oih! Niitä odoteltiin ja hiippailevia tonttuja pelättiinkin. Iloitse vanhemmistasi, juttele isän kanssa vanhoista jouluista. Talleta muistoja. Toivon parasta koko perheellesi.

    VastaaPoista
  2. Kuvasi on kaunis!
    Ja joulussasi ihan uusi sävy nyt.
    Näin se vaan menee. Itse olen jo sen ikäinen, että monta joulua on jo takana "orpona".
    Toivottavasti kaikki menee hyvin ja
    jatkossa seuraa toipuminen ja paraneminen.
    Hyvää Joulua ja kuvarikasta vuotta 2012!

    VastaaPoista
  3. Kaunis ja herkkä on kuvasi!

    Hyvää ja iloista joulua toivotan ja kaikkea hyvää tulevaan vuoteen!

    VastaaPoista
  4. Tonttu hiipi yli joen....
    jäljistä sen päättelen.

    VastaaPoista
  5. Saattaapa olla kaksikin tonttua hiipimässä joen yli. Kuvassa hieno tunnelma.
    Aikanaan meillä kaikilla on vain muistot lapsuuden jouluista, mutta niin kauan kun on mahdollista niitä muistoja kannattaa tallentaa sydämeensä.
    Hyvää joulua.

    VastaaPoista
  6. Suloinen kaipaus kaamoksessa on vangittu kuvaan. Siitäkin joulutunnelma rakentuu, kuten runosi kertoo.

    VastaaPoista
  7. Joulu on minullekin muistoja. Lapsuudesta. Pehmeitä, ihania.

    VastaaPoista
  8. Kiitos kauniista blogistasi ja oikein hyvää joulua sinulle ja läheisillesi!

    VastaaPoista
  9. Lumikuva, tältäkö vuodelta jo?
    Helsingissä lumi vain käväisi, mutta ei se ole kovinkaan outoa. Minun lapsuuteni helsinkiläisjouluihin kuului aina epävarmuus siitä tuleeko joulusta vihreä vai valkoinen.

    VastaaPoista
  10. Kaari3; onneksi isän toipuminen on edistynyt. Todennäköisesti pääsee jouluksi kotiin.

    Sisko; minulla meni kauan ennenkuin ymmärsin tuon aikuisorvon tunteen. En ole orpo vielä, mutta tietoisuus tulevasta on olemassa.

    Tiina; kiitos ja rauhallista joulua sinullekin!

    Arleena, sinne se varmaan hiipi, toiselle puolelle jokea!

    Aimarii; onneksi muistoja
    voi tallettaa monella tavalla. Ne pysyvät aina.

    Marjattah; sanoitpa kauniisti sen mitä runossani ajattelin"suloinen kaipaus kaamoksessa".

    Hihat; muistoja on monelaisia, onneksi myös pehmeitä, ihania.

    Äiti-ihminen; kiitos kun kävit ja oikein hyvää joulua sinullekin!

    Pirkko; voisi olla tältäkin vuodelta tuo kuva, vaan on viime vuodelta. Meikllä on lunta paljon ja koko ajan sataa lisää. Postikorttimaisemia!

    VastaaPoista