Pyhien välipäivinä

Pääsiäisen pitkät, lämpimät, aurinkoiset ja jo  niin kesäiset pyhät olivat kertakaikkiaan ihania. Tuntui kuin olisi ollut pitempäänkin lomalla. Niinpä olikin sitten yllätys kun voimaantumisen sijasta iskikin kevätflunssa. Taisi jäädä villahousut pois sittenkin liian aikaisin! Eilinen päivä meni ihan sängyn pohjalla maatessa, olo oli täysin vetämätön, kuin olisi mankelin läpi kulkeutunut. Eikä tänäänkään ole kehuttava olo. Ulkona on edelleenkin kaunis kevätkesä, mutta nyt ihailen sitä vain ikkunasta.

Pääsiäisenä ei aiottu pitkän perjantain suku/ystäväpäivällistä lukuunottamatta tehdä mitään, mutta erinomaiset kelit suorastaan kutsuivat sosiaalisuuteen. Niinpä terassikautta avattiin jo niin meillä kuin muuallakin. Ensimmäisenä pääsiäispäivänä kahviteltiin äidin kahvipöytäherkkujen äärellä vanhempieni terassilla ja meilläkin ensimmäinen grilliateria nautittiin omalla terassilla toisena pääsiäispäivänä vieraiden kera.

Koko pääsiäisen ajan kiertelin jokivarsia niin Kemijokivarressa (postauksen ylin kuva) kuin kotoisassa Ounasjokivarressakin. Kuvasin joutsenia harmitellen kunnon objektiivin puutetta ja vaan nautiskelin alati muuttuvista maisemista. Nyt kun katson ikkunasta, jäät jo huilaavat Ounasjoella! En muista, koska ne olisivat näin aikaisin lähteneet, huhtikuun puolella jo. Ei taida tulla edes kunnon tulvia, kun jäät sulavat jokapuolella paikoilleen.
Mies lähti eilen vielä viimeiselle perinteiselle tunturireissullen vanhan ystävänsä kanssa. Huomenna kotiutuu jo kyllä. Siellä saattoi kuulemma vielä jotenkuten hiihtää ja lasketella.
Ylihuomenna onkin jo sitten vappuaatto ja seuraavana sunnuntaina äitienpäivä! Melkoista pyhien kavalkaadia siis edessäpäinkin!

Nokipannukahvit

Viime pääsiäisenä lähdimme extempore räntäsateisesta  ja harmaasta pääsiäisestä Reininlaakson kevääseen Ulkomaanystävän luokse. Pääsiäinen oli silloin kyllä pari viikkoa aiemmin.  Tänä keväänä kevät on tullut Lappiin aikaisin, en muista koska olisin pihaa haravoinut tähän aikaan! Eilen istuimme pihatöiden lomassa  alapihalla ja keitteleimme nokipannukahvit kuunnellen samalla joelta kantautuvia joutsenten huutoja. Kaksi pariskuntaa on asettautunut tuohon hiekkasaaren nokkaan  niinkuin ovat tehneet jo monta vuotta! Tuskin malttoi pihalta ulos sisälle tullakkaan vaikka pakko oli, koska iltapäivällä olin kutsunut pöydällisen ruokavieraita. Mukavaa sekin kyllä sitten oli!

Vanha , lapsuuden ajoilta oleva ystävättäreni tyttärensä kanssa, minun vanhempani , miehen lapsista nuorin tytär ja poika avokkinsa kanssa. Sekalainen seurakunta, mikä mahdollisti erilaisempia juttuja kuin pelkästään tutussa perhepiirissä. Joukossa oli kaksi tulevaa kevään ylioppilasta ja heidän juttujaan tulevaisuuden suunnitelmistaan oli virkistävä kuunnella. Sitäpaitsi eihän siitä ole kuin hetki kun me ystävättäreni kanssa juhlimme ylioppilaaksi tuloamme marimekoissamme. Siinä muuten yksi varma ero menneen ja tulevan välillä. Tänä päivänä ei taida kukaan juhlia enää marimekossa (ainakaan niissä perinteisissä pystyraitapaitamekoissa)! Ainakin näillä neidoilla oli niin naiselliset juhlamekot paljaine olkapäineen  ja tyllihelmoineen!

Tänäänkin mittari näyttää jo kymmentä lämpöastetta, aurinko paistaa. Kohta lähden ulos katsomaan niitä joutseniä lähempää. Ehkä lähdetään pyöräretkelle, ehkä tehdään jotain muuta.... Vielä ollaan aamutakeissa
ja nautitaan  tästä joutilaisuudesta tohinoiden jälkeen. Tietoisena siitä, että on pari pyhää vielä edessäkin samanlaisella ohjelmalla. Juuri nyt juuri tälläinen olotila sopii minulle parhaiten!

Nyt on hyvä aloittaa pääsiäisen vietto

Viimeiset rahkapullat paistettu  ja talo siivottu uudella höyrypesurilla! Ei hassumpi suoritus työpäivän jälkeen!
Mies kyllä auttoi , höyrypesuri oli sen verran kiinnostava uusi laite. Puhdisti muuten matotkin hyvin!

Korkkasin hetki sitten karpalosiiderin, että maistuikin hyvältä.  Nyt on hyvä aloittaa pääsiäisen vietto. Huomisen ruoan ratkaisin kyselemällä töissä lounaan ääressä ideoita työkavereilta. Hyviä ideoita tulikin, mutta ehdin kauppaan vasta kahdeksan maissa ja silloin olivat hyllyt jo tyhjinä, joten ja oli otettava sitä mitä sieltä enää löytyi kun en jaksanut enää lähteä toisiin kauppoihin! Meillä syödään siis huomenna alkupalaksi munakasrullaa savukalatäytteellä, sitten uunissa valmistettua naudanpaistia punaviinikastikkeen ja pannuvihannesten kera, lisukkeena rucolasalaattia ja jälkkärinä leivonnaisten lisäksi leipäjuustoa lakkojen kera uunissa haudutettuna!

Huomisen vierasrutistuksen jälkeen loppu pääsiäisestä kuluukin sitten vailla mitään suunnitelmia. Tännekin on luvattu lämpimiä kelejä, etupiha odottaa jo haravoimista. Ensimmäisenä pääsiäispäivänä  ajellaan maalle vanhempieni luokse syömään. Siinäpä meidän pyhät pääpiirteissään. Mukavaa, rauhallista oloa ja eloa!

Oikein leppoisaa  ja rentouttavaa pääsiäisen aikaa  teille kaikille kurkkijoillekin!

Joka ilta on joelle päästävä

Minun jokeni ja maisemani ovat rujonkauniita tänään. Jää ja routa kahlitsevat vielä jo tempoilevaa , ryskyilevää jokea. Pellot tulvivat ja ylimääräisiä lampia ja puroja syntyy joka hetki eri paikkoihin. Maiseman värit ovat vielä likaisenruskeita, haalean vihreitä, kelmeän keltaisia. Taivas sen sijaan on niin kirkas, täynnä heleän sinistä ja iltaisin punertavia sävyjä. Ainakin silloin kun aurinko paistaa. Osaa taivaskin huhtikuussa kääriytyä tummanpuhuviin ja harmaan haaleisiin sävyihin. Parhaimmillaan kaikki muutokset tapahtuvat hetkessä. Niinkuin eilen kun jouduin koirien kanssa äkilliseen raemyrskyyn kesken kauniini iltakävelyn. Tai kun tänään aamulla töihin pyöräillessä tuulenpyräkkä oli lähes kaataa minut sillalla. Ja juuri hetkeä aiemmin olin ihastellut jo osin auki olevaa virtaa.

Luonnossa myllertää. Minä odottelen joutsenia ja kurkia. Ja jäiden lähtöä. Joka ilta on päästävä joella käymään, muutos ja voima tarttuu minuunkin!

Pikkunoitia liikkeellä

Pikkunoitia on liikkunut Jokivarressa kovin paljon , suklaakippo on jo  lähes tyhjä....
Tänä vuonna pääsiäinen menee varmaan ohitse tavallista huomaamattomimmin kun ajankohta on näin myöhään. Hankikantokelit , jotka liitän vahvasti pääsiäiseen, ovat olleet ohi jo jonkun aikaa. Aamulla tein vielä lenkin  joelle rantajäitä pitkin saareen koirien kanssa. Kun hetkeksi käännyin pajunkissoja
taittelemaan rantapuskista oli vanhempi koirista, se sokea ,jo lumpsahtanut jään päällä olevaan veteen. Pääsi kyllä sieltä omin avuin puoliksi kastuneena ylös ja loppumatkan kulkikin sitten tiiviisti kannoillani.

Katselin äsken Metsähallituksen kämppiä netistä, kun äsken tuolla rannalla aavoja maisemia katsellessani iski Lapin kaipuu, tai oikeastaan erämään kaipuu! Kyllä sieltä kämpän olisi saanut pääsiäiseksi mutta keliolosuhteet voivat olla jo mitä vaan Lapissakin, joten kyllä taidetaan pysyä kotitörmillä.Sitäpaitsi mies on lähdössä Lappiin heti pääsiäisen jälkeen joka tapauksessa.

Pitkänä perjantaina  on tulossa ruokavieraita suurempikin joukko. Kutsuin kaikki samalla kertaa, jotta saadaan loppupyhät olla rauhassa. Minun vanhempani, sisko, ystävätär miehensä ja tyttärensä kanssa, siinä porukkaa. Pitäisi suunnitella tarjottavat, lammas ei meillä maistu, joten jotain muuta syömistä on kehitettävä.

Illalla on sitten vaalivalvojaiset. Pitkästä aikaa vaalia on jopa jännittävä seurata. Täällä Lapissakin on jäänyt vanhoja ehdokkaita useampikin pois, joten paikoista käydään kovaa kisaa. Ja kaiken keskellä vielä Perussuomalaisten tilanne, miten mahtavat pakkaa sekoittaa!

Gradunkokoinen aukko

 Me istutaan miehen kanssa sohvalla , katsellaan Midsommerin murhia saunan jälkeen ja syödään Ben and Jerrys jäätelöä... ympärillä leijuu parfyymin, meikkien ja hiuslakkojen tuoksu. Tytärpuoli keikkuu ystävättärensa kanssa huippukorkeilla koroillaan ja mallaa kahta toppiaan, persikanväristä ja uutta maaston vihreää, kumpi on parempi??? Vastailevat tekstiviesteihin ja facebookin tulvaan siinä meikkailun ohella. Erilaiset ovat lauantai-illan huumamme!

Mutta minä muistan tuon tunteen. Kun oli nuori ja hehkeä ja jokainen viikonloppu tuntui olevan mahdollisuuksia täynnä, niinkuin koko maailmakin! Kirjoitukset olivat ohi ja nelostie kutsui etelään! Sen kutsuun minäkin vastasin ja lähdin, poikaystävän perässä tosin. Hänestä tuli sittemmin ensimmäinen aviomieheni, poikieni isä!

 

Olen koko viikon pyöräillyt töihin ja sen lisäksi iltaisin ollaan kävelty normaalia pidemmät koiralenkit. Askeleita on mittariin kertynyt hyvää vauhtia. Tänäänkin jo lähes 15 000 askelta. Työpaikalla on menossa melkoinen kiri.  Meille näyttää muodostuvan oikein kilpailu kun sekä omaa että joukkueemme sijaintia voi netistä seurata!  Kevät etenee vauhdilla ja pyörän selästä aistii tuon luonnon muuttumisen päivittäin . Kuvat ovat viime keväältä, en ole nyt juuri kuvaillut kun on ollut muuta tekemistä iltaisin.

Jatkan nimittäin taas opintojani, elämässänihan oli selvästi gradunkokoinen aukko vaativan työn, mummoilun, matkojen, veneilyn, pihatöiden  ja kaiken muun keskellä! Tänään olin pitkästä aikaa kirjatentissä. Yliopistolle perustettiin ylimääräinen graduryhmä meille viittä vaille valmiille ja minäkin vastasin kutsuun. Ensi viikolla pitäisi olla valmiina gradun aihe. Kesäkuussa menen ruotsin kielen kurssille. Vuosi sitten syksyllä sain suoritettua muutamia opintokokonaisuuksia mutta veto loppui keväällä. Ehkäpä tällä lailla pyrähdyksittäin saan loputkin tehtyä ! En ole ollut lainkaan opintovapaalla opintojen vuoksi vaan koko ajan opiskellut työn ohella. Opinnot aloitin kymmenen vuotta sitten joten on noita pyrähdyksiä riittänyt! Niin ja siinä välillä suoritin neljä vuotta kestäneet erityisopinnotkin!  Enpä taida olla kuitenkaan ainoa opiskeleva keski-ikäinen nainen. Ainakin omalla työpaikallani yksi jos toinenkin suorittaa koko ajan jotain työn ohella, elinikäinen oppiminen näyttää ainakin omalla alallani olevan käytäntönä.

Mietin kyllä, otanko syksyllä vapaata tai siirryn taas joksikin ajaksi osa-aikaiseksi  jotta saan gradun koottua. Ihanaa olisi pitää opintovapaata muutama kuukausi. Mutta katsotaan sitä sitten kesän jälkeen! Nyt tuntuu, että virtaa riittää ja onneksi on välillä noita mukavia jo sovittuja juttuja tiedossa kuten kipparikurssi Saimaalla ja Kreikan reissu , molemmat jo toukokuussa.

Nyt tytöt lähtivät ja me miehen kanssa jatketaan omaa lauantai-illan huumaamme elokuvan ja valkkarin kanssa.  Mukavaa iltaa teillekin!

Kevään kohinoita

Huhtikuu on usein ollut minulle vaikeaa aikaa. Paljastavan kirkas valo jo aikaisin aamulla , vaakasuoraan satava räntälumi silloin kun muualla jo krookukset nostavat päätään. Sitäpaitsi huhtikuu on ollut minulle myös monien ikävien elämänmuutosten aikaa. Vaan tänä vuonna huhtikuu on tuntunut hienolta. Valo on kirkasta ja räntääkin on satanut mutta niiden takaa kuuluu kevään mahtava äänimaailma, kevään kohina. Luonto muuttaa muotoaan päivittäin, eniten ehkä jokeni. Tänään joella oli vielä jääpinta, mutta ei enää valkoista kovaa jäätä vaan harmaan sävyihin siirtyvä, ei enää kantava jää.

Olen siirtynyt pyöräilijäksi työmatkoilla . Vime syksystä muistan ettei pyöräily meinannut sujua lainkaan, hengästytti ja tuntui että matka oli sekä mennessä että tullessa pelkkää ylämäkeä. Nyt on kunto selvästi kasvanut kun matka sujuu suuremmitta vaivoitta. Viime syksynä olkapää vihoitteli melkoisesti ja näin jälkikäteen huomaan kuinka paljon se vähensi liikkumisiani. Työpaikalla olemme nuuten liittyneet Kuntoliiton Askel-kampanjaan, jossa haastetaan työpaikat ympäri Suomea keräämään askelia. Puolen tunnin pyöräilystä saa kirjata 2700 askelta. Liittymispakettiin kuului Omronin askelmittari. Meiltäkin liittyi puolet väestä mukaan. Mukava seurata miten meille käy! Tavoitteena olisi kerätä päivittäin vähintään 7000 askelta.

Tänään muuten on tasan neljä vuotta kun aloitin bloggaamisen. Tämä on toinen blogini. Muistelinkin bloggaamiseni alkuaikoja aiemmassa postauksessa, joten ohitettakoon tämä paalu ihan näin vaivihkaa tällä kertaa...

Levollista ja inspiroivaa aikaa

Ihan ensimmäiseksi totean että kuvat ovat viime vuodelta ja huhtikuun lopussa otettuja. Näkymät eivät tänään ole olleet läheskään tuollaiset vaan pikemminkin päivä on ollut niitä huhtikuun päiviä jolloin "räntäkin sataa vaakatasossa". Räntä-ja sohjokausi on siis alkanut täällä Lapissakin.

 

Kuvat antakoot minulle toivoa saapuvista kuulaista , leppeistä kevätilmoista. Tiedän niiden takuuvarmasti kyllä tulevan!  Kirjoitin nuo otsikon sanat  valokuvaaja Helille kun sain viimeinkin tilattua hänen ensimmäisen valokuvakirjansa (toinen , Helin mielestä, parempi teos ilmestyy muuten kohtapuolin). Jäin miettimään , että miten levollinen ja inspiroiva sopivat yhteen. Huomaan että omissa ajatuksissani olen liittänyt inspiraation enemmänkin kiihkeyteen ja tekemiseen kuin levollisuuteen, lienee entisen elämäni peruja. Tänä päivänä sopii itselleni kyllä ehdottomasti paremmin levollisuus  myös luovuuden pohjaksi ja lähteeksi. 

Tänään olen viettänyt laiskan leppoisaa päivää. Aamun aloitin pojan ja pojanpojan kanssa aikaisin yhteisellä aamukahvilla. Pojallani on tapana huolehtia aamuvirkusta Kuusenkerkästään ennen töihin lähtöään, jotta miniä saa nukkua vähän pitempään, kun yösyötöt ovat tietenkin vielä ohjelmassa. On mukava katsella ja seurata isän ja pojan touhuja. Kuusenkerkkä on kova nauramaan ja aamut ovat hänelle selvästikin hienoja hetkiä! Puoleltapäivin he lähtivät ajelemaan poikani isän luona käymään, huomenna jo palaavat. Poikani matkustaa huomenna takaisin Helsinkiin lähteäkseen  viikoksi työmatkalle Kiinaan ja Gimuli -miniäni jää Kuusenkerkän kanssa luoksemme ensi viikoksi. Minullakin on lomaa alkuviikko.

Miehen tytär palasi puolestaan New Yorkista eilen  , oli siellä ensimmäistä kertaa  käymässä. Hän totesi heti, ettei kylläkään viimeistä, kaupunki oli kuulemma heti tehnyt häneen voimakkaan vaikutuksen. Tytär oli löytänyt upean puvun sieltä ylioppilasjuhliinsa. Ehkä olisi itsekin suunniteltava matkaa valtameren tuollekin puolelle!

Meidän nuoret kulkevat ja matkustavat paljon. Aussityttökin, toinen miniäkin, oli vasta työmatkalla Espanjassa  ja nyt palasi Tanskasta. ja Gimuli matkustaa Kuusenkerkän kanssa Moskovaan toukokuussa kun poikani on taas pitemmällä työmatkalla, en edes muista missäpäin tällä kertaa. No, matkustetaanhan mekin miehen kanssa toukokuussa Kreikkaan Toloon.

                                             Kuva täältä

Summa summarum eli kyllä tällä hetkellä minun levollisuuteni ja luovuuteni lähteinä ovat oma perhe ja leppoisa arkielämä miehen kanssa. Tähän oloon matkaaminen on kestänyt kauan. Kohta tulee neljä vuotta kuin aloitin bloggaamisen edellisessä Kaamosvaloa-blogissani, johon vielä löytyy linkki tästä nykyisestä blogistani. Silloin  lausuin ääneen haluavani erota , sitä ennen oli miettinyt eroamista jo monen monta vuotta. 

Tämä pitkä matka, jota elämäksi kutsutaan , on kiintoisa ja antoisa taival , kaikkine puolineen!