torstai 23. kesäkuuta 2011

Blogissa hiljaista mutta elämässä vilkasta




Eteinen pursuaa tavaroita, vaikka vannoin että tällä kertaa selvitään vähillä tavaroilla. Olisi kai lähdettävä reissuun polkupyörällä niin tuo toive ehkä toteutuisi. Huomenaamulla lähdetään ajelemaan miehen kanssa itäistä Suomea kohti ja juhannusta vietämme todennäköisesti Punkaharjun maisemissa missä miehen tytär perheineen  tällä hetkellä lomailee. Heti juhannuspäivänä jatketaan matkaa mökille tyttären perheen koirien kera. Napataan ne edes mukaamme kun emme vielä saa heidän puolitoistavuotista naperoa mukaamme! On vähän helpompi heidän lomailla ilman kahta koiraa.  Oma koiramme jää kotiin miehen nuorimman tyttären hoteisiin. Enää meillä ei siis ole kuin yksi koira. Kova ikävä on vielä minun vanhaa koiraani, 14 -vuotista uskollista ystävääni. En kestä juuri ajatella koiruliani kun vedet tulvahtavat silmiin, sen verran koville koirasta luopuminen otti.

Onneksi nämä viimeiset kolme viikkoa ovat olleet työntäyteisiä kun olen opiskellut illat ruotsia. Mutta nyt se on ohi. Tänään oli loppukoe ja kaipa se läpi menee. Kaikkea sitä eteen vanhana tuleekin ja vielä ihan omasta valinnasta!Loppukesästä aloittelen sitten gradun tekoa...

Täällä blogissani on ollut hiljaista, taitavat kohta minulta kaikki ystävät kadota kun en ole ehtinyt kommentoida missään. Ehkä  tulee rauhallisempikin aika joskus! Tosin heinäkuussa saan poikani perheen pikkumiehen kanssa tänne pariksi viikoksi ja Ulkomaaystäväkin tulee viikoksi heinäkuussa. ja elokuussa onkin sitten vanhemman poikani häähulinat, Australiasta saapuu  miniän sukua Suomeen enemmänkin.  Ja äitini ja isäni tilanteesta en ole vielä maininnut mitään. Oivoi, monelaista on sielläkin meneillään  ja tuloillaan. Ollaan tehty erilaisia hakemuksia ja äiti yrittää sopeutua uuteen tilanteeseen eli Alzheimerin tautiin ja  taudin mukanaan tuomiin lääkkeisiin  ja myös autottomaan elämään. Hän joutui vihdoinkin  luopumaan ajokortistaan

Mutta nyt on tarpeen kaksi ja puoli viikkoa ihan vaan miehen kanssa kahdestaan mökillä ja sitten veneilemässä Saimaalla! Viime tingassa tänään kävin lainaamassa muutaman romaanin kirjastosta  mukaan. Riippukeinu ja järvi odottavat. On aika huokaista ja rentoutua!Seuraavia viikkoja ei ole ohjelmoitu millään tavalla!

Oikein leppoisaa juhannusta ja kesälomia kaikille blogisytävilleni ja satunnaisille kurkkijoillekin!

sunnuntai 12. kesäkuuta 2011

Kysy hiljaisuudelta itseäsi

Tämä kevät on ollut meillä juhlien aikaa. On ollut  ja on  vieläkin ylioppilasjuhlia, tänäänkin olemme menossa  yksiin juhliin, on syntymäpäiviä, rippijuhlia.Yksi juhlijoista on Gimuli-miniäni, joka täyttää 30 vuotta ensi viikolla.
Kun laitoin hänelle pakettia ja kirjoitin korttia, löysin vanhoista päiväkirjoistani  yhden lempirunoistani, jonka haluan jakaa tässä teillekin. Se on vanha runo, 70-luvulta, mutta jotenkin se edelleenkin sopii myös tähän päivään. Se sopii myös eri ikäisille eri elämänvaiheisiin. 

KYSY HILJAISUUDELTA ITSEÄSI
(Helena Anhava 1974)

Naapurin tytöltäkö mallin kysyt?
Naapurin tytöllä on omat tausta ja olot.
Sait toiset perintötekijät, suunnista niiden mukaan.
Oma lukunsa on jokainen, oman biologiansa, psykologiansa ja
sosiologiansa kolmiyhteisyys itse kukin.



Tutkimusta voi tehdä ryhmätyönä, ihmiskuvausta ei
ja näytelmässä johon joudut
saat ihmiskuvasi tehdä yksin
hyvin hirveän yksin.
Älä yritä miellyttää muita,
hukut muiden virtaan,
joskus ajastaan jäljessä oleva voi olla edellä  aikaansa.
Pahinta mitä ihminen itselleen teki
on että hän väärensi itsensä.

Aina on oltava niitä, joiden päälle saa sylkeä: punikit, juutalaiset, romaanit, nyt tuli individualistien vuoro.

Ei yksi  voi olla niin kuin kaikki, eivät useimmat kaikistakaan ole,
vaikka luulevat olevansa tullakseen hyväksytyiksi.

Älä mene sukupuolten välisiin sotiin,
ole ihmisen puolella
rakkauteen kuuluu ystävyys
ystävyyteen rakkaus
eikä kukaan ole niin vahva astia kuin luullaan
Ei mies, ei nainen, ei lapsi.
meille annettiin tunto  mielen sormenpäihin,
se on annettava eteenpäin.
Ainoa silta toiseen ihmiseen on virittyminen toisen mukana.



Kun lapsen saat, katso malli sieltä,
missä vaisto on vielä tallella.
katso lintua, kissaa, oravaa.
Ihminen, luonnosta vieraantunut
puhuu toisin kuin tietää,
hänen on paha olla.
Mutta ihmisen poikasella on ohut iho, ei höyheniä, ei karvaa.
Se tarvitsee suojaa, suojaa, suojaa.

Ei elämäntaitoa voi opettaa,
se on opeteltava itse.
hitaina, hitaina vuosina,
ja kun luulet jotain oppineesi,
vuodet käyvät lentämään.
Kai se on niin tarkoitettu:
juuri kun vieras alkaa viihtyä,
tulee hyvästelyn aika.

Elämä toteutuu meissä
nainen työssä ja lapsissa.
ei kenenkään tarvitse lähteä itseänsä toteuttamaan.
Paljon et tarvitse:
hiljaisuuden, luonnon, lähimmäiset,
järjestys on tämä jotta luopuminen helpottuisi.

Kysy hiljaisuudelta itseäsi,
kysy vielä sittenkin kun olet kyselemisestä uupunut,
se vastaa kyllä kun maltat odottaa,
joskus vuosien, joskus vuosikymmenien perästä.

keskiviikko 8. kesäkuuta 2011

Elämän iloja ja suruja

Lapissakin oli aamulla jo viiden jälkeen parikymmentä astetta, kun vein miehen lentokentälle. Sain kuin sainkin vielä unenpäästä kiinni vaikka seuraava kuljetushuki oli viedä tytärpuoli pääsykokeisiin yliopistolle ennen yhdeksää. Nyt istahdan hetkeksi  verannalle, ennenkuin lähden töihin iltapäiväksi ja illaksikin tällä kertaa!

Kreikasta paluun jälkeen on ollut melkoisen vilkasta aikaa. Tytärpuolen ylioppilasjuhlat,  äidin muistisairaus,pihahommat ja tällä viikolla alkaneet ruotsin iltaopinnot....Vaan asia kerrallaan tässä mennään eteenpäin. Juhannusviikolla alkaa loma ja juhannukseksi ajellaan mökin rauhaan itäiseen Suomeen ja mökkiviikon jälkeen on vielä edessä Saimaan veneviikko!



Yksi erityisen vaikea asia on tosin vielä ennen lomia edessä. Juhannusviikolla minun olisi tehtävä koiranomistajan viimeinen velvollisuus. Neljätoistavuotiaan lapinkoirani  Tankan taival on tullut päätökseen ja hänelle olisi parempi päästä koirien taivaaseen kirmaamaan vaikkapa puolitoista vuotta sitten saman kohtalon kokeneen toisen lapinkoiramme kanssa. Koirani on aivan sokea nyt, törmäilee koko ajan, lisäksi juo niin paljon ja muutenkin oireilee siihen suuntaan että todennäköisesti koirulilla on puhjenut diabetes. Mukaan häntä ei voi enää ottaa eikä oikein viedä vierasiiin hoitopaikkoihin  enää. Nämä on faktat ja kaikki hokevat minulle että nyt on aika... Mutta koville se ottaa. Tuon neljänoista vuoden aikana koirani on ollut pyyteetön kaverini ja kahdestaan olemme tallustaneet lähes maailman ympäri entisen asuinseutuni joenvarsiryteikköjä ! Nyt viimeiset neljä vuotta narttukoirani on saanut elää kahden, viimeisen vuoden siis enää yhden koiraherran, kanssa laumassa ja kävellä toisen jokivarren rantaniittyjä minun ja mieheni kanssa. Uskoisin että koirani elämä on kaikenkaikkiaan ollut onnellinen elämä! Kolmesta lapinkoirastamme on siis  kohta jäljellä enää yksi, miehen virkeä seitsemänvuotias uroskoiraherra! Onneksi lapsemme ovat myös koiraihmisiä ja kesällä saamme hoitaa miehen tyttären kahta lapinkoiraa ja syksymmällä koiramme seuraksi saapuu taas espanjalainen löytökoira Amalia, vanhemman poikani koira!

Tanka -koirani viime kesänä kuvattuna