keskiviikko 25. tammikuuta 2012

Metsä on minulle rakas


Metsä on minulle rakas. Niin rakas ja tärkeä, etten usko voivani elää paikassa, jossa metsää ei ole tai sinne ei pääse. Syntyperäisenä lappilaisena tykkään katsella metsää vaarojen tai tuntureiden laelta. Sieltä mistä näkee silmänkantamattomiin. Näkymän avaruus tallentuu myös mieleen. Selkiyttää sisäistä kaaosta ja levottomuutta. Nyt olisi taas aika kiivetä korkealla ja katsella kauas!

Tällä lappilaisella metsäkollaasilla osallistun tämän viikon värikuvahaasteeseen aiheena Metsä.
Muita metsiä pääset katselemaan täältä.

lauantai 21. tammikuuta 2012

Sinne muuten minäkin haluaisin: sekä tunturiin että kylpylään


Laiska aamu. Heräsin kyllä jo puoli kahdeksan aikoihin virkeänä mutta nyt kun kello  on puoli yksitoista, haahuilen edelleenkin aamutakki päällä. Aikaisin aamulla mielessä oli  usetakin ajatuksia päivän kulusta; siivous (se olisi kyllä PAKKO tehdä),kirpputorikierros, aamukävely koirien tai kameran kanssa(molempia olisi tarpeen ulkoiluttaa kunnolla).... Katsotaan miten päivä etenee...Ulkona on harmaa päivä, ei houkuttele ulkoilemaan eikä kuvailemaan. Viime viikonloppuna ostimme miehen kanssa molemmille uudet sukset, ne kyllä olisi testattava!

Ei se kyllä ihmekään ole että minulla on laiska olo. Työviikko on ollut jälleen täyttä toimintaa ja  monenlaista on ollut privaattielämänkin puolella. Eilen juhlittiin nuorimman siskon 50-synttäreitä. Olimme perheen kanssa yhdessä syömässä ravintolassa ja sen jälkeen  istuimme iltaa siskon luona kakkukahveilla. Edellisenä iltana olin siskon apuna juhlia laittamassa. Ei meillä mitkään isot kemut olleet, kahdeksan aikuista ja Kuusenkerkkä! Siskolla ei itsellään ole omaa perhettä. Eilen aamulla yllätin siskon  heti aamulla ennen työpäiväni alkua ja vein hänelle aamupalan suoraan leipomosta ruusukimpun kera! Kaikenkaikkiaan tosi kiva päivä! Siskokin tykkäsi vaikka ensin aikoi ohittaa koko päivän hiljaisuudessa!


Pikkusisko 50v!

Ensi viikonloppuna Kuusenkerkkä onkin meillä hoidossa koko viikonlopun kun vanhempansa lähtevät tunturikylpylään viikonlopuksi! Sinne muuten minäkin haluaisin: sekä tunturiin että kylpylään! Taidanpa  varata helmikuun joksikin viikonlopuksi meillekin kylpyläpaketin! Kaipaan hemmottelua ja lepoa! Muualla kuin kotiympyröissä!


Olen kyllä kaikenlaista huoltoa itselleni varaillut ja toteuttanutkin: uudet silmälasi (kauniit, viininpunaiset, ihana piristys!), hammaslääkäri (ääh, en tykännyt mutta pakko kun oli paikka lohjennut, onneksi riitti yksi kerta), gynegologi (ihan normaali rutiintarkastus, ei edelläänkään mitään vaihdevuosioireita, vieläköhän niitä voi tulla??), kampaaja (lyhennytin hiuksiani tuntuvasti, talvella pitkät hiukset ovat hankalat kun täytyy pitää lakkia).

sunnuntai 15. tammikuuta 2012

Espanja on nukkuva koira


Minä rakastan Välimeren maita. En aurinkorantoja enkä kaikkea mitä sinne nykyisin liittyy. Ehkä olisin rakastanut vielä enemmän noita seutuja vuosikymmeniä sitten. Nyt kun siellä kuljen, haen jotain mennyttä. Nukkuvia koiria siellä  kuitenkin edelleenkin on.Tämän kollaasin kuvat ovat Andalusiasta ja siellä Granadasta . Vuosi taisi olla 2007 ja matkan tein Ulkomaanystäväni kanssa! Viikko seikkailtiin vuokra-autolla  vuorilla, kylissä ja kaupungeilla. Merenkin äärellä oltiin. Hieno reissu!

Kollaasi liittyy viikon värikollaasihaasteeseen., jossa aiheena on Espanja. Muita kuvia voit katsella täältä.

Tänään vietän päivän itseni seurassa



Sunnuntaiaamu! Ulkona paukkuu talven ensimmäinen pakkanen, parikymmentä astetta tosin vaan. Sisällä on kotoista ja rauhallista. Koirat loikoilevat tuossa vieressäni, on lämmintä kun eilen lämmitettiin leivinuuni. Laiskasti mietin mitä tekisin, päällä vielä aamutakki. Tänään vietän koko päivän itseni kanssa pitkästä aikaa!

Joulunaika oli varsin täyteläistä ja perhekeskeistä. Taitaa se jatkuakin kyllä sellaisena. Eilen vietin äitini kanssa kaupunkipäivää. Kiertelimme kaupoissa ja äiti sovitteli mekkoja ja takkeja, ei kuitenkaan ostanut mitään vaikka yhden mekon varasikin. Kaupunkireissun päätteeksi menimme kahville poikani luo , äiti ei ollut vielä heidän luonaan käynytkään. Kuusenkerkkä oli vauhdissa ja äiti konttasi pitkin lattiaa yhdessä hänen kanssaan. Kohta heille tupsahti ex-miehenikin, satuimme jo toisen kerran samalla viikolla yhtä aikaa heille. Taitaa Kuusenkerkkä olla sellainen houkutin, että kävijöitä nuoren parin luona piisaa. Kuun lopussa saan Kuusenkerkän meille koko viikonlopuksi kun nuoripari lähtee vikonlopuksi kylpylään!


Amalia, vanhemman pojan koira, jäi meille jouluna ja palaa takaisin helmikuun puolessa välissä isäntäparinsa luokse. He oleilevat tällä hetkellä Kamputseassa. Läheisiä on muitakin maailmalla parhaillaan; siskontyttö, kummityttöni kiertää Thaimaata ja siskonpoikakin seuraa serkkupoikiensa ja isonsiskonsa jälkiä ja matkustaa ihan pikapuoliin Australiaan muutamaksi kuukaudeksi. Minä alan jo pikkuhiljaa tottua nuorten matkusteluun enkä enää ole niin sydän syrjällään heidän reissujensa aikana. Kaipa he aikoinaan asettuvat aloilleenkin.



Kuvassa näkyy muuten meidän yhteinen joululahjamme. Hankimme keittiön ruokapöydän päälle monta vuotta haaveilemamme Ari Kohon Puncto 4203 valaisimen. Näimme valaisimen aikonaan miehen tyttären luona Järvenpäässä kun olimme ruokailemassa paikallisessa ravintolassa. Valaisimessa on kaunis, tunnelmallinen, pehmeä valo! Nyt   asetun tähän lukutuoliini mukavasti ja sukellan Venetsiaan komisario Brunettin seurassa!

Rentoa talvista sunnuntaipäivää kaikille blogiystävilleni!

keskiviikko 11. tammikuuta 2012

On oikea talvi


Työhuoneeni ikkunasta näkyvät melkein ikkunaan asti ulottuvat kinokset. On oikea talvi.Paitsi kunnon talvipakkasia ei ole vielä ollut kuin nimeksi. Viime vuonna tähän aikaan olin olkapääleikkauksen jälkeisellä sairaslomalla helmikuun loppuun. Muistan hyvin kuinka tarpeellisena loman silloin koin. Olkapää tervehtyi melko kivuttomasti ja sairasloma olikin sopiva pysähdyksen paikka etenkin töiden suhteen.

Moni asia työpaikallani on sen jälkeen muuttunutkin parempaan suuntaan. Olen saanut järjestellä töitäni ja karsittua ylimääräisiä säikeitä pois. Tosin niitä näyttää hyvin helposti luikertelevan jos vain vähänkin   ote herpaantuu! Olen myös suunnitellut ja jo varannut mukavia pysähdyksiä pitkin kevättä. Ulkomaanystävän kanssa tapaamme maaliskuussa Berliinissä muutaman päivän! Ja toukokuussa on alustavasti katseltu taas suurehkoa taloa Ranskan Provencesta porukkalomaa varten.

Mutta eniten varmaan oman jaksamisen kannalta vaikuttaa oma arki.  Kuusenkerkän lähellä asuminen on varmaan tosi ihanaa. En oikein vielä osaa edes kuvitellakaan mitä kaikkea se pitää sisällään.  He asuvat ihan työpaikkani lähellä. Nytkin piipahdan töiden jälkeen miniän luona teellä ja samalla saan vähän aikaa nauttia myös Kuusenkerkän seurasta. Nyt hän jo minut tuntee heti eikä enää tarvitse  sellaista pientä miettimistä, että kukahan tuo olikaan! Kevään suunnitelmana on myös tarkoitus lisätä tuntuvasti liikuntaa niin ulkona kuin salillakin. Paino on sen verran laskenut että liikkuminen alkaa tuntua mukavalta. Aiomme hankkia miehen kanssa uudet Nano-sukset! Ja latuhan meiltä lähtee ihan omalta pihalta!


sunnuntai 1. tammikuuta 2012

Onnellinen? Kyllä.


Vaihdoin aamulla keittiön seinälle uuden seinäkalenterin . Kovin tyhjä seinäkalenteri vielä on merkinnöistä. Siirsin sinne kyllä kesän ja syksyn Saimaa-viikot ikäänkuin pohjaksi ja voimaksi vuoden muihin rientoihin.

Oma uusi vuoteni vaihtui rauhallisen leppoisasti miehen ja koiran kanssa. Ja se tuntui enemmän kuin hyvältä kun porukkaa on riittänyt joulunalusviikosta  lähtien . Vieläkin ovat sängyt petattuina nuoria varten, saapuvat viimeistään huomenna  meille yöksi mukanaa vielä miniän espanjalainen ystävätär. Kuusenkerkän vanhemmat lähtevät etelään hakemaan muuttokuormaansa loppuviikosta ja Kuusenkerkkä jää meille yökylään ensimmäistä kertaa. Loppiainen sujuukin sitten muutossa avustamisessa. Miniän suomalainen isä saapuu vaimonsa kanssa avustamaan myös muutossa ja he majailevat viiikonlopun meillä. Eli tämä rauhallinen uusi vuosi on enemmän kuin tarpeen meille. Meille jää myös vanhemman pojan koira helmikuun puoleen väliin asti, pariskunta kun lähtee taas reissuun. Tällä kertaa kohteena on Kamputsea, paikka jossa he ovat aikoinaan kohdanneetkin. Miniällä on siellä työhönsä liittyvä avustus-ja yhteistyöprojekti. Nuori mies Lapista ja nuori nainen  Sydneysta Australiasta - että heidän pitikin sieltä toisensa löytää. Maailma on ihmeellinen ja joskus hyvin pieni.

Huomaan että olen nyt niin täynnä perhettä ja perhe-elämää, että on vaikeaa kuulostella mitä minulle itselle nyt kuuluu. Onnellinen ? Kyllä. Eiköhän se riitä ja kunhan pääsen taas päänselvittelylenkeilleni jokivarteen kuulostelemaan muita ajatuksiani niin palailen niihin sitten myöhemmin. Yleensä olen vuoden vaihteessa vähän miettinyt mennyttä vuotta ja sen tapahtumia ja vähän myös suunnannut katsetta tulevaan. Ainakin tuon pohdinnan haluan tehdä itseni kanssa pikapuoliin.

Toivon teille kaikille lukijoilleni kullekin omannäköistä ja -oloista vuotta 2012!