keskiviikko 25. tammikuuta 2012

Metsä on minulle rakas


Metsä on minulle rakas. Niin rakas ja tärkeä, etten usko voivani elää paikassa, jossa metsää ei ole tai sinne ei pääse. Syntyperäisenä lappilaisena tykkään katsella metsää vaarojen tai tuntureiden laelta. Sieltä mistä näkee silmänkantamattomiin. Näkymän avaruus tallentuu myös mieleen. Selkiyttää sisäistä kaaosta ja levottomuutta. Nyt olisi taas aika kiivetä korkealla ja katsella kauas!

Tällä lappilaisella metsäkollaasilla osallistun tämän viikon värikuvahaasteeseen aiheena Metsä.
Muita metsiä pääset katselemaan täältä.

6 kommenttia:

  1. Kaunis kokonaisuus! Olet saanut sopivasti metsää eri värein mukaan.

    Lapissakin on metsiä, vaikka moni arvelee vain olevan jänkää. Sama on minun suunnallani, sitä metsää löytyy ja paljon, vaikka Alpit ovat 'kaljuja' ja lumen lakittamia.

    VastaaPoista
  2. Kirjoitit kuin minun ajatuksiani!
    Onneksi metsämme voivat vielä hyvin.

    VastaaPoista
  3. Eikähän metsä ole suurimmalle osalle suomalaisista ihan geeniperimän takia rakas levon ja virkistyksen paikka. Ainakin meille vanhemmille sukupolville, nuoremmille ehkei enää niinkään. Vaikka en tiedä, mistä se oikeasti johtuu, geeneistä vai opitusta tavasta tai ei kummastakaan. Omista maalla kasvaneista lapsista yksi ei välitä luonnosta ja metsistä ollenkaan, rakastaa kaupunkia, yksi viihtyy paremmin maalla ja yksi molemmissa. Että miten se sitten menee? Opittua vai geeniperimää?

    Minä tykkään metsistä. syksyisin täällä vaan on ollut liian paljon karhuja, se vie pikkusen vaelteluintoa....

    VastaaPoista
  4. Kertakaikkiaan upea metsäkollaasi. Ihanat, aakeet laakeet sanois kai pohojalaanen! ;D

    VastaaPoista
  5. Kaunis kollaasi ja myös minulle lempimaisemaa.:)
    Mukavaa sunnuntaita!

    VastaaPoista
  6. Kiitos teille kaikille kommentoijille. Niinhän se taitaa olla että suurimmalle osalle meistä suomalaisista metsä on tärkeä voimanlähteemme, sielunmaisemamme. Ehkä vielä yhdistettynä järveen tai jokeen ja varoihin niinkuin kollaasissani.Se on varmaan niin geenenissä kuin kasvatuksessammekin sisäänajettuna. Vaan ei kaikille niinkuin Tuike toteat. Ja suotakoon tässäkin asiassa myös oikeus erilaisuuteen. Tiedän minäkin ystävissäni sellaisia, joiden sielunmaisema sijoittuu kaupungin sykkeeseen. Eipä silti, kyllä minuakin kiehtoo myös kaupunkielämä; aamukahvit katukahvilassa jossakin vanhassa kaupunkimaisemassa on myös nautinnollista ja rentouttavaa. Pysähdys sykkeen keskellä!

    VastaaPoista