torstai 23. helmikuuta 2012

Minun viikkoni





Että mihinkä minun aikani nykyään katoaa, kun en ehdi täälläkään paljon käydä?
Minäpä kerron.

Maanantaina työpäivän jälkeen kävelin koiran kanssa takaisin kaupunkiin kuntosalilleni, jossa alkoi illan viimeisenä tuntina kahdeksalta Bodybalance-tunti. Se on sellaista jogan ja venyttelen välimuotoa, hämärässä salissa, rauhallisen musiikin siivittämän. Ja tunti päättyy vielä kunnon rentotukseen. Olo on ihan nirvanassa sen jälkeen.

Tiistaina oli pitkä työpäivä, alkoi aamulla kahdeksalta ja päättyi 12 tuntia myöhemmin. Vaan ei haitannut koska illan teemana oli Hyvinvointi ja jaksaminen . Me lähestyimme aihetta tällä kertaa laulamalla Ilo laulaa-menetelmän avulla. Lähteentien vanhassa hirsipirtissä hyristelimme  vanhoja kansanlauluja välillä hyvinkin moniäänisesti ja uskokaa tai älkää, se oli sekä kaunista että hauskaa. Eikä keneltäkään edelletetty laulutaitoa eikä lauluääntäkään! Voi kun tuollaisia menetelmiä olisi aikoinaan käytetty koulussakin, toteaa allekirjoittanut, jolle jäi kammo niistä luokan edessä tapahtuneista laulukokeista , joissa piti laulaa  maakuntalaulu tai muu vastaava.

Keskiviikkona  poika ja miniä tarjosivat meille teatteri-illan; esityksenä oli Martti Suosalon Luolamies! kerrassaan nautinnollinen esitys. Martti on täällä vähän kuin kotonaan kun hänen mummolansa on täällä, samoin vaimonsa on täältä kotoisin. Yleisössä oli hänen sukulaisiaan ja tunnelma oli ehkä senkin vuoksi niin erityinen. Olen esityksen nähnyt aiemmin toisen esittämänä ja erilaisena sovituksena. Vaan aina tuon näytelmän aihe  nauruhermoja kutkuttaa, tämä metsästäjän ja keräilijän yhteiselo!

Tänään olin työpäivän jälkeen mummoilemassa . Torstai-illat on pyhitetty Kuusenkerkälle kun vanhempansa ovat viettämässä kahdenkeskistä aikaa . Kuusenkerkkä on vihdoin ja viimein huomannut että maailmaan voi tutustua kahdellakin jalalla ja jo silloin tälläin taapertaa pienen matkan , muuten vielä konttaus  on hänelle helpompi tapa edetä.

Huomenna sitten hyppään junaan ja matkusta Ouluun. Siellä koulutan päivällä porukkaa ja illalla tapaan leidiystäväni.Taksin kotiin palaan myöhäisellä junalla, koska lauantai ja sunnuntai kuluvat  Leonie Hohentahalin kehittämässä muistelutyön koulutuksen "Voimaa muistoista"  merkeissä.

Että mitenkä jaksan? Nyt on torstai-ilta ja oikein hyvin vielä. Ehkäpä se on niin, että kun on tarpeeksi mielenkiintoista tekemistä jaksaa paremmin sen ikävämmänkin tekemisen. Ensi viikko on kyllä rauhallisempi. Maanantaina heti vapaapäivä ja kampaaja . Hierontaa sekä kasvohoitoa viikolle on myös varattuna.

3 kommenttia:

  1. Vaikutat onnelliselta elämää täyden viikkosi jälkeen! Ehkä ihan joka viikko ei jaksaisi yhtä paljon.

    Oma viikkoni on ollut myös täysi, vaikka ei yhtä monipuolinen, ja olen aika puhki. Pyykkikonekaan ei ole pyörinyt koko viikolla. Onneksi on perjantai:)

    VastaaPoista
  2. Kulostaapa hyvältä ja tasapainoiselta elämältä! Ja siinäpä syy jaksamiseen. Tällaisesta on hyvä lukea ja saada itselleenkin elämisen mallia.

    Itse olen nyt päättänyt säästää viikonloput kokonaan kotielämään. Pidän puhelimem äänettömänä, en tee mitään kirjallisia töitä enkä edes työhön liittyvään opiskeluun uhraa vapaa-aikaani. Pitää ottaa omaan elämään enempi aikaa.

    VastaaPoista
  3. Katariina; vähän liian täysi tälläinen viikko tietenkin oli. Ei joka viikko moista jaksaisikaan.

    Rita; hyvä päätös! En minäkään viikonloppuisin enkä iltaisin öihin liittyviä juttuja juuri tee. Tämän viikonlopun koulutukseni tein ihan omalla ajalla ja omaksi ilokseni. Asia liittyy oman elämäni pohdeiskeluun ja työstämiseen sekä tietenkin myös vanhempieni ikääntymiseen ja etenkin äidin muistisairauteen.

    VastaaPoista