Aloitetaanpa tämänhetkisen elämänvaiheen ykkösilonaiheesta. Kuusenkerkkäni on nyt vuosi ja neljä kuukautta ja aivan mainiossa iässä. Hän kävelee, toistaa kaikki kuulemansa, lauleskelee. Yksi lempilauluista on Ihhahhaa, ihhahhaa, hepo hirnahtaa... Tuskin maltan odottaa hänen päiväkotinsa kevätjuhlaa, kun Kuusenkerkän ryhmä esittää tämän laulun siellä! Eilen olimme Kuusenkerkän ja hänen vanhempiensa kanssa Kädentaitomessuilla. Minulle ei kyllä jäänyt messuista kovinkaan paljon mieleen kun Kuusenkerkkä nautti suuresta tilasta , tavaroista ja ihmisistä ja ennenkaikkea siitä että pääsi juoksemaan pitkin käytäviä ja mummi juoksi perässä. Kuusenkerkän perhe asuu melko lähellä messupaikkaa, joten kävelimme sinne. Kuusenkerkkä pääsi välillä matkaamaan isänsä harteille kun piti ohittaa suurimpia lätäköitä! Ne kun ovat ohittamaton juttu , eikä tullut kumppareita mukaan! Vappuna saamme Kuusenkerkän jälleen yökylään.
Muuten viikonloppu on sujunut vaatehuollon merkeissä. Minulla on tapana keväällä ja syksyllä roudata koko vaatekaappini ja vaatelipastoni sisältö terassille ja lajitella talvi-ja kesävaatteet sekä suorittaa tarpeellinen poisto. Nyt lähtevät villaiset ja muut tummasävyiset vaatteet alakerran vaatehuoneeseen säilöön ja makuuhuoneen komeroon jäävät valoisammat sävyt. Jälleen kerran huomaan, kuinka paljon minulla on sellaisia vaatteita, joita en käytä, mutta en raaski heittää poiskaan. Joko siksi, että vaatteeseen liittyy muistoja tai että se on sen verran hyvälaatuinen että saa siksi jäädä odottamaan, josko sille joskus löytyisi aika uudelle esiintulolle! Muutenkaan vaatekaappini sisältö ei ilmeisestikään koskaan muodostu sellaiseksi, josta löytää helposti päällepantavaa. Minulla ei ole selkeitä perusvärejä eikä selkeitä perusvaatekappaleita. Tykkään väreistä ja olen mielialan mukaan pukeutuja. Toki mielivärit ovat vankat ja olen myös aikoinaan teettänyt itselleni värianalyysin. Sitä vaatekaappini kyllä hyvin noudattelee, samoin koruni.
Minulla on makuuhuoneessamme myös lipasto, jossa pidän alusvaatteita, huiveja, t-paitoja, sukkia ja kaikenlaista muutakin tarpeellista. Lipaston päällä säilytän korujani erilaisissa rasioissa. Rasioita löytyy vielä lisää lipaston laatikoista, koska koruihin pätee sama sääntö kuin vaatteisiinkin. Niitäkin on liikaa, mutta niiden hävittäminen ei onnistu! Sitäpaitsi korut ovat kauniita katsellakin. Pitemmät helmet ja riipukset olen ripustanut katosta roikkuvaan telineeseen ja Berliinistä hankin vasta korvakoruille hauskan lehtitelineen. Noita korvakorujakaan en juuri käytä. Vakiokoruni ovat olleet jo pitkään Espritin korvakenkaat tai -napit. Pidän niiden selkeydestä ja yksinkertaisuudesta ja pienestä jujusta, joka niistä usein löytyy.
Että missäkö mies pitää vaatteitaan! Ei ainakaan makuuhuoneessa, sinne ei mahdu. Minun muuttoni myötä hänen vaatevarastonsa siirtyi pikkuhiljaa alakerran kodinhoitohuoneeseen, jonne siirtyi remontin myötä makuuhuoneen vanhat vaatekomerot. Remontissamme rakensimme makuuhuoneeseen Elfa-järjestelmän avulla peililiukuovien taakse toimivan tilan vaatteilleni.Pidän erityisesti tangoista, joihin saa järjestettyä housut niin, että ne pysyvät kuosissaan. Myös kengille on omat hyllynsä. Pieneen tilaan saimme toimivan systeemin, mikä ilostuttaa minua päivittäin!
Tällä hetkellä pidän enimmäkseen näitä vaatteita. Pitkiä jakkuja ja tunikoita, kapeita housuja ja värikkäitä neuleita siinä päällä.