sunnuntai 29. huhtikuuta 2012

Värikästä elämää


Aloitetaanpa tämänhetkisen elämänvaiheen ykkösilonaiheesta. Kuusenkerkkäni on nyt vuosi ja neljä kuukautta ja aivan mainiossa iässä. Hän kävelee, toistaa kaikki kuulemansa, lauleskelee. Yksi lempilauluista on Ihhahhaa, ihhahhaa, hepo hirnahtaa... Tuskin maltan odottaa hänen päiväkotinsa kevätjuhlaa, kun Kuusenkerkän ryhmä esittää tämän laulun siellä! Eilen olimme Kuusenkerkän ja hänen vanhempiensa kanssa Kädentaitomessuilla. Minulle ei kyllä jäänyt messuista kovinkaan paljon mieleen kun Kuusenkerkkä nautti suuresta tilasta , tavaroista ja ihmisistä ja ennenkaikkea siitä että pääsi juoksemaan pitkin käytäviä ja mummi juoksi perässä. Kuusenkerkän perhe asuu melko lähellä messupaikkaa, joten kävelimme sinne. Kuusenkerkkä pääsi välillä matkaamaan isänsä harteille kun piti ohittaa suurimpia lätäköitä! Ne kun ovat ohittamaton juttu , eikä tullut kumppareita mukaan! Vappuna saamme Kuusenkerkän jälleen yökylään.





Muuten viikonloppu on sujunut vaatehuollon merkeissä. Minulla on tapana keväällä ja syksyllä roudata koko vaatekaappini ja vaatelipastoni sisältö terassille ja lajitella talvi-ja kesävaatteet sekä suorittaa tarpeellinen poisto. Nyt lähtevät villaiset ja muut tummasävyiset vaatteet alakerran vaatehuoneeseen säilöön ja makuuhuoneen komeroon jäävät valoisammat sävyt. Jälleen kerran huomaan, kuinka paljon minulla on sellaisia vaatteita, joita en käytä, mutta en raaski heittää poiskaan. Joko siksi, että vaatteeseen liittyy muistoja tai että se on sen verran hyvälaatuinen että saa siksi jäädä  odottamaan, josko sille joskus löytyisi  aika uudelle esiintulolle! Muutenkaan vaatekaappini sisältö ei ilmeisestikään koskaan muodostu sellaiseksi, josta löytää helposti päällepantavaa. Minulla ei ole selkeitä perusvärejä eikä selkeitä perusvaatekappaleita. Tykkään väreistä ja olen mielialan mukaan pukeutuja.  Toki mielivärit ovat vankat ja olen myös aikoinaan teettänyt itselleni värianalyysin. Sitä vaatekaappini kyllä hyvin noudattelee, samoin koruni.

Minulla on makuuhuoneessamme myös lipasto, jossa pidän alusvaatteita, huiveja, t-paitoja, sukkia ja kaikenlaista muutakin tarpeellista. Lipaston päällä säilytän korujani erilaisissa rasioissa. Rasioita löytyy vielä lisää lipaston laatikoista, koska koruihin pätee sama sääntö kuin vaatteisiinkin. Niitäkin on liikaa, mutta niiden hävittäminen ei onnistu! Sitäpaitsi korut ovat kauniita katsellakin. Pitemmät helmet ja riipukset olen ripustanut katosta roikkuvaan telineeseen ja Berliinistä hankin vasta korvakoruille hauskan lehtitelineen. Noita korvakorujakaan en juuri käytä. Vakiokoruni ovat olleet jo pitkään Espritin  korvakenkaat tai -napit. Pidän niiden selkeydestä ja yksinkertaisuudesta ja pienestä jujusta, joka niistä usein löytyy.

Että missäkö mies pitää vaatteitaan! Ei ainakaan makuuhuoneessa, sinne ei mahdu. Minun  muuttoni myötä hänen vaatevarastonsa siirtyi pikkuhiljaa alakerran kodinhoitohuoneeseen, jonne siirtyi remontin myötä makuuhuoneen  vanhat vaatekomerot. Remontissamme rakensimme makuuhuoneeseen Elfa-järjestelmän avulla peililiukuovien taakse toimivan tilan vaatteilleni.Pidän erityisesti tangoista, joihin saa järjestettyä housut niin, että ne pysyvät kuosissaan. Myös kengille on omat hyllynsä.  Pieneen tilaan saimme toimivan systeemin, mikä ilostuttaa minua päivittäin!

Tällä hetkellä pidän  enimmäkseen näitä vaatteita. Pitkiä jakkuja ja tunikoita, kapeita housuja ja värikkäitä neuleita siinä päällä.

4 kommenttia:

  1. Ihana tuo korvakorupuu! Ja muutenkin tuo lipastonpäällinen punaisine säilytysastioineen ja koruineen on kaunis. Ajattelin ensin, että olet kuvannut miniän varastoja;D

    Vaatteitten määrä kasvaa meillä kaikilla. Joskus valitin, että miehellä on liian vähän vaatteita, kun oli noin viisi paitaa roikkumassa. Nyt hänellä on oma vaatehuone ja kahden metrin verran paitoja ja puseroita hengareissa. Samaan vaatehuoneesen sulloimme joskus kaikki neljä vaatteemme...

    Minäkin kaipaisin pukeutumisneuvontaa. Aina tulee vetäistyä farkut jalkaan ja jotain yläosaksi. Tarvitsen harvoin kovin muodollista pukeutumista ja siksi niitä parempia vaatteita ei juuri olekaan, juhlavaatteista puhumattakaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katriina; lipaston päällys on minun omaa aluetta, se saa rönsyillä rauhassa! Muualla huushollissa haluan että on rauhallisempaa. Kunnon vaatehuone olisi ihana! Kuvittelen, että sen avulla vaatehässäkkä selkiytyisi, vaan tapahtuikohan niin oikeasti?

      Poista
  2. Minä luin vähän aikaa sitten artikkelin vaatteiden tuotannosta ja sen suhteesta ympäristöön ja ihmisiin. Esimerkiksi T-paidan tuotantoon tarvitaan 2000 tuhatta litraa vettä ja farkkujen 7000 litraa. Ja useimmat työntekijät saavat kuukaudessa saman verran palkkaa kuin täällä nuoriso taskurahaa mutta tekevät 12-16 tuntisia työpäiviä. Sen takia on luotu GOTS-laatumerkki (Global Organic Textile Standards) jolla yritetään muuttaa ed.mainittuja tosiasioita. MUTTA: ainakin tähän mennessä minä olen harvoin törmännyt tuohon merkkiin ja nuo vaatteet ovat tietenkin kalliimpia kuin halpaketjujen vaatteet. Mainosta tai ylipäätänsä infoa vaatteiden tuotanto-olosuhteista näkee harvoin. Itse ostan paljon second hand kaupoista, onko se sitten eettisempää, en tiedä, mutta ainakin vähemmän kemikaaleja saan iholle kuin uusista vaatteista. Idaalini olisi päästä tähän: ostaa harvoin, mutta siten hyvälaatuista ja katsoa myös tuotanooolosuhteita, jos mahdollista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi; tieto lisää tuskaa. Totta. Suhteeni vaatteisiin on ongelmallinen, samoin shoppailuun. Edelleenkin silloin tällöin palkitsen itseäni hankkimalla uuden vaatteen vaikka tiedän että itseään voisi hemmotella muillakin, paljon eettisemmillä ja ehkä paremmillakin tavoilla. Hyvä aikomus olisi pyrkiä tuohon ideaaliin eli ostaa harvemmin ja silloin hyvälaatuista, kestävää huomioiden tuotanto-olosuhteet. Vaan itseään on vaikeinta muuttaa,etenkin näillä kymmenillä. Pikkuhiljaa,pikkuhiljaa

      Poista