Täydellinen viikonloppu

Tämän postauksen nimenä voisi olla vaikka täydellinen viikonloppu. Niin nimittäin ajattelin sunnuntai-illan koiralenkillä, jonka teimme miehen lapsuudenkodin maisemiin. Kiersimme siellä ryteikköisen polun, jonka juuri ja juuri tunnisti maastosta enää. Polku kiersi hänen vanhalla mökkipaikallaan olevan lammen  ympäri.

Onnistuneen viikonlopun tekivät sää ja ihmiset. aurinko paistoi ja ensimmäistä kertaa tänä keväänä tuntui täällä pohjoisessa kesän henkäys. Ja mitä tuo henkäys sai aikaan. Yhtäkkiä kaapeista löytyivät sortsit ja hihattomat topit, puutarhat tulvivat väkeä ja kasvimaita käännettiin, nopeimmat varmaan jo ehtivät kylvääkin. Ja tietenkin grillit kärysivät ja kaikenkaikkiaan elämä siirtyi ulos pihoille taloista. Ja näin meilläkin.

Uusi (liian suuri?) kasvimaa on puutarhajyrsimen avulla käännetty takapihan kauimmaiseen nurkkaan. Siemenperunat ovat valmiina maahan pantavaksi, sipulit on hankittu ja lukematon määrä muita siemeniä, niin kukkien kuin vihannestenkin, odottaa kylvämistään.Uskomattoman hyvältä tuntui maan kanssa möyhiminen pitkästä aikaa. Mansikantaimiakin hankin.

Maahan en vielä mitään laittanut vaikka kovasti mieli teki. Onneksi maltoin, sillä nyt taas pohjoistuuli hönkäilee ja lämpötila humahti toisiin lukemiin.

Mutta sitten viikonlopun ihmisiin. Lauantain huippuvieraat olivat tietenkin Kuusenkerkkä ja vanhempansa. Kävimme ensin heillekin lauantaiaamuna maan jyrsimellä kääntämässä. Mukavan kokoinen pläntti heillekin kasvimaaksi tuli! Kuusekerkän päiväunien jälkeen he pyöräilivät meille ja pihalla vietimmekin sitten koko päivän ja illan. Kuusenkerkkä nautti suuresta pihasta. Hän istui keskellä pihaa autojensa kanssa ja huomasin kun hekotteli itsekseen kun seurasi meidän aikuisten puuhia pihan eri nurkissa: minä paistoin muurinpohjalettuja alapihan grillillä, isänsä tutki meidän pihavajaa, äitinsä keräsi nokkosia....

Sunnuntaipäivä oli samanlainen, paitsi vieraiksemme saapuivat äitini, isäni ja siskoni. Isäni 86 v, oli reippaan näköinen. Oli käynyt vaateostoksilla ja hankkinut aurinkolasitkin ensi viikon Pärnun matkaamme varten. Niin, sinne lähdetään sitten lauantai-iltana.

Tästä viikosta en muuta toteakaan kuin että onneksi se kohta on ohi. Enkä voi ketään muuta kuin itseäni syyttää liian täydestä kalenterista. Tämän aamun kahdeksan tapaamisen peruin, sillä vain ihan hölmö sopii tapaamisen klo 8 kun töitä on iltakahdeksaan asti. Niinpä nyt vietän rauhallista aamua ja lähden vasta kohtapuolin työpaikalle.

Jaksetaan siskot painaa vielä vähän ennekuin kesälaitumet kutsuvat!