lauantai 16. kesäkuuta 2012

Kotipihaa tulee melkein ikävä











Melkein on haikea jättää kotipiha kun lähdetään kesän ensimmäiselle venereissulle . Olimme tänään serkkuni syntymäpäiväjuhlilla maalla serkun ihanassa kesäpaikassa (kuva tässä alla) ja kun sieltä kotiuduttiin illansuussa niin ajelin koko ranchimme nurmikon. Kuvailin pihan urakan jälkeen. Kaikki näytti ilta-auringossa niin kauniilta etten malttanut lähteä sisälle ennenkuin itikat hyökkäsivät kimppuun oikein kunnolla!

Serkun juhlat

Nurmikon leikkaamisessa on melkoinen homma niinkuin noista pihakuvistamme yllä ehkä huomaa. Rinnetontillamme on yläpiha kadun puolella, keskipiha ja alapiha. Alapihalta uusi kasvimaa vei melko siivun, mutta ei sekään taida kyllä hommia helpottaa. Takaisin palatessamme parin viikon päästä  odottaa melkoinen kitkuoperaatio. Tykkään muuten itse ajaa ruohonleikkurilla pihamaan sillä mies on paljon suurpiirteisempi ja oikaisee monia pihamaan katvekohtia. Jää niitä  minultakin, mutta olen tarkoituksella jättänyt sinne tänne luonnonkukkiakin kun ovat mukavasti levinneet. Minun pihani ei ole millintarkka vaan pikemminkin sopivasti boheemi, täynnä erilaisia nurkkauksia ja sopukoita.

Laukut ovat edelleen pakkaamatta, mikä ei ole kyllä uutta vaan pikemminkin kuuluu  minun lähtöihini. Kulunut viikko on ollut kiireinen. Poika ja miniä ovat sairastelleet ja Kuusenkerkkä oli meillä yöhoidossa alkuviikosta. Vanhempien luonakin oli kaikenlaista tekemistä. Pumppu piti asentaa jokirantaan kasteluveden laittamista varten, äidin kanssa laitettiin  kesäkukat, nurmikko oli sielläkin ajettava.  Miehellä on ollut tosi hektinen työviikko ja minullakin kyllä ihan kohtalainen vaikka perjantai olikin jo vapaata.

Puutarhassa puuhaaminen on onneksi minun lempipuuhaani, en kai muuten  siellä viihtyisi ja kaikenlaista sinne laittaisi kasvamaan. Miehen  tytär tulee reissumme ajaksi kotinaiseksi ja koiranhoitajaksi, hän ainakin kastelee kukat ja kasvimaan! Seuraava reissu on vasta heinäkuun loppupuolella ja sitten seuraava elosyyskuun vaihteessa, joten ehdin hyvin pihamaatani hoitelemaan reissujen välit!

Huomenna aamupäivällä lähdetään ajelemaan kohti Savonlinnaa. Meidän veneemme kotisatama on muuttunut Oravista Savonlinnaan. Ei ollut meille mukava muutos vaan ehkä sopeudumme kaupungin kupeeseenkin. Ja onhan Savonlinna viehättävä kesäkaupunki. Sitäpaitsi sieltähän vain lähdemme ja palaamme veneilyreissuille. Taidamme yöpyä välillä matkalla, sillä veneeseen pääsemme vasta maanantaina kun meidän viikkomme alkaa. Tarkoitus on suunnata vene tänä kesänä kohti Punkaharjua ja sitten Puruveden kirkkaille vesille!

Oikein leppoisia kauniita kesäpäiviä kaikille blogiystävilleni, niin teille vakkareillekin kuin ohimennen täällä käväisevillekin!

lauantai 9. kesäkuuta 2012

Tuhansien lehmusten kaupunki






Pikkuhiljaa reissusta on taas laskeuduttu arkiseen elämään. Tänään siivosin koko talon, leivoin ja kokkailin. Mies laittoi venettä vesille ja rakensi hiekkalaatikon Kuusenkerkälle kun minä olen vallannut vanhan leikkilaatikon yrttipenkiksi. Kuusenkerkkä tulikin meille yökylään ja oli iloinen hiekkalaatikostaan. Ei muuten tunnu yhtään hullummalta tälläinen palalomakan. Tänä kesänä lomailen nimittäin monessa osassa. Pari, kolme viikkoa töitä ja viikko lomaa, näin mennään vielä syyskuukin Pisin yhtenäinen jakso on kolme viikkoa.  Minusta kesällä ei ole yhtään hassumpaa olla töissäkään. Kaikenlainen kokous-ja palaverirumba puuttuu, joten työpäivät ovat rauhallisempia. Tykkään myös kesäaamujen työmatkapyöräilystä halki rauhallisen kaupungin jokirantoja seuraillen.

Postauksen kuvat ovat viime viikon Pärnun reissulta. Vuokrasimme polkupyörät muutamaksi päiväksi ja niillä ajelimme pitkin ja poikin kaupunkia ja sen leveitä puistokäytäviä ja mukulaisia pikkukatuja. Näimme paljon kauniita upeita huviloita ja myös ränsistyneempiä mökkejä.Pärnusta jäi hyvin positiivinen kuva vaikkemme  varsinaista rantaelämää päässeetkään kokemaan. Ranta on kuulemma melkoisen täysi heinä-elokuussa. Minä  kävelin rannalla aikaisin aamulla. Nautin hiljaisen rannan tunnelmasta. Hiekkarantaa riitti pari kilometriä ainakin suuntaansa.



sunnuntai 3. kesäkuuta 2012

Pitkä matka Pärnuun








Elämäni ensimmäistä kertaa minulla on läppäri mukanani matkalla, siis lomamatkalla. Makoilen  kylpylähotellimme mukavassa vuoteessa ja rauhoitan ajatuksiani pitkän matkan jälkeen. Mietin mikä kumma se saa aina lähtemään reissuun ja matkaamaan melkein 20 tuntia matkakohteeseen.Ja muutaman päivän päästä sama uudelleen. Ja mukana vielä vanhemmat, 86 v ja 78 v. Olemme  nimittäin perhematkalla, sellaisella lapsuuden perusperhematkalla, ilman vävyjä, miniöitä tai lapsia. Isä , äiti ja neljä lasta.Mustelimme, ettemme ole tällaista matkaa tehneet kuin kerran aiemmin ja siitä on aikaa n.45 vuotta. Ehkä oli jo aika.

Huomenna alkaa varsinainen kylpyläohjelma. Meillä jokaisella on lukujärjestys ja kylpytakit päällä riennämme hoidosta toiseen Ei hassumpia päiviä edessä. Oheiset kuvat ensimmäiseltään tutustelukävelyltä rannalta ja kaupungilta. Kaupunki on täynnä vanhoja puutaloja, ränsistyneitä ja kauniisti kunnostettuja,  muutaman kilometrin ranta-alue hiekkarantoineen näytti myös kutsuvalta.

Minunkin lomatunnelma lähti onneksi nousuun. Eilen aamulla nimittäin vielä mietin onko minusta lainkaan lähtijäksi, sillä keskiviikkona sain jonkun vatsapöpön ja pari päivää kului totaalisesti vaakatasossa. Vaan niin siitä pikkuhiljaa olo koheni ja nyt alkaa olla jo kutakuinkin normaali olotila!