keskiviikko 4. heinäkuuta 2012

Heinäkuinen aamu, minä ja kuppi kahvia


Kesäaamut ovat erityisiä. Kun on poissa kalenterin siivittämä kiire, töissäkin. Se että voi aamulla avata terassin oven ja siemaista kahvikuppinsa siellä, istua portailla ja katsella pihamaata. Voi katsella kaukaa jolloin unohtaa kitkemiset ja rikkaruohot, ruohon leikkaamiset.

Minulle aamuhetket ovat myös niitä hetkiä, jolloin saan olla yksin. Mies on enemmän ilta- kuin aamuvirkku, jolloin seurassani aamuisin ei ole muita. Paitsi silloin kun Kuusenkerkkä on meillä. Hänen kanssaan vietetyt aamut kuuluvatkin sitten eri sarjaan. Nyt juuri tiedostan aamuhetken  ihanuuden, sillä illalla talo on taas täynnä seuraavan viikon. Vieraat saapuvat illalla myöhään. Paljon olisi vielä valmisteltavaa ennen sitä. Siivousta, vuoteiden sijausta, ruokien miettimistä, mutta sen aika on vasta myöhemmin. Nyt on vain aamu, minä ja kahvikuppi.

4 kommenttia:

  1. Aamuvirkku lapsi on ihan omanlaisensa ilopilleri, muistan sen elävästi. Viime vuosiin asti olin itsekin aamuihmisiä, mutta nyt on tuuli kääntynyt täysin.

    Leppoisia kesäpäiviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Veikkaan että asia tulee muuttumaan viimeistään silloin kun jälkikasvullesi siunaantuu "kuusenkerkkiä"!En minäkään mikään joka-aamuinen virkku ole mutta silloin tällöin se ihanaa!

      Poista
  2. Aamuhetket on minullekin rakkaita. Eikä vähiten juuri siksi, että se on minullekin sitä "omaa aikaa", ennenkuin huusholli lähtee pyörimään.

    Kesälomallakin, saatan herätä aamuviideltä, keitän itselleni ison mukin kahvia ja kipitän mökin laiturille istuskelemaan ja ihmettelemään luonnon heräämistä.

    Ehkä tapa juontuu nuoruudesta, talli"tyttö"vuosilta, "tyttö" siksi, että tein töitä hevosten kanssa pitkälti aikuisikään, jolloin oli ihana nousta varhain aamutallille, saada hevosilta hyvät huomenet, tehdä aamun tallityöt ja keittää sitten ne aamukahvit.

    Eläkkeellä muutan mökille ja otan eläkeläishevosen seuraksi?

    HannaHoo

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo sinun eläkesuunnitelmasi kuulostaa erinomaiselta. Minä luin tänään aamulla lehdestä kuvauksen pariskunnasta joka vietti viikon "lammaslomaa" eli asuivat vanhalla alkeellisella pientilalla viikon hoitaen lampaita. Muuten aika kului niinkuin ennen vanhaan; kahvit puuhellalla, halkojen hakkausta, tiskiveden lämmitystä, ulkohuussia jne. Maksoivatkin jopa lomasta vähän. Näitä lomia järjestetään Kainuussa kansallispuistoalauueella. Lampaat toimivat puisttossa maiseman hoitajina. Jutusta huokui pariskunnan kokemus rauhasta ja yksinkertaisuudesta. Noita kai nuo hiljaiset kesäaamutkin meille tarjoavat....Onneksi ennen syksyn tohinoita on vielä paljon hiljentymisen ja rauhoittumisen paikkoja!

      Poista