Illalla oli lämmintä ja joki tyyni. Ajelimme kauan hiljaskellen naapurikylään niin kauas kuin venereittiä riitti. Minä istuin kyydissä ja vain olin. Välillä käänsi kasvoni tuulenvirettä vasten ja laitoin silmät kiinni. Koirakin oli ihmeen hiljaa. Elokuinen Ounasjoki, minun jokeni.
Näkee melkein, kun ilma väreilee. Tämä on niin kaunista! Saatan melkein tuntea senkin, kun vene lipuu hiljaa eteenpäin.
VastaaPoistaEilen oli sellainen ilta että sillä pärjää pitkään.Venereissun jälkeen ajelimme miehen kanssa autolla vielä yhden lähilammen rantaan kun oli upea auringonlasku ja olin joskus nähnyt että juuri tuolle lammelle auringon viime säteet osuvat kauniisti.Sama maaginen tyyni hiljaisuus oli sielläkin.Auringonlasku oli kaunis vaan en sitä enää saanut kameralle vangittua. Vaan ei haitannut yhtään, mieleen se kyllä tallentui. Ja noiden kokemusten jälkeen ei unesta ollut tietoakaan. Aamu ja koko tämä maanantaiaamu olikin sitten vähemmän maagista.Mutta ehdottomasti valvominen kannatti!
PoistaHannaHoo! Minä hävitin vahingossa kommenttisi. Mutta cvastauksena siihen että kaipa minä juuri mielenrauhan vuoksi näitä jokimaisemia kuvailen niin paljon.Kun muistaisi taas tulevan syksynkin hyörinässä pitää kiinni omasta rauhasta
VastaaPoistaEnsimmäistä kertaa mun elämässä mut on sensuroitu! ;) Kuvista nautin edelleen, palasin aamusta heti ihailemaan rauhaa ja tyyneyttä, jota tarvitsen itse tähän päivään. Kiitos edelleen.
VastaaPoistaHannaHoo
HannaHoo!Taisi minullakin olla ensimmäinen kerta kun toimin sensuroijana:-)Joskus käsi toimii ennenkuin ajatus pääsee mukaan...
Poista