maanantai 6. elokuuta 2012

Ruuhkavuodet playbackina


Ukkosmyrsky riehui täällä tänään, kaatoi muutaman puun ja pieni sähkökatkokin oli. Töiden jälkeen koiralenkillä ilma oli jo kuitenkin juuri kuin tuossa pari vuotta sitten otetussa kuvassa, taivas vielä tumma, lämpimän kosteata , hiostavaakin. Kuvassa muuten näkyvät vielä meidän kaikki kolme koiraamme, enäänhän meillä on vain yksi jäljellä .Onneksi. En ymmärrä näin jälkikäteen miten selvisimme kolmen koiran kanssa kun tuon yhdenkin sotkujen siivoamisessa on jo oma työnsä. Vaan näinhän sitä jälkeenpäin ajattelee monesta muustakin asiasta.


Olen mietiskellyt viime aikoina, että elän elämän ruuhkavuosia tällä hetkellä vähän niinkuin playbackina. Muutama vuosi tässä välillä oli hyvin itsekeskeistä aikaa, lapset olivat nuoria aikuisia, pärjäsivät omillaan eikä heillä ollut vielä lapsia, mökkejä, koiria, taloja. Piipahtivat muutaman kerran kotikonnuillaan ja täällä ollessaankin olivat enemmän jossakin muualla kuin kotonaan. Ny lasten elämä on taas kietoutunut tiukemmin omaani, samoin vanhempieni elämä. Se on välillä ihanaa ja välillä raskasta. Etenkin vanhempieni suhteen huoli , huolehtiminen ja syyllisyys tuntuvat olevan yhä enemmän arjessa mukana. Täällä asuvan lapsenlapsen kohdalla taas saan pidätellä etten liikaa itse tunkeutuisi heidän elämäänsä. Tasapainoilua monenlaisten tuntojen kanssa. Oma keho ei enää ole entisensä eikä ruuhkavuosia jaksa enää entisella vauhdilla. Nyt tämä mamma tarvitsee päikkäreitä, kunnon yöunia ja rauhallisia päiviä menojen  väliin.


Olikohan viime viikonloppuna tämän kesän viimeiset helteet täällä? Ylläoleva kuvakin on otettu muutama vuosi sitten juuri samoihin aikoihin. Kuvassa makoilee miniä raukeana piknikin ja kuoharin jälkeen ( aika ennen Kuusenkerkkää). Tänä kesänä saaripäiviä ei ole vietetty kuin yhden kerran. Tuollaista kuvan päivää ja oloa ehkä tästä kesästä jään kaipaamaan. Raukeaa joutilaisuutta, ei kiirettä mihinkään, lempeää tuulta ja lämpimästi hyväilevää aurinkoa. Kesän kelit ovat täällä olleet kohtalaiset, sellaista tasaista  18-20 astetta lämmintä, muutamana päivänä vähän hellettä.  

Olemme pesseet matot mattolaiturilla, olen uinut useamman kerran viikossa, savusaunailtoja on vietetty ja yhdet pihajuhlatkin järjestetty! Paljon on heinäkuuhuni mahtunut! Enemmän kuin moneen aiempaan kesään. Ja kaikkeen tuohon tekemiseen kelit ovat olleet juuri soppelit.







Nyt kun kävelen jokirannassa huomaan, että maisemissa on jo syksyn tuntua. Vaikka ELOKUUHAN ON VIELÄ KESÄÄ!!Minusta on väärin, että elokuussa jo luovutaan kesästä. Itse rakastan näitä elokuun pimeneviä, hämyisiä iltoja. Minä en aio vielä kesästä luopua.


Kaupat pullistelevat jo krysanteemeja. Itse en ole niitä laittanut , ihastelen kyllä väriloistoa kaupoissa. Omat kesäkukkani kestävät syyskuulle ja sitten voikin laittaa suoraan kanervat ja callonat ruukkuihin!Sitäpaitsi olemme reissussa elo-syykuun vaihteen, jäisivät kukat hoitamatta. Meillä onkin muuten aivan erityinen reissu tulossa tuolloin! Ehkäpä jotain postaan aiheesta myöhemmin.

4 kommenttia:

  1. Kiva tuo makoileva patsas, kenen tekemä?
    Juu nuo elämän ruuhkavuodet...minusta tuntuu, että minulla ne jatkuvat aina vaan, välillä on talo täynnä nuorisoa ja välillä vain kaksi omaa mutta silti aikaa omalle itsellä on edeleenkin vähän vaikka ruumis huutaisi välillä paljon enemmän hoputonta, rauhallista aikaa eikä päivittäistä ruuanlaittoa ja pyykin pesua. Tämä on niitä haittapuolia siitä, kun tekee lapset 40-kymppisenä. Välillä huomaan oikein kipeäätekevästi tuon tarpeen olla rauhassa tai vain kahdestaan miehen kanssa. en tuntetunut sitä niin kipeästi silloin kun lapset olivat pieniä, luulen, että se on todellakin myös ikä kysymys.
    Ja tuo vanhemmista huolehtiminen, puuh! tiedän tunteen ja ikuisen huonon omantunnon. Nytkin: en ole soittanut viikkoon, äiti varmaan odottaa koko ajan, että soitan.
    Taidan tarvita kunnon tauon!
    tv. santtuanneli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuvasin tuon patsaan muistaakseni Rovaniemen Wanhoilla markkinoilla pari vuotta sitten harmittaa kun en ostanut sitä, ei ollut edes kovin kallis! En muista kenen tekemä se oli, siellä myytiin paljon erilaisia käsityöläisten ja nuorten taiteilijoiden töitä.

      Uskon myös tuohon ikäjuttuun. Enkä vain fyysiseen ikään. Mieli tarvitsee paljon enemmän rauhaa ja sulattelua. Ehkäpä se on niin, että tapahtumakiintiöt alkavat olla melko täynnänsä ja on tosiaan mietittävä kaikkea sitä mitä on ollut ja on! Näin varmaan ainakin meillä , joilla on ollut tapahtumia, käänteitä ja muutoksia elämämissämme ehkä keskivertoa enemmän!

      Poista
  2. Kaipaan tuollaista kuvailemaasi ruuhkavuosi aikaa ja mielelläni jopa vaihtaisin tästä työntäyteisestä sen siihen, kyllä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä viihtyisin kyllä myös jo hyvin ilman työmaailmaa. Aika kuluisi erinomaisesti. Välillä olen tehnyt laskelmia, voisinko jäädä vuorotteluvapaalle tai koska olisi mahdollista jäädä vaikka eläkkeelle. Työntäyteisyys on elämässä tällä hetkellä niin totta.

      Poista