torstai 20. syyskuuta 2012

Lempeää liikkumista

 
 

Olisi paljonkin kaikenlaista sanottavaa, jaettavaa vaan en jaksa. Nämä kuvat kaivoin viimeisemmistä kuvistani ja vielä käsittelin voimakkaiksi, energisiksi, lisäsin valoa ja väriä. On taas sellainen päivä, että kaikki on omassa elämässä hyvin mutta on liian ottanut vastaan toisten pahaa oloa.  Palautuminen on vaatinut sekä tavallisia että uusiakin keinoja.

Äsken kävin koiran kanssa tihkuisessa illassa kävelyllä.Se teki hyvää niinkuin aina. Harmitti vähän, sillä en ehtinyt tänään valokuvauskurssille etenkin kun tiedän, että ensi viikollakin jää yksi ilta väliin Mutta sen sijaan ehdin ystävän kanssa uudelle tunnille, mihin hän minut mukaan houkutteli.  En ollut koskaan kuullutkaan Feldenkreist-menetelmästä ja olin vähän ennakkoluuloinen vaikka esitteet hyvää lupasivatkin.  Eivät luvanneet turhaan. Tunti hurahti nopeasti. Enkä ole aiemmin ollut liikunnassa, jossa sai enimmäkseen maata selällään silmät kiinni, jossa ei tullut hiki , jossa ohjaaja (nuori mies) koko ajan kehotteli kuuntelemaan kroppaa, lepäämään jos siltä tuntui ja USKOMATONTA kyllä, tunnin lopussa oli pään raskaus keventynyt ja muutenkin koko kehossa rentoutunut olo.Tunti menee harmittavasti valokuvauksen päälle, mutta tämän ensimmäisen koetunnin jälkeen päätin, että lähden viikon toisesta valokuvausillasta vähän aiemmin pois, jotta ehdin tälle tunnille.

Kotona on hiljaista kun mies on edelleen reissussa. Onneksi on koira kaverina. Nyt lähden nukkuman. Kuntoutuksessa tähdennettiin hyvien yöunien merkitystä. Toki sen olen tiennyt vaan huonosti ajoittain tietoa käyttänyt.

6 kommenttia:

  1. Kiva juttu, että olet päässyt valokuvauskurssille. Sieltä saa kuitenkin uutta potkua hommaan, vaikka ei aina pääsisikään mukaan. Nämäkin tämän postauksen energiset kuvat ovat ihania!

    Siskoni on käynyt vuosia täällä Feldenkrais-tunneilla ja löytänyt siitä oman kroppansa uudelleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo Feldenkreis-liikkuminen vaikutti minuun voimakkaasti. Olenhan mestari aloittamaan erilaisia liikuntamuotoja, mutta hikijumpat ja btehojumpat eivät kertakaikkiaan sovi minulle. Raskaiden työpäivien jälkeen kehoni ei taivu rääkkiin. Feldenkreis oli lempeää mutta tehokasta liikuntaa, jotain siinä on venyttelystä, joogasta ja rentotuksesta. Aivan ihanaa!

      Poista
  2. Olipa aiheellinen muistutus, että tarttis kai tehdä jotain tälle omalle kropalle, on läskin ja lihasten suhde aika epätasapainossa, jaksaminen huonoa ja sen myötä mieli maassa, kun särkee ja kolottaa ja vihloo ja jumii.

    Ihanat auringonkukat, bussin ikkunasta tiirailin aina aamuisin auringonkukkapeltoa, joka nyt kuollutta kukkaa täynnä, melkein masensi sekin, kunnes huomasin yhden uljaan, yksinäisen kukan! Jos alkaisi itsekin myöhäiseksi kukkijaksi?

    Osaathan myös nauttia yksinolosta? Yksin, muttei yksinäinen? Pysähtyneisyydestä, koiran seurasta?

    HannaHoo

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yksinäisyys on minulle hyvin myönteinen olotila vaikka harvinaista herkkua tämänhetkisessä elämänvaiheessani. Tarvitsen hiljaisia, yksinäisiä hetkiä, niinkuin varmaan meistä jokainen!Myöhäinen kukkija tuntuu erinomaiselta ajatukselta:-)

      Poista
  3. Toisten pahan olon kuuntelu niin ettei itse mene siihen mukaan on vaikeaa varsinkin jos kyseessä on läheinen ja rakas henkilö. Vielä vaikeampaa on kuitenkin olla kuuntelematta, joutua luulemaan. Uskon, että kuuntelija ihan oikeasti tarvitsee vastapainoksi paljon yksinoloa, kuullun työstämistä vaikka kirjoittamalla. Ja myös mainitsemaasi kropan kuuntelua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pirkko; näin on. Yksinolo ja rauhoittuminen on minulle elinehto ja jaksamisen tae. Niinkuin varmaan kaikilla, jotka työkseen kuuntelevat. Yksinolosta ja hiljaisuudesta nauttiminen taitaa myös lisääntyä iän myötä kaikilla, työstä riippumatta. Ehkä sitä on viimein tarpeeksi valmis nauttimaan oman itsensä seurastakin.

      Poista