tiistai 30. lokakuuta 2012

Ei muuten hassummat lenkkimaisemat ollenkaan

 
Minun jokapäiväiseen elämääni kuuluu vakiolenkki koiran ja useimmiten myös mieheni kanssa. Lenkkini on minulle ykkösasioita elämässä. Se toimii passelina pääntyhjennyksenä, uni maistuu paremmin ja virkeys ylipäätänsä kohenee tunnin lenkin jälkeen. Lenkki toimii myös parisuhteessamme hyvänä apuna kun puolin ja toisin  tuuletellaan enimmäkseen työpäivän asioita. Lenkkipolkuni vaihtelevat parin  kilometrin minilenkistä useampaan kilometriin. Yhtenä päivänä ennen lumentuloa (tänään täälläkin on muuten satanut lunta koko päivän) otin päivälenkilleni kameran mukaan ja päätin kuvata tällä kertaa lenkkimaisemia. Podin myös tuolloin kovaa matkakuumetta kun tänä syksynä ei  matkaa ole suunnitteilla. Katselin kotikylääni vähän niinkuin olisin kävelyllä jossain Keski-Euroopassa. Samantapaisia asioita olen matkoillani kuvaillut vieraissa kylissä. Tämän kertainen lenkkini lähti seuraamaan tuttua kotitietä ja kierteli omakotitaloalueella.  Suurin osa lenkkini alkupään taloista on 80-luvulla rakennettuja, niinkuin myös meidän talomme.Pihat ovat  vanhoja ja runsaita kasvustoltaan. Tänä vuonna usealla pihalla on  kaadettu suuriksi kasvaneita puita ja hävitetty vanhoja ränsistyneitä pensasaitoja.
 

Uutta mielenkiintoa lenkkipolulle tuo tänä syksynä alkanut suuri rakennustyömaa. Läheiseen metsikköön on kaavoitettu kymmeniä tontteja ja parhaillaan ovat menossa alueen perustyöt kuten tiestön  ja vesi- ja sähköverkostojen rakentaminen. Tuolle alueelle tulee myös kauppakeskus, ei mikään jättisellainen, vaan lähikauppa, apteekki jne. Niitä onkin alueellemme jo odotettu. Hauska seurata alueen edistymistä (etenkin kun se ei ihan meidän naapurissa ole)

 
 

 
Kylämme ei ole tasamaata, vaan korkeuserot ovat välillä suuret. Puuskuttaa saa, etenkin jos vauhti on kova. Rinnetaloja on paljon, niinkuin myös omamme.

 


Minusta on kiva seurata ihmisten taloja ja yrittää kurkkia vähän sinne sisäpihallekin! Samaa teen myös ulkomailla ollessani. Näissä kuvissa talot ovat jo uudempia, 2000-luvulla tehtyjä. Sen huomaa pihoistakin. Autotallit ovat erillisiä rakennuksia, pihamailla on hienoja kivetyksiä ja yhä useimmissa taloissa on grillikatoksia ja pihamajoja! Rahaa on selvästi käytettävissä enemmän kuin 80-luvun rakentajilla. Pihoihin ei silloin satsattu, olivat enemmän omatekoisia ilman puutarhasuunnittelijoiden kädenjälkiä.
 

Tässä talossa asuu radioamatööri. Radiomasto kohoaa tosi korkealle. Tuon talon kohdalta lähdetään laskeutumaan pientä tietä myöten alas rantaan.



Nämä maisemat alkavat olla blogini seuraajille jo melko tuttuja. Tie on vaihtunut pitkospuupoluksi . Polkua voi seurata joko oikealle hiekkasärkille tai jatkaa jokivartta toiseen suuntaan ja jatkaa reittiä toislle omakotitaloalueelle.

 
 
Tällä kertaa joutsenten äänet houkuttelivat minut hiekkasärkille ja sainkin niitä hyvin kuvattua vaikka mukana olikin vain pienempi kamera. Näihin maisemiin en koskaan kyllästy. Luonto on erilainen  joka päivä ja avara jokimaisema hellii sieluani.





 
Takaisin palasin rantapolkua pitkin. Polku kulkee välillä metsikössä, välillä se ylittää suonkin. Polku on enimmäkseen katettu pitkospuin, koska ranta-alue on suistomaata. Polun varrella on paljon lampia ja osin joen suistoaluetta pienine lahtineen ja poukamineen. Viimeisessä kuvassa polku päättyy uimarannalle , joka on meidän talon kohdalla rannassa. Kuvassa näkyvä rakennus on uimarannan huoltorakennus pukuhuoneineen. Sen vieressä on erinomainen matonpesupaikka. Uimarannan toisessa päässä on venelaiturit. Uimarannan ympäristöä on tänä kesänä raivattu, raivauksen jäljiltä polun päässä kunnon rankakasat!
 

 
Pitkä lenkkini päätyy kotitielle. Mies odottelikin jo minua ja koiraa talon edessä.Meidänkin talon nurkalla on valtavat Terijoen salavat ja pihlajat. Pitäisi kaataa puut ennenkuin myrskyt tekevät ne puolestamme (osin ovat jo oksia kaataneetkin). Ei vaan raski kaataa kun antavat niin hyvän suojan kesällä . Tosin suojaa ei kovin tarvita koska talomme on tien toiseksi viimeinen. Liikennettä ei juuri ole muualla kuin pienelle uimarannalle ja venelaiturille kesäaikaan. Ei muuten minulla hassummat lenkkimaisemat ollenkaan!



14 kommenttia:

  1. Ei ole hassummat maisemat, aika hienot itse asiassa! Oli myös mukava päästä tällä kertaa mukaan. Aika reipas olet, kun joka päivä lenkkeilet; et kai vielä sen lisäksi aja pyörällä työmatkoja talvistaikaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joka päivä koiralenkin tosiaan teemme, poikkeuksena tietenkin työreissut tai muut jutut. Pyöräilyn jätin jonkin aikaa sitten , tosin viimeisinä päivinä pyörä matkusti auton kyydissä aamuisin ja palsin sitten sillä kotiin. Pyörässäni on kyllä tavirenkaat joten ehkä palaan pyöräilyyn jahka kelit sen taas sallivat.Eli vesisateiden ja pakkasen vuorottelu loppuu ja lumentulo asttuu uomiinsa eli pyörätiet ovat pyöräilykunnossa. Sitten minulla on torstai-iltaisin se Feldenkreis, joka on kerta kerralta mukavampaa. Kyllä tuo kuntoutus on taas siivittänyt liikuntaakin!

      Poista
  2. Kiva lenkki kulkea kuvitteellisesti matkassasi.

    VastaaPoista
  3. Hienot maisemat!
    Täytyy sanoa, että itsekin harrastan koiralenkeillä pihavakoilua. Kesällä tutkailen ihmisten kesäpihoja ja talviaikaan pihavaloja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin oikein odotan jouluvaloja! Vaklaaminen on kivaa ja sitä paitsi hyödyllistä kun näkee minkälaisia juttuja voi pihalle laittaa, Joskus nappaan hyvistä ideoista kuviakin!

      Poista
  4. Hengessä mukana lenkillä! Näyttää sellaiselta alueelta, jossa itse viihtyisin vallan hyvin.

    HannaHoo

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin pidän kovasti kylästämme. Me asumme sen toisessa päässä, kaupungin toisessa päässä on vanhaa asutusta enemmän. Kylässä oli tämän alueen ihan ensimmäisiä asutuksia . Sieltä valokuvat olisivat aivan toisenlaisia. Ehkäpä josku postaan siitäkin lenkistä!

      Poista
  5. Olipa mukava matkata kanssasi.(Hyvä etten hengästynyt!) Kylläpä saat lenkkeillä vaihtelevissa ja kauniissa maisemissa. Odotan innolla lisäkuvia!

    Kaunista alkutalvea Terttu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaunista alkutalvea sinne itäiseen Suomeenkin Terttu!

      Poista
  6. Ihania kuvia ja maisemia! Itsekkin olen monasti ajatellut jotta pitäisi kuvata tuolla koiralenkin varrella. (ehkäpä joku päivä saan aikaiseksi)... Itsekkin asun maalla ja täällä n tosi mukavia pihapiirejä, kurkin myös niihin ja ihailen ihmisten aikaansaannoksia puutarhoissaan ja pihoissaan...Kuviahan yleensä tulee otettua aina vaan matkoilla yms. Törmäsin muuten aivan sattumalta Blogiisi, heti jäin koukkuun,kuvasi ovat todella upeita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Anonyymi vierailija, mukava kun löysit blogiini , toivottavasti jäät lukijaksi jatkossakin! Mieltä lämmittävät aina uudet blogiin eksyvät! Ota vaan kamera mukaan lenkillesi. Voin kertoa että kameran kautta lenkkireittisi näyttäytyy aina vähän erilaisena. Minä olen aikoinaan innostunut valokuvaamisesta oikeastaan tämän bloggaamisen kautta. Vuosi taisi olla 2007. Ennen sitä kuvasin hyvin sattumanvaraisesti ja hyvin perinteisesti enimmäkseen ihmisiä ja tilanteita

      Poista
  7. Kyllä tuollaisissa maisemissa on kivaa kävellä ja motivoi lähtemäänkin, onnittelen!
    Meillä täällä taajaman ulkopuolella ei voi tienvarren asutuksesta ja pihoista nauttia. Luonnontilassa olevaa maisemaa vain. Jonkun verran olen tätä meidän tienvarren risukkoa yrittänyt karsia ja kaunistaa, aivan juuri siitä syystä, että olisi itselle mukavampi kävelyreitti ja sen takia sitten tulisi lenkkeiltyäkin. Projekti on kestänyt jo muutaman vuoden ja jatkuu edelleen. Näkyvää olen saanut aikaiseksi ja sitä kautta uskoa jatkaa siistimistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Silloin kun itsekin asuin maalla, ei lenkkipolujeni varrella juuri taloja ollut. Niinpä nautinkin nyt siitä että on sekä taloja joita tiirailla että upeita jokivarsinäkymiä joissa mieli lepää. Ryteikköjen siistiminen on palkitsevaa terapeuttista hommaa. Minullakin on ikuisuusryteikköprojketi meidän rantaan vievän polun ja alapihamme ympäristössä.

      Poista