lauantai 6. lokakuuta 2012
Että perjantai-illat ja lauantaiaamut ovat upeita
Että perjantai-illat ja lauantaiaamut ovat upeita. Se tunne kun tiiviin täyteläisen viikon jälkeen sulkee työpaikan oven ja suuntaa kotiin mielessä risteillen tunteita ja oloja väsystä , tyytyväisyydestä viikon saavutuksiin, ekstrailoa siitä että maanantainakin on vielä vapaata, viikonlopun tekemiset ja tekemättä jättämisetkin käväisevät mielessä. Eniten ehkä on päällä sellainen lempeä raukeus. Perjantai-iltana ja lauantaiaamuna ei kukaan odota minulta mitään, saan olla itseäni varten. Eilen illalla kuunneltiin Puhelinlangat laulaa- juhlakonserttia radiosta koko illan ja myöhään vielä katsottiin pienieleinen mukava ranskalainen elokuva vanhenevasta miehestä ja tangosta. Ranskalaiset osaavat tuon vähäeleisyyden. Tosin tuossa elokuvassa minua vähän tökki päähenkilöinen välille kehkeytyvä suhde. Se ei minun silmissäni oikein intohimoksi ehtinyt vaikka puitteet olivat olemassa. Nyt lauantai-aamuna olen vain nautiskellut pitkästä rauhallisesta aamusta ja kuunnellut sadetta. Ja mietiskellyt vähän viime viikkoa.
Olen tehnyt ylipitkiä päiviä koko viikon. Joskus vain on niin. Ja piste. Sen olen kuitenkin oppinut työelämästä että jos joutuu joustamaan niin joustot on otettava takaisin heti kun tilanne sen sallii. Eli sen takia saan nyt viettää pitkän viikonlopun ja viikon päästä myös. Iso harmi on siitä, että valokuvauskurssini on kärsinyt pahanpuoleisesti kun en ole päässyt mukaan. Sen sijaan Feldenkreis-tunneille olen ehtinyt jokaiselle, se kun alkaa vasta myöhemmin illalla. Ei auta kun jatkaa valokuvausta seuraavalla kurssilla uudelleen, se alkaa vuodenvaihteessa ja on toivottavasti vain kerran viikossa. Tämä kun on ollut kaksi kertaa viikossa. Ensi viikolla on viimeiset kerrat ja niistäkin joudun olemaan molemmista pois. Jotain onneksi jäi käteenkin kurssista. Kamera on tullut tutummaksi. Automaattisäätöjen lisäksi olen oppinut kokeilemaan muitakin ja ymmärtämään kuvaamisen käsitteitä. Ehdottomasti jatkan opiskelua, itsekseni ja kursseilla. Sen olen ymmärtänyt että tie on pitkä mutta mielenkiintoinen! Hyvä harrastus!
Vettä jaksaa vaan sataa sinnikkäästi. Taitaa sataa joka puolella Suomea. Pihalla on lehdet haravoimatta eikä siellä voi tehdä muitakaan syyshommia. Viime viikon työkiireiden ohessa sentään saatiin aloitettua kotona sisällä jotakin. Olemme vaihtaneet makuuhuoneen alakertaan miehen tyttären jäljiltä tyhjäksi jääneeseen huoneeseen. Ensin koenukuttiin siellä pari yötä ja kun uni ja olo siellä tuntui hyvältä niin ei muuta kuin operaatio muuton käynnistäminen. Se on pahasti kesken vielä. Löysin paikkakunnan facebook-kirpparilta hyvät kokopuiset yöpöydät,lipaston ja sängynpäädyn edullisesti. Ne olivat sitäpaitsi juuri sellaiset kun olin huoneeseen ajatellutkin. Entinen makuuhuoneen sävymaailma muuttui burgundinpunaisesta turkoosi-ruskea-luonnonvalkoinen - sävyiseen . Värimaailman määritti pitkälti tyttären pari vuotta sitten huoneeseen valitsema tapetti, joka saa huoneeseen jäädä, koska pidämme siitä molemmat. Vaihtelu virkistää! Ja niinkuin arvata saattaa,yksi muutos johtaa toiseen joten meillä on nyt siellä ja täällä menossa muutoksia. Tänään olisi edessä vaatekomeroiden sisuksien muutto ja järjestäminen. Sopivaa sadepäivän hommaa! Leppoisaa sadeviikonlopun viettoa teille blogiystävilleni eri puolelle Suomea! Vai paistaako jossain aurinko?
Tunnisteet:
arjen ilot ja surut,
koti,
minä itse,
sisustaminen,
työelämää,
välähdyksiä virran varrelta
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kyllä, ehdottomasti, perjantai ilta on viikon paras. Minulle aivan pyhä, jolloin en halua lähteä minnekään.
VastaaPoistaPerjantain tekee erityikeksi juuri tietoisuus siitä että on kaksi vapaata aamua edessä:-) Viikko sitten perjantaina maltoimme lähteä Lapin Kamariorkesterin ja Johanna Rusasen yhteiskonserttiin eikä kyllä sillä kertaa harmittanut yhtään. Konsertti oli nautittava ja rentouttava työviikon päälle.
PoistaJoensuussa aurinko pilkistelee :)
VastaaPoistaOlen huomannut kesälomareissuillammekin että siellä idässä päin paistelee useammin kuin muualla Suomessa. Vai lieneekö se vain loman aiheuttama tunne?
PoistaTäällä Itä-Suomessa aurinko paistaa pitkästä aikaa; vettä on kyllä satanut riittävästi.
VastaaPoistaViikonloppusi kuulostaa mukavalta ja maanantai varsinkin.
Olet saanut otettua kauniita tunnelmakuvia.
Värikästä ja tunnelmallista syksyn jatkoa! Terttu
Värikästä syksyä sinullekin Terttu!
PoistaAivan mahtavia kuvia!
VastaaPoistaNyökyttelin vaan lukiessani tätä postaustasi, niin samankaltaisia kuvioita ja ajatuksia omassa työ- ja arkielämässänikin tällä hetkellä. Päälimmäisenä työkiireistä ja -vaateista huolimatta kiitollisuus ja levollisuus sekä ilo alkavasta viikonlopusta.
Aurinkokin näkyi hetken!
Toivotan nautinnollista viikonloppua ja maanantaita!
Facebookissa kävin aiemmin tänään keskustelua ystävieni kanssa siitä onko työ muuttunut raskaamaksi vai onko kysymys iän tuomasta väsystä. Varmaan sekä että. No , itse ajattelen että niin kauan menee hyvin kun viikonloppuna jaksaa muutakin kin nukkua ja sama pätee myös iltoihin. Oikein leppoisaa viikonloppua sinnekin!
PoistaTänäkin aamuna heräsin sateeseen, mikä tuntui oikeastaan aika sopivalta, yhtään ei harmittanut sateessa ulkoilla koirien kanssa, sade oli jotenkin rauhoittavaa ja sopi maanantaiaamun tunnelmiin. Kun olisikin maanantai vapaata, voisin tehdä neli- tai vaikka kolmipäiväitä työviikkoa vallan hyvin, mutta ihan vielä ei yksinhuoltajaäidin talous kestä, kohta ehkä, kun kaikilla opiskelut ja armeijat käyty...Sitten alan itsekkääksi, ekaa kertaa kolmeenkymmeneen vuoteen!
VastaaPoistaIhana viikonloppu takana, kaikki rakkaat mun pikkuruisessa huushollissa syömässä ja suklaakakusta tuli jumalaista, mikäs tässä ollessa ja työviikkoa alotiella lähes syntisissä tunnelmissa kun aamupala oli sitä suklaakakkua...
HannaHoo
PS. Lauantaiaamuna oli Espoossa lätäköt jäässä!
Vai oli Espoossa jo lätäköt jäässä. Täällä yöpakkasia lupailtiin loppuviikolle.Minäkin olen vakavasti harkinnut työajan lyhentämistä. Silloin tällöin olen tehnyt 80 % jaksoja, sekin on jo tuntunut hyvältä jaksamisen suhteen. Lasten lopullinen lähtö pesästä tapahtuu sitten yllättävän nopeasti. Vaikka sitä melkein ehtii jo toivoa, lähtö kuitenkin yllättää lopullisuudellaan.Mukavaa viikon alkua sinulle!
PoistaVasta nyt kiertelin kirjoitustesi ja kuviesi kautta syksyssäni (ja joellasi...). Onnittelut hääpäivänne johdosta vaikka vain näin jälkikäteen. Tunnen Säynämön näkymät. Saimaan kesinäni poikkesin siellä laivalla, myöhemmin kerran yöpymässä. Kaunis oli myös kirjoituksesi. Ja kaunis tuo koko tilanteenne, keskusteluineen läheistenne kanssa.
VastaaPoistaEilen täällä paistoi aurinko sen verran, ttä ehdimme puoleksi tunniksi sienestämään Yyterissä...