Alkuviikosta meille satoi lumi. Suurin osa on jo sulanut pois, mutta tuo maan valkoisuus väistämättä sai viimeisenkin havahtumaan siihen että talvi on ihan kynnyksellä. Ja mikäpä se siinä. Antaa talven tulla, ei sitä estääkään voi. Vietän vapaapäivää. Jo toinen perjantai peräkkäin on vapaata ja ihanuus jatkuu vielä ensi viikollakin. Toisaalta ei kannataisi noita vapaita hehkuttakaa sillä eiväthän ne ne itsestään ole ilmaantuneet. Kertovat työtahdista ja pitkistä työpäivistä eikä se ole hyvä juttu.
Jaksan edelleen uskoa että tämä kova vauhti on vain pyrähdys ja tahti hiljenee. Uskonkohan itsekään? Mies sai muutama päivä sitten työnantajaltaa lapun, jossa todettiin että eläkkeelle olisi mahdollista siirtyä neljän vuoden kuluttua. NELJÄN VUODEN?? Miten tämä elämä näin humahti? Olen naimisissa kohta eläkeläisen kanssa. Ja kun tuota ajatusrataa jatkaa niin meidän ikäeromme on pari vuotta, joten....
Kun ajattelee neljää , viittä vuotta takaisin päin, niin se hujahti tosi nopeasti. Kai sitä on ryhdyttävä tosissaan ajattelemaan eläkepäiviä. Ei se ehkä ole hassumpaa lainkaan sitten kun sinne asti pääsee. Tälläisia joutilaita perjantaipäiviä ketjussa vaan enemmän. Niinkö?
Ihanat syysvärit kuvissasi! Pidä huolta itsestäsi, ja siitä että tuo työtahti on vain väliaikaista... minulla on raskas kokemus siitä mitä seuraa jos sen antaa tulla normaaliksi työelämäksi. Nyt opettelen leppoisempaa tahtia. "Eläkelläisen" kanssa naimisissa olo ei ole hassumpaa ollenkaan.. välillä on herkkuateria odottelemassa kun tulee töistä jne.. suosittelen :) Mukavaa syksynjatkoa.
VastaaPoistaKaarnikka, yritän , yritän. Ainakin toistaiseksi uskon että olen sinut tämän tahdin kanssa. Osaan myös levätä. Pidän ylityöt mahdollisimman pian enkä kerää niitä varastoon. Kummasti jaksaa pitemmän päivän kun tietää että perjantai on sitten vapaata. Minäkin uskon että eläkeläisen kanssa ei ole hassumpaa olla naimisissa sitten joskus :-)
PoistaLeppoisaa syksyn jatkoa sinullekin vai pitäiskö jo toivottaa että leppoisaa alkutalvea!
Hyvällä mallilla, että noin aika humahtaa huomaamatta, kertoo varmaan jotain työssä viihtymisestäsi ja tyytyväisyydestäkin, uskon . Toisin jos yli kymmenen vuotta aikaisemmin alkaa työssään eläkepäiviä kaihota.
VastaaPoistaVakituisessa työssä olen ollut vuodesta –76.
Itselläni on ollut nyt vuoden alusta sellainen työn paljous, että kärsivällisyyttä kysyy, kun on täytynyt viedä erästä kehittämisprojektia läpi ja vielä työn ohella opiskeluun osallistua. Onneksi on nämä viikonloput ja nyt vuoden loppuun saakka olen järjestänyt itselleni vanhoista lomapäivistä ylimääräisen vapaapäivän viikolle. Ja sehän se jännää onkin, kun on päivän töistä pois, saa hypätä sitten seuraavina päivinä senkin edestä ;) Ainut keino kestää tätä menoa, on lupaus itselleni, tehdä täysipäiväisesti vielä pari vuotta ja sitten höllentää. Niin ja onneksi työkaverit ja monet muut seikat ovat kunnossa ja tuntuvat hyviltä.
Siis nuo ruskakuvat...aivan ihania!
VastaaPoistaRita! Minullekin on tuttua nuo lupaukset. Että jos jaksaa tuon ja tämän niin sitten helpottaa. Onneksi se välillä pitää paikkansakin. Onni on myös mukava työpaikka ja hyvät työkaverit. Sellaiset itsellänikin on! Niin ja kiitos kuvien kehuista:-)
PoistaTykkäsin kovasti sinun kuvista, rollaattorimummo teki minuun hellyttävän vaikutuksen:)
VastaaPoistaNäinhän se menee, että "ylimääräiset" vapaat tietää aina pitempää työputkea. Nautitaan ansaituista vapaapäivistä. Onni on hyvä työpaikka ja mukavat työkaverit:)
Sitä ei aina muista kuinka onnellinen voi olla hyvästä työpaikasta ja sen mainiosta työyhteisöstä. Meillä vierailevat usein mainitsevat että hyvän hengen huomaavat ulkopuolisetkin. Mukavaa viikonloppua sinulle:-)
PoistaHei ,pitkästä aikaa piipahdin sivuillasi - kiire myös vaivannut. Lukiessa kirjoituksiasi tulee levollinen ja hyvä olo ,kiitos sinulle. tv SJ
VastaaPoistaKiva kun piipahdit!Kiire taitaa olla tuttua välillä meille monille muillekin. Mukava jos piipahdus täällä tuo sinulle levollisuutta. Sitä varmaan itsekin haen näillä postauksillani!
Poista