Tänä viikonloppuna olen saanut itseni kiinni pitkästä aikaa. Olen ehtinyt aamuisin joelle pitkille kävelylenkeille. Liekö se vain siitä kiinni on ollutkin? Muutenkin on ollut rauhallista. Emme ole käyneet missään. Koti on ihanassa kunnossa pitkään jatkuneen huoneiden vaihtosessioiden jälkeen. Alakerran uudessa makuuhuoneessa on hyvä olla. Rakastan etenkin ikkunasta avautuvaa näkymää joelle. Aiemmin makuuhuoneen ikkuna oli tielle päin.
Työkalenteria tutkiessani huomaan että tahti tulee helpottumaan. Maanantaina saapuu vanhemman pojan perhe meille viikoksi, marraskuun puolessa välissä on taas kuntoutusviikkokin edessä... Miehen kanssa tutkitaan myös matkoja ja kohteita. Varataanko matka keskitalveen vaiko alkukevääseen? Keskitalvella en ole muuten koskaan vielä lämpimissä kohteissa ollutkaan. Viikon matkakohteita ei paljon muualle taida helmikuussa ollakkaan kun Kanarialle? Kovin kauas ei viikon matkaa varten kannata minun mielestäni lentää, joten kaukomatkakohteet jäävät laskuista pois.
Tässä ja nyt -hetkeen minut havahduttaa koiran kuonolla tökkiminen. Ulkona paistaa edelleen aurinko. Jokivarsi kutsuu taas.
Voih... kuviasi katsellessa tajusin taas kuinka Rakastan syksyä :) Ei kun kamera kaulaan ja menoksi!
VastaaPoistaTänään täällä Lapissa oli kyllä ihan mahtava päivä. Ulkona oli lysti olla, yksin, kaksin, kameran tai ilman kameraa kanssa.Minä tykkään syksystä myös:-)
PoistaJaksan edelleen vain ihastella tätä syksyn kauneutta:)
VastaaPoistaTämä aika syksystä eli hetki ennen talven tuloa on hienoa aikaa.melkein parhaimmat kuvat syntyvät tähän aikaan!
PoistaKivasti sanottu, että olet saanut itsesi kiinni. Tiedän tunteen, ja myös sen, kun sitä halajaa. Nuo kuvasi kylmästä aamusta ovat huikean kauniita! Niistä saa taas uskoa jokaikisen vuodenajan kauneuteen. Lokakuun ensipakkaset ovat aina odottamisen arvoisia.
VastaaPoistaMiten sitä Katriina, aina välillä unohtaakin että tärkeintä on pitää itsestä kiinni!Tänä vuonna näyttää siltä, että lokakuussa on syksyn upeimmat päivät. Syyskuussa satoi vettä melkein koko kuukauden, ainakin tuntui siltä!
PoistaKaipaan pakkasaamuja, sokerihuurrettua maisemaa jo sateen sijasta, "crispy mornings" jolloin on aivan ihanaa lähteä pitkälle lenkille koiran kanssa, kuunnella kun luonto ritisee ja ratisee, syksy toinen jalka jo ovesta ulos, talvelle ovi raollaan.
VastaaPoistaMä en ole saanut itseäni kiinni, viikonloppukin meni kuin unessa, jotain tarttis tehdä, jotta heräisi tähän viikkoon, tähän päivään. Menenpä keittämään pannullisen kahvia, kollegakin saapuu kohta.
HannaHoo
Kuvailitpa ihansti juuri nuo aamut, joita täällä on nyt vietetty monta peräjälkeen. Ja sellainen oli tämäkin aamu kun kävelin puolet tytömatkasta maisemia ihaillen ja niistä energiaa tankaten! Voimia viikkoosi:-)
PoistaIhanaa syksyn huurteisuutta kuvissasi. Täällä etelärannikolla ei ole ollut vielä yhtään pakkasyötä. Saas nähdä tuleeko ensi yöstä? Melkein jo odotan talven hipaisua.
VastaaPoistaNyt sinne etelärannikolle on tainnut osua ainakin jonkinlainen hipaisu, joka maalasi maat valkoisiksi. Ainakin ystävien fb-päivityksistä päätellen! Meillä ei lunta ole vielä mutta muuten hyvin maalauksellisia näkyjä kun pakkaset ovat huurtaneet kaikki puut ja pensaat kauniiksi ja vedet ovat myös jo jäässä. Tänä vuonna täällä näyttäkin tästä lokakuusta muotuvan upein syyskuukausi!
Poista