maanantai 31. joulukuuta 2012

Elämä on elämistä varten


Lehdet ovat olleet täynnä mennyttä vuotta ja facebookkikin kokosi ihan pyytämättäni katsauksen facebook- vuodestani. Kävin itsekin läpi viime vuoden kuvieni kautta ja havaitsin että muutaman vuoden ajan kuvakoontini menneestä vuodesta olisi voinut olla melkolailla samanlainen. Pari-kolme viimeistä vuotta tosin kuvakoosteeseen ovat ilmestyneet pienet pojannassikat, nyt 2-ja 3-vuotiaat. Ja ensi vuoden koosteessa on jo mukana kolmaskin pieni ihminen! Poikani perheessä odotetaan uutta vauvaa heinäkuussa syntyväksi. Isäni on kuvissa mukana vielä virkeänä Pärnun reissulla. Nyt hän on sairaalassa, ollut siellä koko joulun. Jalassa tai varpassa on kuolio ja nyt odotetaan miten hoidot tehoavat vai täytyykö jalka amputoida. Elämän alku ja loppu ovat vuodessa siis mukana!

Eli minun elämäni keskeisimpiä asioita ovat olleet ja ovat edelleenkin perheeni, läheiseni ja ystäväni, koti ja piha, lähiluoto avarine jokimaisemineen ja luonto ylipäänsä, kesällä Saimaa veneilyneen ja mökkeilyneen, muutama matka kauemmaksi (v.2012 Berliini ja Pärnu) ja muutama lähemmaksi ( hiihtoreissut tunturiin, Oulun reissu, reissut siskon luokse ym.ym.pienempää)
Vuoden bonusjuttuja on ollut Aslak-kuntoutus (3 viikkoa) ja Muistoissa on voimaa-koulutus muistorasian valmistamiseen.

Ja tietenkin menneen vuoden ihan huippuasia oli häämme Saimaan rannalla!

Ei hassumpi vuosi ollenkaan!

Tämä uusi vuosi alkaa haikessa merkeissä kun Kuusenkerkkä vanhempineen lähti tänä aamuna muuttokuorman kera takaisin Helsinkiin. He olivat onnellisia, samoin varmaan Helsingissä asuvat vaari ja vaarin vaimo sekä kummitäti ja kummisetä ynnä lukuisat ystävät.Tänne jäivät tippa silmässä mummi ja taatto sekä lukuisat muut lähisukulaiset! No, ehkä on ihan mukavaa saada ohjelmaan taas Helsingin reissut pitemmän kaavan kautta! Etelään on vain reilun tunnin lentomatka!

Ehkä on aikaa nyt  enemmän jokirantakävelyille ja valokuvaukselle. Olen niitä jo vähän ehtinyt kaivatakin. Olen myös ilmoittautunut koko kevään kestävään terapeuttiseen taidetyöskentelyyn, kestää kerran kuukaudessa koko viikonlopun! Ja meillä on ihania lahjakortteja odottamassa lunastamistaan; matkoja, kulttuuria illallisia, hierontoja....

Uuden vuoden otamme vastaan ihan kahdestan miehen kanssa. Minä olen ollut flunssassa mutta siitä huolimatta ajattelimme mennä leffaan katsomaan Rakkauden rasvaprosentin ja avata illalla kuoharipullon!

Hyvää uutta vuotta teillekin ja kippis!

maanantai 24. joulukuuta 2012

Muista olla itselles kulta!


Aattoaamu. Kello on kymmenen. Miehen tyttärenpoika , 3 v, heräsi jo kuudelta ja niin me muutkin. Me , mummi ja pappa, tosin köllöttelimme vähän pitempään  ennenkuin kahvin tuoksu houkutteli keittiöön. Nyt talo hiljainen, me kaksi vain paikalla. Nuoret lähtivät pappalasta mummilaan, palaavat kyllä jouluaterialle meille. Meidän aattovahvuutemme kuuluu tänä vuonna seitsemän aikuista, yksi 3-vuotias ja kolme lapinkoiraurosta, joiden egot ovat kovilla kun kaksi asuu yläkertaa ja yksi alakertaa, välissä onneksi kaksi lapsiporttia!

Riisipuuro kypsyy hellalla ja sekahedelmäsoppa on ulkona jäähtymässä.Kohta nautiskellaan ne kynttilän valossa ja sitten lähdetään isän luokse sairaalaan kuunetelemaan joulurauhan julistus. Isä joutuu olemaan sairaalassa joulunpyhät kun hänellä on jalassaan verenkiertohäiriöitä, jalkaa uhkaa jopa amputaatio. Mutta tänään sitä ei murehdita vaan eletään tässä hetkessä. 

Sairaalasta sitten hautausmaalle viemään kynttilät minun isovanhempaieni ja kummitätini sekä miehen vanhempien ja veljen haudoille.  Vaikka tässä hetkessä ollaankin ,on hyvä hetki muistella läheisiäkin. Minä olen aina käynyt jouluna haudoilla, pikkutyttönäkin jo. Minua kiehtoo hautausmaan kaunis, pysähtynyt tunnelma. Viimeistään siellä saavuttaa joulun ja kaamosajan rauhallisen hiljaisuuden!

Rentoja ja rauhallisia joulunpyhiä teille kaikille lukijoilleni vietätte niitä sitten yksin tai kaksin, pienemmällä tai suuremmalla porukalla! Kaikille sopii tuo kuvan teksti ja etenkin sen viimeinen lause: "Muista olla itselles kulta!"

(Värssy on muuten  työpaikkani tämän vuoden joulutervehdyksissämme. Olemme joka vuosi tehneet porukalla jotain pientä ja jaamme niitä sitten jouluviikolla yhteistyökumppaneillemme. Tänä vuonna päällystimme takkatulitikkurasioita ja kiinnitimme rasian alapuolelle tuon tekstin. Aiemmin olemme jakaneet itsetehtyjä hilloja, hyytelöitä, sinappeja, karkkeja...jne)

keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Leppoisa aamu joulunalusviikolla



Jouluvalmisteluissani on ollut luova tauko. Itsenäisyyspäivän aikoihin lomalla ollessani sain siivous-ja koristelupyrähdyksen aikaiseksi ilmeisesti sen verran hyvin tuloksin että koko ajan siitä lähtien on kyllä tuntunut jouluiselta. Jouluverhot ovat ikkunoissa ja kynttilät palavat lähes taukoamatta. Tietenkin perusteellisemmat joulusiivoukset ovat vielä tekemättä vaan kyllähän ne hyvin vielä ehdin.

Tänä aamuna nukuin lähes kymmeneen. Menen töihin nimittäin vasta iltapäiväksi kun illalla menemme yhden ryhmän kanssa vielä syömään.Aamupäivän vietin leppoisasti rauhallisella aamiaisella, sitten hoidin ja lakkasin kynteni ja laitoin pörröpäänikin kuntoon lämpörullien  avulla.

Eilen illallakin olin ulkona .Tapasin pari opiskeluaikaista ystävääni jouluglögien merkeissä toisen  heistä luona. Hänen kotinsa oli kauniisti kynttilöin  ja joulukoristein koristeltu, pöytä oli katettu herkullisin salaatein ja juustoin , glögi oli myös hyvää! Parasta kaikesta oli tietenkin taukoamaton puheensorina. Naureskelimme lähtiessämme kotiin ennen puolta yötä että loputtomasta puheesta huolimatta tällä kertaa osasimme myös kuunnellakin toisiamme!

Perjantai-iltana meillä kotona paistetaan piparkakkuja ja vietetään pikkujoulua. Miniän sisko on käymässä täällä ja heidän lisäkseen iltaan tietenkin osallistuvat Kuusenkerkkä ja isänsä. Myös miehen nuorimmainen on tullut joululomille ja osallistuu hänkin iltaan. Lauantai-iltana joulunviettoon saapuvat miehen vanhempi tytär perheensä kanssa. Että koskako sitten siivoan? Lauantaina on hyvin aikaa kun  tyttären perhe saapuu vasta myöhään illalla!

Eli minun jääkaapin oveen magneetilla kiinnittämäni joulun aarrekartta toimii hyvin! Hiljaisuudessa soi laulu. Muista rauhallinen tunnelma äläkä hössötä! Minulla ei ole ollut stressiä . Pieni stressin tunne häivähti tosin äsken kun työpuhelimeen kilahti johtajan viesti että johtoryhmän jouluruokailu torstailta on peruttu ja sen sijaan käytämme ajan ensi vuoden budjetteja tutkimalla. Minusta ajoitus tuohon ei ole  täydellinen, mutta menköön. Muuten työpaikallakin on ollut leppoisampaa tämä viikko.

Ulkona on pakkasta parikymmentä astetta. Kohta vedän palttoon niskaan ja lähden kävelemään bussipysäkkiä kohti,

Leppoisia joulunaluspäiviä teillekin blogisiskot ja -veljet!

maanantai 10. joulukuuta 2012

Pari viikkoa joulunpyhiin


 
 
Kuvat ovat parin talven takaisia
                                          

Pari viikkoa joulunpyhiin. Minusta tuntuu kun jo olisi jouluaika. Miehen vanhin tytär oli poikansa, kohta 3 v, kanssa viikonloppuvisiitillä mummolassa ja pappalassa. Poikani kävi myös meillä vaimonsa ja Kuusenkerkän kanssa ja oli hauska nähdä kun nämä kaksi "serkkupuolta" , ikäeroa yksi vuosi, leikkivät monta tuntia yhdessä vaihdellen sujuvasti leikkejä. Kuusenkerkkä pienempänä toisti kaiken perässä. Voi tuota mallioppimisen mahtia! Pojan tytär ja minun poikani suunnittelivatkin jo että jatkossa lähettävät pojat yhtäaikaa lentokoneella mummilaan viikoksi heti kun koneessa yksin saa matkustaa. Ikäraja taitaa olla 4 v.  Mikäpä siinä, se olisi hauskaa. Sitäpaitsi on melkein helpompaa kun lapsia on kaksi. leikit sujuvat silloin hyvin kaksistaankin eikä tarvita niin paljon pappaa tai mummia leikeissä.

Taas ovat kyllä itsenäisyyspäivänajan pitkät vapaat humahtaneet hetkessä. Joulua on laiteltu kotiin. Sellainenkin ihme on tapahtunut että minulla valmistelut ovat lähteneet keittiön kaappien siivouksesta sekä uunin, jääkaapin ja pakasteen putsauksesta. Yleensä näiden suhteen olen noudattanut sitä Marttojen ohjetta että  "jos et aio viettää joulua komerossa, niin jätä niiden siivous tekemättä"! Leppoisasti ovat vapaat onneksi kuluneet, puuhastelussa ei ole ollut stressistä eikä kiireestä tietoakaan! Joululahjatkin ollaan jo hankittu melkein kaikki. Niitäkin ollaan järkiperäistetty. Ei enää kuin paketti per henkilö ja nekin paketit ihan kohtuullisia. Tärkein on ajatus, ei hinta eikä määrä!

Äidin ja isän luona kului yksi päivä kun äiti halusi ostaa uuden hellan . Tarpeen se kyllä olikin, entisessä oli yhtä sun toista pientä vikaa. Hellan asennuksessa ja paikoilleen laittamisessa oli hommansa kun se ei tahtonut mahtua vanhaan rakoon vaan jouduttiin käyttämään laatikostoa pois paikaltaan. Vanhan talon  mitat ovat sitä sun tätä. Äiti oli hankkinut uuden öljypolttimenkin ihan tuosta vaan kysymättä keltään. Minäkään en tiennyt että vanha oli niin vanha. Ja mies epäili että olisiko vanha kaivannut vaan puhdistamista. Hohhoijaa ja huokaus päälle! Enemmän ja enemmän tulee asioita eteen joista täytyisi tietää ja joissa voisi olla avuksi. Mutta äidin halu ja päättäväisyys oman elämänsä valtiaana on vielä suuri, eikä hän halua luopua vielä mistään, vaikka selvästikin raskasta on välillä hänelläkin. Toisaalta taas he molemmat näyttävät olevan tyytyväisiä kotona ja se on tärkeintä! Eiköhän se luopumisenkin aika heillekin vääjäämättä eteen tule. Mitä sitä murehtimaan liian aikaisin!




keskiviikko 5. joulukuuta 2012

Joulustani näyttää tulevan punainen

 
 



 
Kaamosloman ensimmäinen päivä. Nukuin puoli kymmeneen, tosin kävin pari kertaa hereillä ennen sitä mutta muistaessani sen ihanan tosiasian ettei tarvitse lähteä mihinkään, oli helppo vaipua uudelleen uneen. Nyt on kello yksitoista ja tepsuttelen edelleen aamutakki päällä koiran seuratessa ihmetellen ja ehkä vähän ärsyyntyneenä kun ei pääse normaaliin arkirytmiinsä eli nukkumaan.
 
Katselen huusholliani, olisi kyllä tekemistäkin. Olohuoneen ikkunassa roikkuu  Marimekon hehkuvan punainen Vihkiruusu-kangas, jonka siihen ripustin muistaakseni sunnuntaina. Mietin että laittaisinko pellavaverhojen rinnalle väripläjäyksen. Miehen mielestä pläjäys olisi paikallaan, mutta kankaan muuttaminen verhoiksi vaatisi vähän puuhaa. Keittiössäkin on keskeneräinen jouluverhoprojekti. Punaista sielläkin. Meillä on keittiössä viisi erikokoista ikkunaa, joihin vain yhteen saa sivuverhon. Minulla on kyllä viisi kappaverhoa, joista kolme on punaista kuviolla ja kaksi punaista ilman kuviota. Ompelutyöllä noista kolmesta saisi viiteen ikkunaan samanlaiset, mutta toisaalta taas voisi laittaa runsaammat kapat ja käyttää erilaisia. Taas miehen mielipide oli että molemmat käyvät hyvin.  Eli ehkäpä ratkaisen nämä verhohaasteet ainakin tässä päivän aikana.
 
Minulla ei ole muuten ole ollut aikoihin punaista joulua. Olen halunnut menneinä jouluina valkoista ja laimeita värejä vaan nyt taas voimakkaat värit tuntuvan kutsuvan.Taidan tuoda punaisen lankamatonkin olohuoneeseen, sekin on ollut monta joulua varastossa.
 


Ulkona on talvinen pakkaspäivä. Nuo ylläolevat kuvat otin eilen puolen päivän aikoihin kun miniän kanssa tultiin lounaalta kreikkalaisesta ravintolasta ja jatkettiin kasvohoitoon.  Se väli oli päivän valoisa hetki. Ja  tuon valoisankin voisi laittaa lainausmerkkeihin.

Kasvohoito oli muuten juuri niin nautinnollinen kuin se parhaimmillaan on. Pehmeän lämpimän peiton alla, hämyssä ja kynttilän valossa, rauhallinen musiikki taustalla hiljaa. Olen käynyt viime aikoina  pari vuotta toimineessa Natural Beauty-hoitolassa, joka erikoistunut ekologisiin ja luonnonmukaisiin tuotteisiin ja hoitoihin.  Kasvojenpuhdistuksessakin käytetään pehmeitä intialaisia ayerveda- hoitoja. Voitin muuten tuon hoitolan facebook-kilpailu Taivaalliset kivet-hoitopaketin. Säästän sen tammikuun pakkasiin! Tammikuuta odottaa myös pojalta ja miniältä syntymäpäivälahjaksi saamani hierontalahjakorttikin .

Nyt on aamukahvit juotu tässä bloggailun ohessa. Taidan lähteä pukeutumaan ja kantaa vuodevaatteet ulos pakkaseen.Iltapäiväkahville ovat tulossa jouluostoskierroksen jälkeen äiti ja siskoni, voisinpa leipaistakin jotain hyvää kahvin seuraksi. Mukavaa päivänjatkoa teillekin blogissani piipahtaneille ja piipahtaville! Ja mukavaa kun olen pitkästä aikaa saanut yhden uuden lukijankin tuonne sivupalkkiinkin!

maanantai 3. joulukuuta 2012

Hiljaisuudessa soi laulu


Sinisen hetken aikaa kaamoksen kynnyksellä. Kuva viime vuoden joulukuulta vanhempieni kodin rannasta.Siinä oli silloin vielä sula paikka.  Nyt en ole juuri kuvailemaan ehtinyt, sen verran kaikenlaista touhua on riittänyt. Viikonloppu  kului juhlaputkessa, työpaikan pikkujoulut perjantaina ja lauantaina Finnhits- konsertti. Molemmat harvinaisen onnistuneita hauskoja iltoja. Sunnuntaina osallistuttiin äitini ja poikani perheen kanssa lyhtyretkelle lumisiin Ounasvaaran maisemiin, sekin hieno kokemus. Kuusenkerkkäkin jaksoi taapertaa kivisellä polulla kun oli niin jännää lyhdyn valossa kulkea! Ja tonttujakin jo näkyi!

Työpäivän pikkujoulua juhlittin oikestaan päivä ja ilta. Päivällä  meillä oli erilaisia hyvinvointipisteitä, joissa sai iltapäivän aikana kokeilla erilaisia hoitoja tai muuta hyvinvointiin liittyvää. Minä tein muunmuuassa aarrekartan tulevasta joulusta. Liimailin karttaani hiljaisia hetkiä hälinän keskelle, kynttilöitä, kirjoja, lumista metsää. Kiinnitin kuvan jääkapin oveen , jotta muistaisin että Hiljaisuudessakin soi laulu! Tuon tekstin löysin aarrekarttaani ja se saa toimia joulunajan sloganinani. Muistan nimittäin vielä liiankin hyvin viime joulun hulinan, ehkä minä vielä opin yhdistämään hulinan ja hiljaisuuden. Entisellä, nyt jo edesmenneellä anopillani, seitsemän lapsen äidillä ja lukemattomien lastenlasten isoäidillä, oli tapana oman jouluhulinansa keskellä rauhoittaa oma kamarinsa . Sinne hän vetäytyi useamman kerran päivässä meluisan suurperheensä keskeltä ja antoi muiden (eli meidän miniöiden) touhuta ruuat pöytään ja pöydästä pois.
Aikoinaan en häntä varmaan ymmäränyt mutta nyt ymmärrän hyvin. Viisas nainen anoppini oli!

Huomenna jään lähes viikon lomalle. Menemme miniän kanssa puolentoista tunnin kasvohoitoon ja sen jälkeen syömään! Ihanaa!