Kuvat ovat parin talven takaisia
Pari viikkoa joulunpyhiin. Minusta tuntuu kun jo olisi jouluaika. Miehen vanhin tytär oli poikansa, kohta 3 v, kanssa viikonloppuvisiitillä mummolassa ja pappalassa. Poikani kävi myös meillä vaimonsa ja Kuusenkerkän kanssa ja oli hauska nähdä kun nämä kaksi "serkkupuolta" , ikäeroa yksi vuosi, leikkivät monta tuntia yhdessä vaihdellen sujuvasti leikkejä. Kuusenkerkkä pienempänä toisti kaiken perässä. Voi tuota mallioppimisen mahtia! Pojan tytär ja minun poikani suunnittelivatkin jo että jatkossa lähettävät pojat yhtäaikaa lentokoneella mummilaan viikoksi heti kun koneessa yksin saa matkustaa. Ikäraja taitaa olla 4 v. Mikäpä siinä, se olisi hauskaa. Sitäpaitsi on melkein helpompaa kun lapsia on kaksi. leikit sujuvat silloin hyvin kaksistaankin eikä tarvita niin paljon pappaa tai mummia leikeissä.
Taas ovat kyllä itsenäisyyspäivänajan pitkät vapaat humahtaneet hetkessä. Joulua on laiteltu kotiin. Sellainenkin ihme on tapahtunut että minulla valmistelut ovat lähteneet keittiön kaappien siivouksesta sekä uunin, jääkaapin ja pakasteen putsauksesta. Yleensä näiden suhteen olen noudattanut sitä Marttojen ohjetta että "jos et aio viettää joulua komerossa, niin jätä niiden siivous tekemättä"! Leppoisasti ovat vapaat onneksi kuluneet, puuhastelussa ei ole ollut stressistä eikä kiireestä tietoakaan! Joululahjatkin ollaan jo hankittu melkein kaikki. Niitäkin ollaan järkiperäistetty. Ei enää kuin paketti per henkilö ja nekin paketit ihan kohtuullisia. Tärkein on ajatus, ei hinta eikä määrä!
Äidin ja isän luona kului yksi päivä kun äiti halusi ostaa uuden hellan . Tarpeen se kyllä olikin, entisessä oli yhtä sun toista pientä vikaa. Hellan asennuksessa ja paikoilleen laittamisessa oli hommansa kun se ei tahtonut mahtua vanhaan rakoon vaan jouduttiin käyttämään laatikostoa pois paikaltaan. Vanhan talon mitat ovat sitä sun tätä. Äiti oli hankkinut uuden öljypolttimenkin ihan tuosta vaan kysymättä keltään. Minäkään en tiennyt että vanha oli niin vanha. Ja mies epäili että olisiko vanha kaivannut vaan puhdistamista. Hohhoijaa ja huokaus päälle! Enemmän ja enemmän tulee asioita eteen joista täytyisi tietää ja joissa voisi olla avuksi. Mutta äidin halu ja päättäväisyys oman elämänsä valtiaana on vielä suuri, eikä hän halua luopua vielä mistään, vaikka selvästikin raskasta on välillä hänelläkin. Toisaalta taas he molemmat näyttävät olevan tyytyväisiä kotona ja se on tärkeintä! Eiköhän se luopumisenkin aika heillekin vääjäämättä eteen tule. Mitä sitä murehtimaan liian aikaisin!
Tuo sinun suhtautumisesi äitisi ostoksiin on se ainoa oikea! Hattua nostan sinulle että pystyt noin lunkisti ottamaan asiat!
VastaaPoistaOn varmaan ihanaa kun voi valmistutua joulun tuloon noin rauhallisin, askel kerrallaan, mentelmällä. Minulle töiden takia joulun valmistelu jää aina niihin pariin päivään, jotka ovat vapaata ennen joulua :(.
Kaksi lasta on aina helpompi kuin yksi. Sen vuoksi halusin välttämättä kaksi lasta tässä toisesssa yrityksessä kun oli kokemusta yhdestä lapsesta.
terv. Santtuanneli
Tänä vuonna meillä Suomessa sattui itsenäisyyspäivä niin, että yhdellä vapaapäivällä sai neljän päivän vapaan. Ja sehän on hieno asia näin ennen joulua!En minä tiedä onko suhtautumiseni niin lunkia, kyllä minulla menee välillä yöunet kun mietin äidin ja isän tilannetta. Varmaan mietin liiankin paljon tulevaa sen sijaan että iloitsisin siitä mikä on hyvin vielä nyt. Eli että pärjäävät viel' yhdessä kotona ilman pahempia haavereita. Liesi on kuitenkin jo turvaliesi eli se ei lähde päälle ilman kelloa ja katkeaa automaattisesti jos sitä ei sammuteta.Äitikin hyväksyi hellan ilman vastalauseita.
PoistaTällainen hämyinen joulunalusaika, kuten kuvistasi ja kirjoittamastasikin huokuu, on ihanaa ja rauhoittavaa. Tarkkana pitää pysyä, tärvelemättä tätä hyvää turhanaikaisella hössöttelyllä.
VastaaPoistaMinunkin vanhempani asuvat edelleen omaa itsenäistä elämää vanhassa isossa talossaan. Pelkällä siivouspalvelulla pärjäävät. Isä huolehtii ison talon puulämmityksestä. Pari vuotta sitten uusivat talon keskuslämmityksen ;) Äiti kokkaa,leipoo ja pyykit pesee. Vieraita käy, joita kestitään. Ovat elämäänsä tyytyväisiä ja sehän se tärkeintä.
Ovat nämä tämän ajan vanhat vaan aikamoisia sankareita, täytyyy ihaillen ja kunnioittaen todeta!
On hyvä kun vanhemmat pärjäävät omillaan, niin haluaisn omassakin elämässäni käyvän. Isäni on äitiä paljon vanhempi, joten hän ei enää jaksa huolhtia talon töistä juuri ollenkaan. Ja kun äidillä on Alzheimer(vielä jotakuinkin hyvässä vaiheessa käsittääkseni) johon kuuluu lievä epäluulo lähes kaikkea kohtaan ja oman sairauden vähättely ja torjunta sekä kaikkivoipaisuuden usko vielä omaa toimintaa kohtaan niin noiden kuvien rauha ei ihan aina enää ole paikallaan!Mutta onneksi hyviä päiviä on vielä enemmän kuin huonoja (uskoakseni)! Siis minun vanhempani haluaisivat kovasti pärjätä vielä itse , eivät halua ulkopuolista apua, eikä oikein minkäänlaista muutakaan apua. Mutta päivä kerrallaan mennään eteenpäin!
Poista