Pysähtymisen paikka

Kuvat kesälomareissulta Saimaalta

Jotenkin tuntuu että vauhtia on ollut nyt liiaksi viime aikoina. Mies lähti jatkamaan puusavottaansa kotikylilleen, minä huokaisen hetken työpäivän jälkeen ennenkuin lähden pyöräilemään takaisin kaupunkiin hoitamaan Kuusenkerkkää kun vanhempansa vieraineen lähtevät kesäteatteriin. Ennen sitä olisi vielä koira ulkoilutettava. Meiltä on matkaa Kuusenkerkän luo 7,5 km eikä suinkaan mitään tasamaata... Kuusenkerkän tapaaminen onneksi on palkitsevaa ja sitäpaitsi kroppa kiittää kyllä jos ei heti niin vähän ajan päästä. Olen kyllä pyöräillyt töihin  ahkerasti joka päivä kesäaikaan (ihan pahimpia sateita lukuunottamatta), sen huomaan jo kunnostani.

Huomenna olisi tarkoitus mennä maalle vanhempieni luo koko päiväksi ja illaksi. Pojan perhe vieraineen tulee myös sinne! Uusia pottuja, kalaa, mansikkakakkua, savusaunaa....minä olen luvannut  hoitaa kokkaamisen!

Tänne on luvattu helteitä viikonlopuksi. Koko viikko on ollut jo muutenkin lämmintä. Vettä ei ole tullut pisaraakaan, vaikka olenkin (salaa) toivonut sopivia yösateita että kukkien ja kasvimaan kastelu vähän helpottais.

Sunnuntaina viimeistään en aio liikahtaa mihinkään vaan vietän päivän välillä keinussa lukien välillä, hiekkasaaressa lukien ja lopun aikaa puutarhatuolissa lukien! Kroppa ja pää tarvitsevat nyt pysähtymistä ja ne ovat yleensä oikeassa jos vain maltan kuunnella molempia!

Puuhastelua kotona ja muuallakin

Viimeyönä kotiuduttiin terassinlaajennustalkoista miehen tyttären mökiltä. Pitkä automatka sujui leppoisammin kun kyydissä olivat myös miehen poika avovaimonsa kanssa. Melkoinen työ oli tuon terassin laajennus, mutta mies ja poikansa olivat hyvä ja taitava remppapari. Muuten homma olisi ollutsimppeli mutta kun terassin kulmiin oli rakenneltava nuo tuossa alimmassa kuvassa näkyvät hirsisalvokset niin ne aiheuttivat päänvaivaa enemmänkin. Vaan hienosti onnistuivat! Vävypojalle jäi vielä naputeltavaksi terassilaudat  ja porrasalaudat paikoilleen  vaan mieluuusti hän sitä puuhaa jäi tekemään. Terassi sai lisätilaa 16 m2.

Ennen lähtöä rakentelimme pihalle aitauksen kasvimaani ympärille, jotta saiimme sen suojattua verkolla. Mansikantaimet ovat hyvin lähteneet kasvamaan, muutkin niin ja näin eli toiset rehotavat jo hyvin ja toisista pekeistä en oikein saa selvää että mitähän sinne ´mullan sekaan tuikkasinkaan! Olen kyllä tykännyt tuosta kasvimaasta oikein paljon,mutta stressiä en siitä ota!Enkä muustakaan pihasta. Onneksi pihalla on hyvä pohjamaa, siinä kaikki kasvavat tosi hyvin. Olen näinä viitenä vuotena mitkä olen täällä asunut, siirrellyt perennoita paikasta toiseen, uusia lajikkeita en ole juuri hankkinut. Ilmeisesti siirtoni ovat onnistuneet sillä alapihalla kasvaa valtavia perennaryhmiä siellä täällä. Aina jakaessani taimia olen viskellyt ylijäämätaimet alapihan perimmäiseen nurkkaan (lue ryteikköön), jossa ne ovat yllätyksekseni lähteneet kasvuun.

Haaveissani siintää että saan sinne pikkuhiljaa luotua sellaisen tiiviin rehevän kukkamaan siellä virtaavan puron reunalle. Ja puron yli haluaisin tietenkin kaarisillan! Siitä sillalta olisi kiva jatkaa matkaa rantapolua pitkin iltauinnille jokeen!

Nyt odottelen Kuusenkerkkää mummilaan ja illemmalla saan kylään siskon ja hänen avomiehensä! Niin ja huomenna sitten töihin. Nyt ei ole lomaa tiedossa ennenkuin elokuun lopussa. Ei tästä kyllä malttaisi vielä töihin lähteä...

Lapintytön erämaajärvi Savonmaalla

Yhtenä aamuyönä heräsin ja kipittelin puuvessaan. Samalla huomasin upean aamu-usvan ja pikkuhiljaa nousevan auringon. Koirat olivat ihmeissään mutta innoissaan yllättävästä aamulenkistä.

 Miehen kanssa näpräsimme terassille kaivatun astianpesupaikan jätepuutavarasta mitä mökin varastoista löytyi. Sitten hain lähikylän putiikista uudet vadit ja muuta pikkurekvisiittaa. Nyt on ilo tiskata!

Nuo kaikki ylläolevat kuvat ovat kesäkuun viimeisen viikon mökkireissustamme Savosta . Olikohan tämä jo neljäs kesä kun olemme miehen kanssa siellä lomailleet. Maisema ja seutu ovat tulleet tutuiksi. Niin vain lapintyttökin löysi etelästäkin erämaajärven! Tuolla mökkijärvellä ei ole nimittäin kuin neljä mökkiä ja miehen tyttären perheen mökki on toisessa päässä järveä kuin muut kolme mökkiä. Järvellä asustelee seurana joutsenpariskunta. Tänä vuonna niillä ei ollut poikasta lainkaan, liekö nekin jo vanhempaa polvea (miniäni totesesi tuohon että ovat varmaan myös isovanhempia).

Viihdyn tuolla mökkiseudulla tosi hyvin. Mökillä ei ole mukavuuksia, ei edes sähköä. Sellainen minusta mökillä pitää ollakin. On kuin ihan toisessa maailmassa viikon verran, kun puuhastelee ihan vanhoissa perinteisissä hommissa; veden hakua kaivosta, ruoan hakemista ja viemistä maakuoppaan, puuhellan lämmitystä, puiden tekoa jne.. Olisin voinut viipyä siellä paljon pitempääkin, ehkäpä ensi vuonna saamme järjestetyksi veneviikon jälkeen kaksi mökkiviikkoa.

Huomenna ajelimme jälleen mökkimaisemiin terassitalkoisiin. Mukaamme lähtevät miehen poika ja avovaimonsa . Tarkoitus on jatkaa vanhaa terassia muutamalla metrillä ja saada näin enemmän oleskelutilaa mökille! Toivottavasti sää vähän paranee sillä taitaa olla vähän haastavaa rakentaa terassia vesisateessa ja majoittua pieneen mökkiin kuuden aikuisen ja yhden uhmaikäisen juniorin(2,5 v) kanssa!

Täällä pohjoisessa on  muuten ollut upea sää jo neljättä päivää!

Valvotaan myöhään, nukutaan myöhään

Tämän kesän kolmas lomapätkä alkaa olla ohitse. Huomaan että alan jo ajatella töitäkin pikkuhiljaa, vaikka ensi viikkokin on pätkäviikko, töitä oikeastaan vain maanantaipäivä ja sitten kaksi yötä. Näin kesällä olen tehnyt muutaman yövuoronkin toisaalta ihan vaihtelun vuoksi ja toisaalta koska kesällä yövuorot ovat helpompia tehdä. Varsinaiseen työhöni eivät yövuorot kuulu lainkaan. Ensi torstaina ajelemme taas Savoon mökille, sillä viikonlopun aikana siellä on mökin terassitalkoot, minä kuulun muonitusjoukkoihin!

Yllä olevat kuvat ovat muutama päivä sitten pidetyiltä pihakutsuilta, jotka järjestin meidän pihalle Ulkomaanystävän tyttären, kummityttöni, 16 v syntymäpäivien kunniaksi. Kannoimme vanhan keittiönpöydän keskelle pihamaata ja siihen liina ja tyttöjen hakemat kesäkukat ja siinä oli juhlien areena. Päiväkin oli komia! Menuuna mansikkakakku synttärisankarille ja ruokapuolella runsaasti salaatteja ja valikoima grillimakkaroita. Siinä se! Emme pingottaneet tarjoilun vuoksi vaan pääasiana oli kauniista kesäpäivästä nauttiminen ystävien ja sukulaisten kanssa!

Lomaviikko kului muutenkin kesäisissä merkeissä. Valvottiin myöhään, nukuttiin myöhään, uitiin, veneiltiin,tehtiin piknikkejä saareen, käytiin tivolissa. Kesätunnelmaa! Toissapäivänä vieraat lähtivät kohti Kuusamoa  ohjelmassaan koskenlaskua ja Pikku Karhunkierrosta ja sitten heillä on vielä mökkiviikko varattuna lähellä Savonlinnaa.

Eilisen ja tämän päivän olen lukenut dekkareita ja siinä sivussa pyörittänyt pesukonetta. Tänään saamme yövieraaksi Kuusenkerkän, joten talossa on jälleen säpinää pari päivää!

Miten muuten tuntuukaan että kaikki päivät ovat olleet aurinkoisia poutapäiviä tänä kesänä vaikka tosiaan ei ole niin ollut. Vähän niinkuin lapsena, jolloin mielikuvissa ja muistoissa aina paistoi!

Heinäkuinen aamu, minä ja kuppi kahvia

Kesäaamut ovat erityisiä. Kun on poissa kalenterin siivittämä kiire, töissäkin. Se että voi aamulla avata terassin oven ja siemaista kahvikuppinsa siellä, istua portailla ja katsella pihamaata. Voi katsella kaukaa jolloin unohtaa kitkemiset ja rikkaruohot, ruohon leikkaamiset.

Minulle aamuhetket ovat myös niitä hetkiä, jolloin saan olla yksin. Mies on enemmän ilta- kuin aamuvirkku, jolloin seurassani aamuisin ei ole muita. Paitsi silloin kun Kuusenkerkkä on meillä. Hänen kanssaan vietetyt aamut kuuluvatkin sitten eri sarjaan. Nyt juuri tiedostan aamuhetken  ihanuuden, sillä illalla talo on taas täynnä seuraavan viikon. Vieraat saapuvat illalla myöhään. Paljon olisi vielä valmisteltavaa ennen sitä. Siivousta, vuoteiden sijausta, ruokien miettimistä, mutta sen aika on vasta myöhemmin. Nyt on vain aamu, minä ja kahvikuppi.

Juhannusviikko vesillä

 

 

 

Kuvat puhukoot tällä kertaa enemmän. Kesän ensimmäinen veneilyviikko on takana ja vietimme sen Pihlajavesi-Puruvesi seuduilla. Kauneinta Suomea minun mielestäni ovat nuo maisemat. Juhannukseksi eksyimme Kerimäen lähellä olevan hotellin vierasvenelaituriin ja se olikin napakymppi. Laiturissa ei ollut muita ja lisäksi saimme omaan käyttöömme vanhan puusaunan jossa viihdyimmekin  siihen asti kunnes oli juhannuskokon aika. Hotelli sijaitsi muutaman sadan metrin päästä laiturista ja saunastamme,joten saimme olla omassa rauhassamme, mutta kokolle sinne hotellin rantaan ihmisten ilmoille hipsimme saunapuhtaina kuten asiaan juhannuksena kuuluu.

Juhannuspäivänä teimme retken Iso-Hytermän saarelle, joka olikin varsin hieno kokemus. Saaren omisti aikoinaan paikallinen vallesmanni vaimonsa Pikku-Julian kanssa ja lapsettomana pariskuntana he suuntasivat vapaa-aikansa saaren rakentamiseen. Luonnonkauniilta saarelta löytyi kauniita vanhoja rakennuksia ja rakennelmia. Emme olisi kyllä ikinä löytäneet saarelle ilman paikallisten vinkkiä. Kerimäen kirkonkylän punaisten aittojen laiturissakin vietimme yön ja kävimme tutustumassa paikkakunnan upeaan vanhaan puukirkkoon. Muutama yö vietetiin luonnonsatamissa kuten meillä on tapana ollut.

Veneilyn lumo ei ainakaan yhtään vähentynyt tälläkään reissulla. Tuskin jaksan odottaa elokuun loppua kun taas pääsemme vesille. Silloin meillä onkin tiedossa vallan erityinen veneilyviikko!

Veneilyviikon jälkeen vietimme viikon miehen tyttären perheen mökillä, siitä seuraava kuvapläjäys! Nyt ollaan jo kotona. Huomenna menen töihin muutamaksi päiväksi ja sitten taas jatkan lomaani. Loppuviikosta meille saapuu Ulkomaan ystävä perheensä kanssa ja Kuusenkerkänkin perhe kotiutuu lomaltaan, joten kun on metsissä ja vesillä vietetty aikaa kahdestaan pari viikkoa, on taas aika sosiaalistua!