Keskellä joulunajan iloista ja elämäntäyteistä perhehässäkkää osui silmiini HS:n toimittajan Anna-Stina Nykäsen kolumni napittomasta panosta eli Erica Jongin "Lennä uneksi"-kirjan ilmestymisestä on peräti 40 vuotta.
Olin silloin 18- vuotias enkä varmaan reagoinut teokseen tuolloin mitenkään erityisesti. Löysin Erica Jongin kirjat vasta muutama vuosi myöhemmin alle 30 vuotiaana, kahden pienen lapsen äitinä,jolloin nuoruuden avioliittoni jo eli loppuaan.
Minulle kirja oli jonkinlainen tajunnanvirtajuttu. Vahvan äidin tyttönä ja vahvan miehen vaimona oma minuus oli löytämättä ja Erican kirjojen myötä minulle avautui ihan uudenlainen maailma. Täytyy ihan kaivaa oma repaleinen kirjani esiin ja katsoa kestääkö aika enää kirjaa vai löydänkö sieltä ihan toisenlaisia asioita .Taidan ottaa Erica Jongini mukaan matkalukemiseksi Kanarialle parin viikon päästä jos maltan odottaa siihen asti. Onneksi Ulkomaanystäväni kohta tulee tänne viikoksi, voidaan muistella yhdessä tuota "napiton pano"-vuosia!
Kamera ei ole ollut juuri esillä ollut joulunaikaan ainakaan minulla. Kuvat olen napsinut kännykämeralla pikaisesti. Porukkaa on meillä riittänyt ja riittää loppiaisen loppuun saakka. Nyt on vuorossa lapsiperheet eli meno on muuttunut iltapainotteisesta olosta enemmän aamuun. Koko talo herää samaan aikaan kun ensimmäinen lapsonen. Toki sitkeämmät vetävät tyynyä pään päälle ja ovat jo viisaasti laittaneet korvatulpat nukkumaan mennessä. Kaikki on sujunut yllättävän hyvin. Ruokapöydässä on ollut joka päivä 8-12 henkeä ja ruoan laiton vastuu on jakautunut sopivasti kaikille. Tuo pöytäkuva on eiliseltä illalta, jolloin nuoret laittoivat pystyyn tortillakemut. Tortillat on hyvä keino laittaa pöytään kaikille jotakin kun mukana oli monenlaista ruokavaliota ja allergiaa. Joulupöytään taikoivat australialaiset vieraamme ihanat jälkiruokat eli pavlovaa ja suklaaleivoksia sekä yhdeksi pääruokasi täytettyjä munakoisoja!
Minäkin olen muistanut ottaa rennosti ; iltapäivänokoset on otettu jos ei unien merkeissä niin lukemisen tai Yle Areenan! Pitkillä koiralenkeillä on liukasteltu lähes joka päivä, neljä talossa majailevaa koiraa on antanut siihen hyvän syyn. Kelit ovat olleet täällä aivan surkeat niinkuin varmaan muuallakin. Se on harmittanut vähän etelästä valkeaan jouluun tulleita lapsiamme. Tosin tekemistä olemmekyllä löytäneet. Takapihalle syntyi Zombie-lumiukkoja, uimahalleissa on tullut käytyä, samoin erilaisissa aktiviteeteissä kuten Pilke-talon lasten osastolla. Se oli hyvä paikka. Jahka huomenna nuorin poikani saapuu Kuusenkerkän ja pikkuveljen kanssa niin viemme kaikki lapset Santa Parkkiin eli joulupukin luolaan. Ja peliporukka on kokoontunut jokaikinen ilta.Pelit ovat olleet lasten dominosta ja Afrikan tähdestä Menolippuun,Trivial Pursuitiin, Mallorcaan, Dominioniin...Ja samaan tapaan elo ja olo jatkuu täällä Jokivarressa ainakin uuden vuoden yli! Uutena vuotena vissiin vähän paukutellaankin, tinat valetaan ja tietenkin taas syödään. Bonustytär leipoo parhaillaan kakkuja niistä aineksista mitä kaapeista vielä löytyy.
Iloista ja Raikasta Uutta Vuotta teille kaikille mikäli en ehdi tänne postausta uudeksi vuodeksi laittamaan!