sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Jotta sielu ehtisi mukaan



Tarina intiaaneista

Merkittävä intiaanipäällikkö sai kutsun Washingtoniin tapaamaan valtion päämiehiä keskustelllakseen yhdessä molemmille tärkeiden maa-alueiden käyttösopimuksista. Matkaan lähti intiaanipäällikön lisäksi kaksi hänelle läheisintä intiaanineuvoston jäsentä.

Matka intiaanien kotiseudulta kongressiedustajien luokse itärannikolle tapahtui lentokoneella. Kukaan intiaaniseurueen jäsenistä ei ollut lentänyt aiemmin. Perille päästyään intiaanineuvoston jäseniä odotti vaikutusvaltainen joukko valtiontason päättäjiä. Vierailu Washingtonissa oli tarkoin ennaltasuunniteltu ja aikataulutettu.

Intiaanipällikkö seurueineen astui ulos lentokoneesta ja pysähtyi hetkeksi katsomaan ympäröivää lentokenttäaluetta. Vastaanottajakaarti toivotti vieraat tervetulleiksi ja ja ohjeisti heidät siirtymään kohti heille varattuja kulkuneuvoja.

Kaikkien ihmetykseksi intiaanipäällikkö seurueineen istahtikin yhtäkkiä maahan paikoilleen.He jatkoivat istumistaan hiljaa ja tyynesti siihen saakka kunnes joku paikallaolijoista uskalsi kysyä "Miksi te istutte siinä paikoillanne maassa?". Tällöin intiaanipäällikkö vastasi:" Jotta sielu ehtisi mukaan..."

***
Huomenna aloitan työt parin viikon tauon jälkeen.Taidanpa tehdä huomenna töissä kuin tuo intiaanipäällikkö, sillä siirtyminen kotipesän suojasta taas työmaailman sykkeseen tuntuu haastavalta.

Kuvassa vanhempieni kotitalo, lapsuudenkotini

10 kommenttia:

  1. Ensimmäinen päivä menee ulkomaanmatkoilla aina siihen, että sielu ehtii mukaan. Mikään ei tunnu varsinaisesti miltään ja on tyhjä olo. Toisena päivänä seikkailu alkaa;)

    Rauhallista maanantaipäivää siis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on aina niin pitkä matka matkustaa maailmalle että sielukin pysyy perässä. Tykkäsin ennen matkustaa työmatkoillekin junalla samasta syystä, oli aikaa siirtymisiin kunnolla. Mutta täytyy yrittää ottaa rauhallisesti huomenna.

      Poista
  2. Vähän samat intiaanipäällikkö-fiilikset minulla. Huomenna pitää mennä töihin kahden viikon tauon jälkeen. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jospa ainakin aamukahvilla istuisi ihan rauhassa. Minulla se on mahdollista, kaikilla ei varmaan ole! Tsemppiä sinullekin!

      Poista
  3. Kunpa sen sielun aina muistaisikin ja ehtisi ottaa mukaan päätöksiinsä! Joskus tuntuu, että varsinkin isoimmat ja tärkeimmät päättäjät unohtavat herkimmin sen sielunsa päätöksissään. Varsinkin niissä, jotka koskettavat pienimpiä ja heikoimpia ja avuttomimpia yhteiskunnassa.

    Sielukin kaipaa lepoa aina välillä, minun sieluni lepää taas ensi viikon, tutuissa ja turvallisissa lapsuuden maisemissa, meren äärellä. Meri on talvisinkin minulle se tärkeä rauhan ja levollisen mielen tuoja.

    HannaHoo

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä aika vuodesta on omiaan lepoon ja rauhoittumiseen.Moni ei vaan lomaansa tällöin pidä tai jos pitää niin lähtee etelän maille. Minä olin viime vuonna pari kuukautta sairaslomalla olkakpään vuoksi ja voi kuinka nautinkaan heti sen jälkeen kun pahin kipuvaihe oli ohi.

      Poista
  4. Ei tarvitse tosiaankaan olla intiaani tunteakseen muutosvastarintaa nopeasta siirtymisestä tilanteesta toiseen. Jotkut vanhat lähetystyöntekijät sanoivat, että vaikka ennen vanhaan laivalla matkustaminen oli hidasta ja hankalaa, niin sielu kuitenkin purjehti paremmin mukana. Lentokoneella matkustaminen oli välillä liian nopeaa, mutta siinä istuessaan oli kuitenkin ei-kenenkään maalla, jolloin tiesi, että aika hoiti lähtöpaikalla ne asiat, joita itse ei ollut ehtinyt hoitaa, eivätkä uuden tilanteen huoletkaan vielä olleet saaneet kiinni. Se rauhotti ne hetket.
    Työhön siirtymisessä loman jälkeen ei ole edes hetkellisesti tuota ei-kenenkään maata...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. lentokoneesta ajttelen samalla tavalla. Muistan kun itse aikoinani matkustin ensimmäistä kertaa Eurooppaan siinä kolmikymppisenä (totta! vasta silloin) niin lähdin Helsingin rautatieasemalta linja-autolla Roomaan. Valitsi bussimatkan juuri tuosta syystä. Vieläköhän busseja mahtaa kulkea Helsingistä Roomaan? Bussireitti kulki laivalla Tukholmaan ja siitä sitten Tanskan ja Sakasan halki Italian suuntaan. Eikä kyseessä ollut muuten mikään valmismatka vaan oikeasti oli kyse tuollaisesta bussireitistä . Matka oli muuten ikimuistoinen.Tapasin italiaisia Alvar Aalto arkkitehtifaneja ja he esittelivät minulle ja bussimatkalla tutustumilleni kahdelle naiselle Roomaa lommoisella pikkufiatillaan. Pääsimme heti mm. Vatikaanin katolle ja heidän ihanaan lähitavernaansa ja moneen muuhun kiinnostavaan paikkaan siinä välillä. Että minne matkani muuten suuntautui? Matkustin Italiaan osallistuakseni kolmen viikon kansainväliselle työleirille, joka pidettiin lähellä Roomaa olevalla luonnonpuistoalueella. Mutta se on jo toinen juttu... Minulla on näemmä matkat nyt hyvin mielessä kun olen suunnittelemassa seuraavaa matkaani, mikä suuntautuu toukokuussa Lissaboniin!

      Poista
  5. Mahtava matkakokemus sinulla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi, se palautti muiston matkasta mieleeni!

      Poista