perjantai 11. tammikuuta 2013

Kaktus kurkussa



Toisella silmällä katselen televisiosta Ville Haapasaloa ohjelmassa Suomensukuiset kansat 30 päivässä ja toisella vilkuilen läppäriäni, joka lojuu tyynyllä polvieni päällä. Hauska tyyppi tuo Ville! Vähän ruhjakkeen oloinen. Joka ohjelmassa sama musta pusero ja villapipo päässä. Mutta lämpimällä, sympaattisella olemuksellaan hän pääsee mitä jännempiin tilaisuuksiin ja saa ihmiset mukaan. Villen seikkailut itäisen naapurimme laajoilla lakeuksislla ja aroilla ovat mieheni lemppariohjelma tällä hetkellä, Ja kyllä minäkin ihan mielelläni ohjelmaa seuraan.

Viime viikon sairastamisen aikana jäin taas pitkästä aikaa koukkuun moneen uuteenkin ohjelmaan.Tosin arki on taas tehokkaasti tehnyt tehtävänsä ja uudet lempiohjelmat siirtyivät odottamaan katselemistaan Areenaan ja lopulta vanhentuvat siellä.

En ole kyllä kunnossa vieläkään, kurkku edelleen arka, kuiva sitkas yskä vaivaa myös ja aamuisin on joka paikka tukossa. Töissä olen kuitenkin tämän viikon jo ollut ja työviikko on sujunut ihmeen hyvin. Työpaikalla on tapahtanut vuodenvaihteessa hyviä muutoksia, jotka vaikuttavat positiivisesti omaankin työhöni. Kyseessä on pitkään jatkuneen muutosprosessin lopullinen  päätös. Viime vuosi oli oikein hankala monessa asiassa, joten tämän vuodenalun tunnelmat ovat sitten syystäkin valoisat! Ja hyvä niin ettei työasiosta tarvitse liikaa stressiä enää tänä vuonna kantaa.

Huolta riittänee vanhempien asioissa tarpeeksi. Isä on edelleen sairaalassa. Jalan leikkaushaavat eivät tahdo umpeutua ja voimakas lääkitys aiheuttaa harhaisuutta, tasapainokin on hukassa. Hänen kotiuttamisestaan kuitenkin jo puhutaan mikä kauhistuttaa minua.  Kotisaairaanhoitoa lupailtiin kerran päivässä alussa mutta kuinka ihmeessä isä ja äiti pärjäisivät kun sairaalassa lähes joka päivä isällä on ollut jotain häikkää. Onneksi kotiuttamista siirrettiin nyt ainakin ensi viikon loppuun. Taitaa pikkuhiljaa työntyä vanhustenhuollon tilanne omaankin elämääni oikein toden teolla eikä vain lehtien otsikkojen kautta.

Mutta nyt lähden kaivamaan pakasteesta Ben and Jerry`s jätskipaketin alkavan viikonlopun kunniaksi. Se on varmaan hyvää lääkettä kurkun pistävään kaktukseen, vai mitä!


6 kommenttia:

  1. Ymmärrän hyvin tuon huolesi vanhempien asioissa, sitä joutuu jossain vaiheessa tekemään vaikeita päätöksiä. Oma äitini ei pärjännyt jossain vaiheessa enää kotona, mutta itse hän ei sitä myöntänyt, lopulta meidän lasten oli vaan tehtävä ratkaisva ja ikäväkin päätös ja järjestää hänet palvelutalolle, sitten alzheimer sairauden edetessä lopulta vuodeosastolle. Paranemista sinulle flunssasi ja jaksamista erilaisten huolten kantamisessa.

    ps. en tiedä onko sinua haastettu johonkin tehtävään täällä blogeissa, mutta minulla olisi sinulle haaste-juttu blogissani :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iso huoli vanhemmista ja heidän elämäänsä liittyvistä asioista kyllä on koko ajan. Helpottaisi jos asioista voisi tai olisi voinut keskustella etukäteen mutta näin emme ole voineet tehdä etenkään äitini kanssa. Hän haluaa edelleen torjua kaiken keskustelun Alzheimerista ja hoitaa kaikki asiat itse. Risteilen siis siinä harmalla alueella jossa mietin kykeneekö hän edelleen tekemään itsenäisesti omaa (ja myös isän) elämää koskevat päätökset vai missä vaiheessa olisi puututtava. Olisi hyvä jos meidät lapset olisi kutsuttu tai kutsuttaisiin vaikkapa äitiä hoitavan lääkärin puheille, niinkuin muuten Alzhheimerin tautia koskevissa hoitosuosituksissa suositellaan. Niin ei ole tapahtunut ja koska äiti ei halua meidän saavan tietoa hänen tilastaan niin lääkäriltä sitä emme saa.

      Mutta kaipa tästä selvitään, ovathan monet muutkin niin tehneet.Kiitos kun kerroit omista kokemuksistasi, ne aina antavat lohtua ja toivoa.Varmaan myös melko lailla monella on samanlaisia ongelmia ikääntyneiden vanhempiensa kanssa. Käynpä tuon haasteen blogistasi kurkkaamassa ja katsomassa josko saisin aikaiseksi jopa vastata. Olen haasteisiin blogiurani alussa osallistunut enemmänkin mutta jossain vaiheessa niihin tuli väsy sillä niinhän se on ett ämelkolailla samanlaiset haasteet täällä kiertävät vuodesta toiseen. Toki niiden avulla oppii tietämään blogikaverista jotain joskus yllättävääkin uutta.

      Poista
  2. Omat vanhempani ovat jo muualla, mutta ymmärrän oikein hyvin, kunka paljon huolta tuollaisessa tilanteessa on. Olen kuunnnelut muutamassa tilaisuudessa muistisairauksista ja tuntuvat aika viheliäisiltä sekä sairastuneen että omaisten kannata. Luulisi, että olisi hyädyllistä, että omaiset olisivat kärryillä tilanteesta. Oikealla suhtautumisella voi varmasti auttaa asiaa. Luennoitsija esim. antoi neuvon, ettei saisi milloinkaan sanoa, että "etkö muista" vaan pyrkiä muilla tavoin pitämään keskustelua yllä.
    BEN & JERRY on tuttu lääke - se auttaa kaikkeen:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Päivi, luentoja on tosiaan tullut kuunneltua minullakin ja olen myös lukenut paljon muistisairauksista. Käytäntö ja tieto eivät vain aina kohtaa toisiaan. Tämä taitaa päteä moneen muuhunkin asiaan. Oikea suhtautuminen muistisairaaseen on myös aivan oleellista, äidillekin saisi sanoa tuon "etkö muista" monta kertaa päivässä mutta mitäpä sitä hänelle toteamaan. Alzheimeriin sairastunut kun ei tosiaankaan muista.

      Ben ja Jerry on tosiaan huippua, sitä vaan ei tohdi kovin usein syödä, sen verran tuhtia jääelöä se on!

      Poista
  3. Ompa niin samanlaisia kuvioita täälläkin!
    Työsaralla vuodenvaihteen jälkeen helpottanut, kun sain " apulaisen" ja osan töistäni saanut hänelle siirtää. Viimeviikko tuntui aivan mahtavalta ja yhdessä ihmettelimme, että kuinka olen voinut kaikesta yksin selviytyä, kun kahdellekin täysin tekemistä.

    Flunssakuume vei voimia ja edelleen limaiset yskänpuuskat kiusana...

    Huolta myös äidistä, mutta hieman jo helpotusta.
    Ben and Jerry`s jätskillä itseäni tänään hemmottelin minäkin ;)

    Voimia ja hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Raskaissa elämänvaiheissa, niin yksityiselmän kuin työnkin puolella, huomaa aina jälkikäteen tuon vaiheen uuvuttavuuden. Ihminen venymiskyky on suuri. Tosin noissa tilanteissa piilee myös uupumisen riski. Hetken aikaa voi venyä etenkin kun tietää ettei tilanne ole lopullinen ja helpotusta on tulossa. Näin se on minullakin ollut. Viime vuoden jaksoi kun tiesi että tilannetta ollaan helpottamassa.

      Hauskaa kuinka tuo Ben and Jerry`s on tuttu monelle. Minulle jätski tuli oikeastaan tutuksi vasta pojan perheen kautta. Heillä käydessäni maistoin eka kerran ja koukkuun jäin heti. Tosin sitä ei kärsi kovin usein kotiin hankkia, on meinaan sen verran kaloripläjäysherkkua!

      Poista