keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Carpe diem!






Voima-aamu on sellainen, jolloin ei ole kiirettä. Paras voima-aamu olisi sellainen , jolloin kalenterissa ei olisi yhtään mitään, ei edes kampaajaa tai jotain muuta mukavaa. Eilen sain viettää puolittaisen aamuvapaan, menin töihin vasta  iltapäiväksi kun illalla oli taas ryhmä. Voima-aamu siitäkin tuli!

Ja että aurinko paistoi. Se paistoi niin voimallisesti että  energiatasoni humahti korkeuksiin ensimmäisellä ikkunasta vilkaisulla. Minuthan tuollainen sää vetää ulos, ei ole muita vaihtoehtoja. Sitäpaitsi aurinkoiset ilmat ovat olleet kortilla täälläkin, vajetta on siitä puolesta.


Vaeltelin rauhassa rantoja pitkin kaupunkiin, pysähtelin, hengittelin syvään, aistin huikaisevan valon joka puolelta. Jäällä oli paljon muitakin.Ja kun lähestyin työpaikkaani, selkäni takaa nousivat tummat vahvat pilvet. Hetkeni oli ohi. Mutta sainpa siihen tartutuksi!

maanantai 25. helmikuuta 2013

Kolme lähtöä



Kuvat wikipediasta ja täältä

Saattelin hetki sitten junaan poikani ja Kuusenkerkän. He tupsahtivat yllätysvierailulle viikonlopuksi kun pojalla oli tänään graduseminaari, joka vaati läsnäoloa. Niinpä hän päätti ottaa Kuusenkerkän mukaan, jotta Gimuli-miniäni saisi levätä kunnolla. Olin iloinen heidän tulostaan mutta ristiriitaa aihetti se että olin varannut viikonlopun taiteelle. Aloitin tammikuussa koko kevään kestävän terapeuttisen taidetyöskentelyn, jossa käytetään ekspresiivisen taideterapian menetelmiä. Pienillä järjestelyillä viikonlopusta rakentui kuitenkin kaikille mieluisa. Sain olla sekä Kuusenkerkän kanssa että myös osallistua kurssille.Ruoanlaitosta ja kotihommista huolehtivat sitten muut (eli mieheni ). 

Viikonlopun työskentelyn teemana kurssilla oli rakentaa ensin kollaasi elämän kolmesta ajanjaksosta ja sen jälkeen työstää siitä jonkinlainen kirja (muoto sai olla mikä tahanasa) .Minun kollaasini teemoiksi nousivat lähdöt. Ensimmäistä kertaa hahmotín elämääni käännekohtia lähtöjen kautta.  Ensimmäinen merkittävä lähtö oli 18-vuotiaana irrottautuminen kotoa ja muuttaminen Helsinkiin. Toinen lähtö oli 31-vuotiaana kun erosin lasteni isästä ja kolmannen lähdön koin 51 vuotiaana jättäessäni taakse elämän maaseudulla ja miehen jonka kanssa olin siellä elänyt.Niinkuin ehkä arvaatte teemaan sisältyy paljon sellaista, joka ei viikonlopun aikana selväksi tullut. Kysymyksiä itselleni jäi avoimeksi mutta vastauksiakin löysin. En niinkään tuossa työskentelyssä vatvonut erojani, niitä olen kyllä tarpeeksi työstetty. Sen sijaan jäin miettimään lähtöjä edeltävää aikaa, sitä suurta yksinäisyyttä mikä noihin aikoihin liittyi. Noiden yksinäisyyden kokemusten kautta olen saanut paljon voimaa ja rohkeutta, myös luovuutta ja ymmärrystä. Ne ovat toimineet elämässäni muutosvoimana ja kasvuprosessinani, uskoisin niin. 

Sain aikaiseksi upean kirjan, oikein sidottuna. Kesken kirja vielä on, maalaan sinne vielä kuvia, kirjoitankin. Kirjani takakanteen kirjoitin näin:" Minusta on olemassa kuva, jossa seison kolmevuotiaana rautatieasemalla.Matkustin ensimmäistä kertaa junantakamummilaan ja olin matkalla isäni kanssa kahdestaan. Vieläkin tavoitan tuon pienen tytön tunteen matkalla olemisesta. Jos ei koskaan lähde niin ei tiedä miltä paluu tuntuu. Lähtöjä on monenlaisia. Niitä, jolloin  kiipeää vaaralle tai tunturin laelle ja katsoo kauas. Tai hyppää koneeseen ja irtautuu arjesta hetkeksi. Tai sitten on niitä isoja lähtöjä, joihin joutuu yllättäen tai niinkuin minun lähdöissäni, pitkän surun, vihankin ja  ikävän kautta. Ja rohkeuden. Sillä isot  lähdöt vaativat rohkeutta,uskallusta, omien rajojen ylittämistä, ei-mukavuusalueelle siirtymistä."

Ensi kerralla työskentelemme saven kanssa. Tuskin maltan odottaa.

Taidan muuten työstää työhuoneesta maalaushuoneen, sen verran värit alkoivat minua vetämään puoleensa pitkän  tauon jälkeen.

Kuva lainattu täältä

Nyt lähden koiran kanssa jäälle kuutamokävelylle. Tarvin hiljaisen hetken itselleni.





torstai 21. helmikuuta 2013

Kakomista ja köhimistä




Kuvat vanhoja kuviani kotirannan maisemista

Oikeastaan täytyisi jo mennä pehkuihin sillä aamulla on aikainen herätys. Ja vaatteetkin olisi vielä laitettava valmiiksi sillä edessä on työmatka Kemiin. Meillä tehdään nykyisin työmatkat vuokrautolla, joten vastikään pihaan ilmestyi Toyota-katumaasturi. Sillä on varmaankin hauska hurutella naapurikaupunkiin . Eilen olin päivänreissulla vastapäiseen suuntaan eli Sodankylässä. Mukavaa tähän aikaan on täällä pohjoisessa kulkea kun maisemat ovat parhaimmillaan. Eilen tuntui että piti koko matka huokailla ja ihailla lumisia, aurinkoisia maisemia. Valitettavasti ei kamera tullut mukaan enkä olisi ehtinytkään  sitä esiin kaivaa. Ja sama taitaa olla huomenna.

On hyvä olla  sitäpaitsi työpaikalta poissa tällä hetkellä sillä tuon minun yskimisen syyksi taitaa paljastua työpaikan sisätilaongelmat niinkuin monella muullakin  työpaikallamme.Sairaslomaa tuli taas viikko ja sillä aikaa olisi löydyttävä korvaavat työtilat. Vaan kun ei meiltä löydy! Meillä on menossa remontti ja ihan kohta se etenee meidän työhuoneisiimme, joten silloin joka tapauksessa muutamme. Ehkäpä sinnittelen astmalääkityksen avulla sinne asti. En nyt malttaisi sairaslomallekaan jäädä. Katsotaa nyt. Lomalla ei ollut yskää lainkaan vaan heti kun tuli työoapaikalle niin kakominen ja köhiminen alkoi. Harmittaa!

Vilkasta on elämä  muuallakin kuin työkuvioissa. Loma oli onnistunut ja nautimme suuresti hotellin rauhasta ja  hyvistä tiloista. Olo oli kuin olisi ulkomailla ollut, sillä olimme ainoat suomalaisvieraat hotellissa. Wellness-hotellimme oli täynnä keskieurooppalaisia pariskuntia ja seurueita.  Akut saatiin täytettä ja tarpeellista se meille molemmille olikin!

Viikonloppuna saan yllätysvieraita kun poikani tulee Kuusenkerkän kanssa pohjoiseen . Täytyy sovitella vaan omaa ohjelmaa kun vierailu sattuu minun taidekurssini ajaksi. Aiemmin kerroinkin täällä kevään   taidepläjäyksestäni, nyt on tosiaan toinen kurssiviikonloppu. Se "Valokuvamatka omaan minuuteen-kurssi" ei alkanutkaan kun ei löytynyt tarpeeksi osallistujia. Ei mitenkään harvinaista täällä tuo peruuntuminen. Vähääkään erikoisemmista kursseista kun on kyse niin saa aina varautua siihen etteivät ne alakaan! Olin ensin pettynyt mutta nyt tietenkin oivallan että molempien osallistuminen samaan aikaan olisi ehkä köynyt kiinnostavuudesta huolimatta rankaksi.

Mutta toivotaan ihania aurinkoisia päiviä viikonlopuksi ja nautitaan tulevasta kevään orastuksesta!




keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Voi iloa kun aamuisin on jo valoista



Voi iloa kun aamuisin töihin mennessä ovat katuvalot jo sammuneet ja päivänvalo puskee esiin, samoin illalla palatessa saa ihailla neljän jälkeen auringonkajoa taivaanrannassa. Voimat ja energia kasvaa samassa mitassa valon lisääntymisen myötä. Auringosta ja kevään ensi pilkahduksista en vaan ole paljon ehtinyt nauttia.

Viime viikon reissuilla Tampereella ja Helsingissä oli räntäkelit, kaduilla sai tarpoa kymmenien senttien sohjossa. Ei näkynyt aura-autoja edes keskustassa saati sitten sen ulkopuolella. Muuten reissut olivat hyviä, Tampereella pari päivää työasioita pohdiskellen ja Helsingissä tiiviisti Kuusenkerkän kanssa. Sen verran oloni on vieläkin huononpuoleinen että palasin kotiin sunnuntaina aikaisella koneella ja iltapäivä sujuikin sitten kodin rauhasta nauttien. Mies oli tehnyt Lapin ukon keittoa ja lämmitteli saunaa, piti muutenkin hyvänä. Pienet erot silloin tällöin piristävät kummasti. Kaipaaminen on hyvä asia etenkin kun on tiiviisti olemassa elämässä se ketä kaipaa.

Tuon huonon olon vuoksi kävin sitten tänään jo kolmannen kerran työterveyshuollossa. Kolmas lääkäri kuukauden aikana tutki kurkun, kaulan  ja keuhkot, verikokeet otettiin ja uutta lääkettä määrättiin. Ylähengitysteiden tulehdukseksi tämä lääkäri, virolainen muuten ja huonoa suomea puhuva, määritteli tilani. Lääke on astmalääkettä tällä kertaa, piipusta otettavaa. Harmittaa kun jatkuvasti on sitkasta yskää joka iltaa kohden pahenee.Nyt on seitsemäs kipuiluviikko jo menossa. Töissä olen jo nyt ollut, vaikka sairaslomaa lääkäri kyllä tarjosi.Huomaa kyllä työpäivän jälkeen ettei olo ole normaali. En tavallisesti nokosia tarvi, mutta nyt olen usein havahdun harva se ilta sohvalta nukkumasta. Koiralenkin jaksan päivittäin tehdä mutta mitään suurempaa liikkumista en ole vielä yrittänyt. Hiihtämäänkään en ole päässyt vaikka odottamassa on uusi hiihtopuku ja viime keväänä hankitut sukset.

Perjantaina lähdetään kuitenkin ajelamaan Kainuuta kohti, Mukava hotelli odottaa meitä hemmotteluhoitoineen. Ja sukset otetaan mukaan,  pieniä lenkkiä aion tehdä.Koirakin jää hoitoon, joten hyvästi kaikki velvollisuudet ja pakot! Meille kummallekin tekee todella terää arjesta irtautuminen hetkeksi!


sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Siellä jossakin on se maa

 
Vanha tuomi vanhempieni kotipihalla

Ensimmäinen viikonloppu aikoihin, jolloin olo alkaa olla sellainen tavallinen eli perjantai-iltana vähän väsyttää työviikon jälkeen mutta  lauantaina ja sunnuntaina jo jaksaa vaikka mitä. Eilen ajeltiin vanhempien luokse siskoni ja mieheni kanssa. Sisko siivoili ja minä tein ruokaa meille kaikille sille päivälle sekä vanhemmilleni seuraavaksi viikoksi suuren kattilallisen keittoa. Leivoin vielä piirakankin. Mies  teki lumitöitä ja korjaili kaikenlaista mitä vanhassa talossa eteen tulee koko ajan. Suunnittelimme, että jatkossa  ainakin kerran kuukaudessa toteutamme tälläisiä tehopäiviä.  Ensi viikolla menemme vanhempiemme kanssa katsomaan Rovaniemen teatteriin Kun vielä muistan esitystä. Esitys pohjautuu Carolan lauluihin ja näyttelijöiden sekä esityksen musiikista vastaavan muusikon omiin kokemuksiin muistisairaiden läheisenä olemisesta. Carolan  menehtyi Alzheimeriin  siinä viidenkymmenen ikäisenä. Tiedän jo etukäteen että ripsiväriä on turha laittaa esitykseen. Otsikon laulu on eräs esityksessä esitettävistä lauluista, edellä on lauluun linkki. 


Tämä päivä onkin sitten mennyt kaikenlaisessa puuhailussa. Matot ovat ulkona ja tuolit nostettuna pöydälle, mistäköhän löytyisi se virta , joka saisi tarttumaan imurinvarteen? Kaikenlaista muuta on tullut tehtyä kyllä kuten järjestettyä kaikki lehdet aikajärjestykseen ja pinoihin, siivottua korulaatikot, mallailtua taulujen järjestystä ja nyt sitten istutaan molemmat läppäreiden kanssa tässä työpöydän ääressä. Mies surffailee tutkimassa tabletteja ja minä ,  no sen arvaattekin. Tuotos on tässä.