sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

Pitkiä pyhiä ja keväisiä päiviä

Lempisarjat on katsottu Areenalta. On rauhallista olla kotona päiväsaikaan ja katsella kun kevään valo kiertelee huoneissa. (ja samalla paljastaa armottomasti ikkunoiden likaisuuden talven jäljiltä,huoh).


Päiväkahvilla nautittiin miehen tyttären tekemää porkkanapiirakkaa. Kuvanottovaiheessa piirakka oli syöty. Minä itse en ole leiponut mitään, vaikka aineksia olen kyllä hankkinut niin rahkapiirakkkaan kuin pääsiäiskakkuunkin. Ehkä jotain teen huomiseksi kun väkeä on tulossa enemmän. Nyt kotona on mieheni ja vanhempi poikani, joka lähtee tänään iltakoneella ja vie mukanaan Amalia-koiran.Hänen vaimonsa kotiutui hetki sitten takaisin Helsinkiin  Australiasta, oli siellä pari viikkoa kauemmin kuin poikani.


Ulkomaanystäväkin on viettänyt täällä viikon vanhan äitinsä luona. Ehti hän meilläkin olla yhden yön. Ystäväni tietää kuinka kaipaan tähän aikaan magnoliapuiden kukintaa ja hän toi minulle  kukkataulun tuliaiseksi. Kiinnitin sen keittiön seinään ja saan kummasti siitä energiaa ja uskoa kevääseen!


Amalia, espanjalainen katukoira juuriltaan, on nauttinut lapinlomastaan täsyin siemauksin. Ja vapaudesta kun saa pihalla temmeltää vapaana. Ja kaivaa myyriä lumen alta. Sisälle se tulee vasta viime tipassa kolmella jalalla loikkien. Amalialla on taas sopeutuminen Munkkiniemen maisemiin ja säntillisempään päiväjärjestykseen.  No , koirallakin on oikeus mummilalomiin!




Uskoa vaatii  luottaa siihen että reilun kuukauden päästä täälläkin on jo keväistä. Tänä talvena taitaa olla etelämpänäkin lähes yhtä lumista. Se vähän lohduttaa! Ettei ihan vielä tarvi katsella niitä kuvia, joissa jo pihoja  kuopsutetaan! Sitäpaitsi upea auringonpaiste lievittää kummasti. Toiveeni ulkoilusta on todella toteutunut!

Eilen hiihdin  kotoani vanhempien luokse maalle Matkaa kertyi jäätä pitkin n. 16-17 km Perille asti en ihan hiihtämällä päässyt kun siinä oli sula koskipaikka, jota en uskaltanut lähteä kiertämään enää. Mieheni ja poikani ajelivat sinne autolla kaivamaan savusaunaa esiin lumen keskeltä. Lämmittivät nimittäin sen! Savusaunalle on matkaa talolta n. 150 metriä ja miehet saivat aikaan pienen polun , jota pitkin oli vielä melko hutera kulkea. Äitini, 79 v, tarvitsi sauvat tuekseen, mutta niin vain hänkin selvisi saunaan kanssani. Vaivat unohtuivat savusaunan lempeässä löylyssä ja sen jälkeen ulkotulilla tähtitaivasta ja revontulia katsellessa.

Nyt on hirvikäristys ja hirvipata leivinuunissa. Käristyksen syömme tänään ja huomenna on sitten hirvipadan vuoro. Odottelemme nuoremman poikani perhettä kohta tulevaksi. Ehtivät olla yhden yön täälläkin, joten saan vähän aikaa olla Kuusenkerkänkin kanssa!


perjantai 29. maaliskuuta 2013

Pääsiäisen toive:ulkona mahdollisimman paljon!



Pikkuhiljaa alan päästä rauhalliseen lomatunnelmaan.Eilinen meni vielä aluksi ihmetellessä vaikka vapaata jo olikin. Edellinen ilta hujahti nimittäin töissä puolle öin. Minulla oli yksi deadline kuun loppuun vielä kesken ja halusin saada sen valmiiksi , muuten olisin joutunut torstaina vielä töihin. Ja päiväsaikaan minulla on usein vaikea keskittyä johonkin pitkäjänteiseen työhön koska keskytyksiä tulee niin paljon.

Pikkuhiljaa kuitenkin olotilani kääntyi lempeälle vaihteelle.Kävin koirien kanssa pitkällä lenkillä eilen jäällä, ilma oli ja on edelleen aivan mahtava. Sininen taivas ja nolla-astetta. Kun palasin joelta niin aloin kaivaa takapihan terassia esiin lumesta. Tänään on tarkoitus kantaa sinne pöydät ja tulit ja keitellä ainakin nokipannukahvit ulkotulilla. Aionpa  istuskella siellä auringossakin lukemassa lampaantaljan peittämällä puutarhatuolilla!

Kotonakin on pääsiäistunnelmaa. Trulleilta saatiin jälleen suuri karahka pääsiäisvarpuja viime sunnuntaina. Tänä vuonna trullit olivat muuten kehittäneet bisnespuolta. Aiemmin he kulkivat muutaman hengen ryhmissä yhden kahvipannun kanssa. Nytkin kulkevat ryhmässä, mutta ovella käytiin yksittäin oman pannun kanssa! Meiltä loppuivat karkit kesken!

Ihmeesti en ole pääsiäiseen ulkoiseen puoleen satsannut. Jääkaappi ja kellari ovat täynnä sapuskaa. Katsotaan ketä pöytään kulloinkin on istumassa ja laitetaan ruokaa sen mukaan. Sen tiedän että pääsiäissunnuntaina on suurempi joukko koolla. Meillä ei ole tarjolla lammasta mutta suuri hirvenpaisti valmistetaan silloin uunissa.

Toivomus on olla mahdollismman paljon ulkona, nauttia leppoisasti  auringosta ja keväästä, joka näyttää vihdoinkin kunnolla tulevan tännekin!












maanantai 25. maaliskuuta 2013

Että tällaista tänään




Kuvat vanhempien luota. Lauantai-iltana käytiin äidin 79-vuotissyntymäpäiväkahvilla.

Tänään olen aloittanut kuntoutukseen liittyvän Firstbeat-mittauksen.Pidän kaksi vuorokautta pantaa ihoa vasten rinnan alapuolella ja kirjaan puolen tunnin välein tekemiseni ympäri vuorokauden. Odotan mielenkiinnolla tuloksia. Tämä päivä näyttää tällaiselta:

klo 6.40 radio paukahtaa päälle
klo 7.00 viimeistään ylös sängystä
klo 7.15  aamupala; turkkilaista jogurttia, mansikoita, mustikoita , tyrnijauhetta ja luomumysliä
klo 8.00 lähtö kaupunkiin yhdessä miehen kanssa, pyörä auton kyytiin ja minä jäin pyrörän kanssa kuntosalille
klo 8.15-9.00 kuntosalilla
klo 9-9.30 kahvilassa; kahvi ja croissant + aamun lehdet
klo 9.50 pyörällä töihin
klo 10-11.30 töissä kaikenlaista.Työhuoneessa meno suursiivous, etsin vapaata työpistettä, vastailin puhelimeen, aloittelin tilastojen muokkaamista graafisesti, sähköposteihin vastaamista
klo 11.45 tosi pikainen lounas, kaalikeittoa lautasellinen, tuore sämpylä
klo 12-13 Asiakkaan kanssa tapaaminen etäyhteyden avulla
klo 13.00 Tilastojen vääntö jatkuu (en ole mikään haka muokkaamaan tilastoista graafisia esityksiä), puheluja, sekalaista sälä eli keskeytyksiä koko ajan, nopea kahvi jossakin välissä
klo 14.00 Akuutin asiakastilanteen selvittelyä, ensihoito paikalla
klo 15.00 Työnohjaajan kanssa sovittu haastattelu
klo 15.45 Työkaverin kanssa akuuttitilanteen purkua

Työpäivä oli poikeuksellisen lyhyt. Pidin kertyneitä vapaita vähemmäksi koska halusin viikonlopun taidekurssin jälkeen aloittaa viikon vähän kevyemmin. Sovittuja tapaamisia oli vain kaksi, joista toinen asiakas. En juuri saanut tehtyä mitään niistä asioista mitä olin ajatellut  vaan päivään työntyi kaikenlaista yllätystä. Se on tyypillistä työssäni. Ja usein rasittaa minua eniten. Tosin se kuuluu työnkuvaan myös!

klo 16.15 Kotiin pyörällä. Aurinko paistoi, keväinen keli
klo 17.00 Kotona tytärpuolen tekemän bataattikeiton lämmitys ja syönti
klo 17-19 Lököilyä, surffailua kannettavalla, telkkaria
klo 19 Toisen pyörän kaivaminen pihan varastosta ja sen roudaaminen Ulkomaanystävälle, joka tänään tullut Suomeen mutta majailee äitinsä luona keskustassa. Samalla auton lastenistuimen vienti lasteni isälle, joka hakee pitkän perjantain aamuna poikani perheen junalta ja he lähtevät saman tien maalle pääisäisen viettoon

Loppu illasta meneekin varmaan tuttua rataa. Koirien kanssa vielä pikkulenkki(tytärpuoli oli päivällä käynyt pitemmän lenkin), nukkumaan viimeistään kymmeneltä, sängyssä vähän lukemista ennen simahtamista.
Ja toivottavasti kunnon yöuni.  Viime yönä heräsin neljän aikoihin, työasiat tulvahtivat mieleen. Työstressiä on vähän olemassa koska jään kahden viikon lomalle ja ennen sitä on olemassa to do-lista.

Poikeuksellista on, että  tällä viikolla kaikki kolme työpäivää alkaa myöhemmin, tosi huomenna ja keskiviikkona työpäivä jatkuu sitten pitkälle iltaan.Huomennakin menen aamulla myös kuntosalille , mutta keskiviikkoaamu kuluukin sitten kampaajalla ja kosmetologilla! Ja torstain alkaa kahden viikon odotettu loma!


torstai 21. maaliskuuta 2013

Ensi viikonloppuna on taas taiteen vuoro!



Ensi viikonloppuna on taas taiteen vuoro. Tämä kuva otettiin viime kerralla oman kehonkuvan vieressä. Punaisessa matkalaukussani on minun maalaustarvikkeeni,jalassa on tämän talven ihanin löytö nimittäin Töysän kenkätehtaan Arctips- huopalapikkaat ja päässä lempipäähineeni eli baskeri. Niitä minulta löytyy useita eri väreissä. Ensi viikonloppuna työstämme savea. Odotan uteliaana!

Saappaita löytyy muuten eri väreissä.Itse valitsin pitkän pähkäilyn jälkeen turvalliset harmaanmustat vaikka kirkas punainen tai heleän vihreäkin houkuttelivat. Valkoista en edes harkinnut! Hinnaltaan saappaat koettelivat kipurajaani mutta hankin ne Iiris-lehden lukijatarjouksen kautta ja sain ne tuolloin huomattavasti listahintaa edullisemmin. Mutta jalassa saappaat ovat olleet siitä lähtien kun ne postista hain, joka ikinen päivä! Ja myös Helsingin reissut olen niissä kulkenut, samoin koiralenkit kotona!




sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Sellainen rottinkipunottu hissilamppu




Rovaniemellä on pari hyvää kirpparia aika lähekkäin.  Tänään kiertelin niistä toisella. Sellaista laiskaa ajantappokiertelyä. Mies kävi sillä aikaa rautakaupan Rakentajamessuilla. Kirpputoreilla törmää menneisyyteen, omaankin. Tällä kertaa silmään osui vanha keittiönlamppu niiltä ajoilta kun omat poikani olivat Kuusenkerkän kokoisia. Sellainen rottinkipunottu hissilamppu. Aikansa tuote. Ei niitä enää kellään näe.
Minulla kyllä läikähti rinnassa lampun nähtyäni ja hetkeksi siirryin lähes 30 v taaksepäin  silloisen kotimme keittiöön, jossa kaksi pientä poikaa istui keittiön pöydän kahta puolta ! Muisto oli hyvin elävä hetken aikaa.Sinne kuitenkin lampun jätin ja  taputtelin sitä hellästi kauniista muistosta.
 



Kirpparilta olikin jo kiire kotiin ruoanlaittoon. Isä ja äiti olivat tulossa sunnuntailounaalle. Uuunilohta oikein vanhanaikaisella munakastikkeella, jälkiruuaksi marjakiisseliä kermavaahtonokareilla ja kahvin kanssa vielä piimäpohjaan tehtyä mustikkapiirakkaa.  Viime viikolla tuli Marttalehti, jossa oli vanhanaikaisia perinteisä reseptejä. Niistä inspiraatio siis sunnuntairuokailuun.

Kevättäkin oli mukana ruokailussa kun nautimme lasilliset ihanaa Ulkomaan ystävättären lähettämää Reininlaakson raikasta valkoviiniä vihreistä lehvälaseista. Kohta siellä magnoliapuut taas kukkivat! Olen monta kertaa käynyt Saksassa juuri silloin kun nuo kauniit kukinnat ovat upeimmillaan. Tänä keväänä en lähde pääsiäisen aikoihin matkaan sillä Ulkomaanystävä on tulossa tänne viikoksi. Sitäpaitsi minulla on jo lentoliput Antwerpeniin helatorstaiviikonloppuna. Kevätreissu suuntautuu siis sinne.

Pääsiäisen jälkeen minulla on muuten parin viikon loma. Emme ole suunnitelleet mitään ensimmäiseksi viikoksi, toisella viikolla minulla on viimeinen Aslak-kuntoutusjakso.Oikeastaan tuntuu hyvältä että on tiedossa viikko ilman mitään suunnitelmia.Pääsiäinenkin taitaa mennä rauhallisesti. Kuusenkerkkä on vanhempineen menossa vaihteeksi taattonsa lapsuudenmaisemiin, korkeintaan  viipyvät meillä yhden yön verran paluumatkalla.Vanhempi poikani ei tule pääsiäiseksi näillä näkymin kun on vasta kotiutunut Australian matkaltaan. Miniä viipyy siellä vielä vähän aikaa. Miehen lapsista nuorimmainen  eli tytär tulee jo ensi viikolla pääsiäislomalle. Hänkin kulkee äitinsä ja meidän väliä eikä aiheuta mitään ylimääräisiä järjestelyjä.

Minulla on siis hyvää aikaa ottaa kuntoutuksen loppumittauksia ajatellen loppukiri! Ainakin hiihtämisen suhteen parhaat kelit ovat edessäpäin! Toki hiihtänyt jo olen nytkin.






keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

Elämäsi parhaita päiviä eivät ole menestyksen päivät



Toista päivää taas sairaslomalla. Tällä kertaa minut tainnutti äkillinen vatsatauti, liekö sitten paljon meillä töissä kiertänyt norovirus. Eilen aamyöstä ( aamuviiden jälkeen) vein miehen aamukoneelle kun ollaan aikoinaan sovittu että heitetään toinen silloin kun tarvetta on. Muutoin olisi lähdettävä jo paljon aiemmin airport-taksilla.Oikeastaan voisi mennä ihan tavallisella taksillakin vaan miten se on niin tiukassa tuon taksin käyttö vaikka työnantaja sen maksaisikin! Aamukahden aikaan alkoi vatsaa kivistää ja heti lentokenttäkeikan jälkeen olikin syöksyttävä vessaan ja siellä sitten pysyinkin seuraavat tunnit. Sen jälkeen iski totaalinen uupumus. Hyvä kun jaksoi koirat päästää välillä takapihalle. Ihan kamala tauti.

Tänäänkin on ollut vielä olo ihan nollissa.Pienen lenkin jaksoin sentään käydä auringonpaisteessa jäällä ja kiikuttaa kaikki vuodevaatteet ulos pakkaseen. Siellä ne ovat edelleenkin vaan siitä ei kai haittaa ole. Pakkanen nitistää pöpöt tehokkaasti.



Muutenkin on olo vähän alamaissa. Minulla on ollut koko elämäni kerran kuukaudessa matalapaine ja olen yhdistänyt sen kuukautiskiertoon.Ja näkyy tuo jatkuvan edelleenkin vaikkei kuukautisia ole  enää pariin vuoteen ollutkaan. Oloon kuuluu epämääräinen  väsymys, kaikki tuntuu ylipääsemättömältä, huolia keksitään jos ei niitä ole. Olen oppinut elämään jotenkuten tämän olon kanssa. Tiedän sen menevän ohi  Ulkoilu auttaa ja kaikki tekeminen, kunhan saisi vaan aikaiseksi. Tosin ne tekemisetkin usein menevät pieleen niinkuin äsken kun yritin skannata vanhoja kuvia uudella skannauslaitteella. Kuva jäi jumiin sisälle ja ohjeissa lukee ettei laitetta saa avata kuin huollossa. Pitäisikö minun viedä laite muka sen takia huoltoon??? No, en kuitenkaan yritä itse räpeltää laitetta enempää vaan odotan rakasta insinööriäni kotiin. Huomenna on uusi parempi päivä. Tämä olo saa jo riittää!

Työhuoneen ikkunan pieleen tuikattuna minulla on näitä päiviä varten joitakin kortteja ja mietelauseita jotka auttavat. Kuten vaikka tämä:

Elämäsi parhaita päiviä eivät ole menestyksen päivät,
vaan pikemminkin ne,
jolloin masennuksen ja epätoivon hetkellä päätät kääriä hihasi ja
nousta vastaamaan elämän
haasteisiin
ja olet varma , ettäponnistelusi tuovat sinulle
paremman huomisen


torstai 7. maaliskuuta 2013

Asiat kohdillaan vai mitä siskot!


Tänään kuvasin ystävätärtäni  ja totesin että henkilökuvaus ei ole helppoa vaikka malli olisikin erinomainen. Hän tarvitsi kuvan lehtijuttua varten ja niin minä jouduin/pääsin kuvaushommiin. No,sain aikaan kuvia ja käsittelyn jälkeen niistä ehkä joku kelpaakin. Tämä kameran kanssa harrastaminen kuuluu siihen sarjaan että pitäisi, pitäisi. pitäisi... Silmä osaisi kuvia rakentaa vaan tekniikka ei vielä seuraa silmää ja mieltä.

Ulkona on taas aivan upea ilma, kevät työntyy oikein koko volyymillaan esiin. Lähdin töistä aiemmin ja ajatuksena olisi ehtiä vielä jäälle mutka, mutta juutuin käsittelemään kuvia kun ystävä tarvitsee ne jo huomiseksi. Ehkä vielä ehdin ulos ainakin happilenkin verran. Lähden kuuden koneella taas Helsinkiin. Reppu on pakkaamatta mutta siinä ei kauan mene. Olen oppinut nykyisin selviytymään Marimekon  selkärepulla viikonlopun reissusta. Huomenna on työkokous ja sitten  olenkin mummohommissa pojan perheessä Kuusenkerkän johdolla!

Mitä muuta? Hyvä jakso elämässä. Asiat ovat kohdillaan. Työ joskus stressailee ja yrittää ottaa aamuyöstä tilaa jos vain antaa. En ole antanut! Ei taida sellaista työpaikkaa ollakaan, jossa ei asiat joskus mietityttäisi. Tarkistin vasta oman eläkeikäni.  Virallinen eläkeikäni alkaa 4.11. 2012 edit: 2012 lienee oikeampi vuosiluku ja ei muuta kuin editedit eli.2020on oikea eläkevuosi , jolloin täytän 65 vuotta. Syksyllä teen ainakin vuoden loppuun asti lyhennettyä työaikaa, kenties keväänkin. Eiköhän  tällaisten konstien kanssa selvitä kunniallisesti työuran loppuun. ainakin jos terveys kestää!

Ihanaa naistenpäivää kaikille blogisiskoilleni ja voimaannuttavaa viikonloppua niin siskoille kuin veljillekin blogimaailmassa ja muualla!

sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

Ihan rauhassa kaksin



Hienot kevätpäivät senkun jatkuvat. Liikenne keskustassa ja teillä hiljenee kun kaikki kynnelle kykenevät siirtyvät jäälle ja metsäladuille. Meidänkin pihalla on jälkiä vielä Kuusenkerkän viime viikkoisesta visiitistä. Äkkiä hiljaiseen taloon tulee elämää yhden kaksi-ja puolivuotiaan myötä. Ulos ilmestyvät varastoista vanhat rattikelkat, lapiot ja liukurit, sisätiloista puhumattakaan. Syöttötuolil on saanut vakiopaikan keittiöstä ja työhuoneessa on lelulaatikot ja muut härvelit. Kirjahyllyn alaosaan on ilmestynyt hyllyllinen vanhoja lastenkirjoja. Saavat kaikki olla esillä vaikkei Kuusenkerkkä enää viikottain mummilassa vierailekaan. Pääsiäisenä ovat tulossa seuraavan kerran ja minä menen vuorostaan ensi viikonlopuksi taas Helsinkiin.

Vanhempi poikani on matkustanut vaimonsa kanssa vuosittaiselle visiitille anoppilaan Australiaan Sydneyiin ja tuon heidän koiransa tullessani meille muutamaksi viikoksi (jahka saan sille lentokoneesta paikan)Kivaa vaihtelua meidän koirallemme,saa vähän säpinää kun täytyy vahtia omia lelujaan vikkelältä pikkukoiralta.

Tämä viikonloppu ollaankin vietetty miehen kanssa pitkästä aikaa ihan rauhassa kahdestaan. Päätettiin ettei tehdä mitään suunniteltua tai pakkoon viittaavaa, olla möllötellään vaan. Mutta niin siinä vaan kävi että kun vapauttaa itsensä pakosta (siivous yms) niin saakin aikaiseksi vaikka mitä.Me innostuttiin käymään kaupungilla kiertelemässä sisustuskauppoja ja mukaan tarttui pari lamppua. Niiden paikalleen asentamisen myötä sitten koko yläkerta tuli laitettua uuteen uskoon. Etenkin työhuone kohentui melko lailla kun mies kokosi sinne jo aiemmin hankkimamme laatikoston  työtasojen alle. Näin sain paikan maalaustarvikkeilleni, jotka ovat olleet varastossa aiemmin. Kaiken tämän ohella tuli se kaivattu siivouskin tehtyä. Kaupunkikierroksella vuokrasin pitkästä aikaa elokuvia , viisi leffaa viikoksii. Saas nähdä tuleeko tai ehtiikö niitä katsottua. Eilen siivouksen ja saunan jälkeen asetetuttiin nimittäinsohvalle takkatulen ääreen aikomuksena syventyä niistä ensimmäiseen. Mutta päivän  touhuaminen, saunan rentouttava vaikutus ja takkatuli tekivät tehtävänsä. Meikäläinen simahti melkein elokuvan ensi minuuteilla. Kahdentoista tunnin uni teki hyvää ja tämä päivä onkin sitten ollut  enemmän lököilyä. Tosin aurinko sai meidätkin sinne missä muutkin olivat eli kävimme jäällä sivakoimassa koiran kanssa parin tunnin lenkin.