torstai 11. huhtikuuta 2013

Miten niin vintagea?


Miten niin vintagea? Kyllä minulla on käytössä edelleenkin noista antiikin ajan viestintätyökaluista aika moni. Karttapallonkin haluaisin jos sopivan löytäisin! Mutta hauska kuva on, kiertää ahkerasti erilaisissa viestimissä, olette varmaan siihen jo törmänneetkin.

Totta puhuen kyllä en minäkään enää taida osoitekirjaa enkä käyntikorttitelinettä käyttää. Lankapuhelin löytyy varastosta vaan sille ei tietenkään enää linjaa löydy. Kirjoituspöytä minulla työhuoneessa on , vaan harvemmin sen ääressä enää sosiaalisia yhteyksiä hoidan. Kyllä ne hoituvat siellä missä läppäri , tabletti tai puhelin on. Osoitekirja(t) on kyllä edelleen tallella ja niillä lienee kohta jo museoarvoa.Sieltä nimittäin löytyy lähisuvun ja ystävien historiaa, joidenkin kohdalle kun on kertynyt nimen ja osoitteiden vaihdoksia jo melkoinen määrä.

Jotenkin haikeaksi tuo kuva minut veti. Joskus kaipaan lankapuhelinta ja sen vanhaa soittoääntä eteisessä. Siellähän lankapuhelin useimmissa kodeissa oli. Nyt tuntuu että soittamisetkin ovat vähentyneet kun yhteydet hoituvat muilla tavoin  viesteillä, sähköposteilla, facebookissa. Soittaminen vähänkään vieraammille tuntuu melkein tunkeutumiselta ja kotirauhan rikkoutumiselta.  Läheisille vielä tohtii sentään soitellakin!

Minulla on kuntoutusviikko lopuillaan, huomenna junaan kohti pohjoista. Uusi löytö tältä viimeiseltä jaksolta on ollut lumikenkäily. Hankintalistalle päätyvt lumikengät. Ollaan niiden hankintaa jo harkittukin mutta nyt kun sain parina päivänä tehdä niillä kunnon lenkkejä niin vakuutuin siitä että niille käyttöä kotijokivarressakin löytyy!
Kuva lainattu Suomen ladun sivuilta

12 kommenttia:

  1. Hauska kuva, ja mulle ihan uusi. Osoitekirja on ihan aarre joulukortteja kirjoittaessa, sen sijaan postikortin lähettäminen matkoilta on kokonaan jäänyt. Ja samanlaiset fiilikset soittamisesta: koska jokaisella on puhelin taskussa, sen käyttö on käynyt intiimiksi. Ennen tuntui melkein loukkaukselta, kun lehtimyyjä häiritsi kesken kaiken, kunnes tein kiellon.

    Minä käytän myös oikeaa allakkaa, ja vielä isoa A5-kokoa. En millään opi luottamaan puhelimen kalenteriin ja kirjaan samaan niin työ- kuin omatkin asiat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeaa allakkaa minäkin käytän ja samoin tuota A 5 kokoa!Olen tallentanut koneelle osoitelistan joulukortteja, sukujuhlia yms. varten joten ajantasainen osoitekirja löytyy minulta vain koneelta. Minulta löytyy myös puhelimesta tärkeimmät osoitteet sillä lähettelen edelleen postikortteja reissuilta.Etenkin Kuusenkerkkä saa jokaiselta reissulta postia mummilta (ja myös muilta isovanhemmiltaan).

      Poista
  2. Minullekin tuo hauska kuva on uusi. Tuosta jos mistä huomaa olevansa itse vintagea. (Se kuulostaa paremmalta kuin vanhanaikainen.) Lapsenlapset yrittävät pitää minua ajan tasalla ja lapset käyvät aina pöytäkonetta säätämässä ja tuomassa uusia juttuja siihen.(Tai siis, ei tämä ole varsinaisesti enää pöytäkone vaan läppäri ja siinä iso erillinen näyttö, sekin lasten viisauksia.) Meillä lankapuhelimen käyttö on lähinnä kännykän etsintää varten :) Sen numero on kuitenkin vielä joillain vanhemmilla tutuilla, jotka ovat vieläkin enemmän vintagea kuin me...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin kuulin juuri eilen siskoltani että isän puhelinta (pöytämallia) käyteään eniten äidin kännykän paikantamiseen:-) Isän puhelin ei ole kuitenkaan enää lankapuhelin vaan pöytämallinen kännykkä. On myös mukavaa kun lastenlasten ja isovanhempien välille löytyy uutta näiden teknisten vempainten avulla. Juuri äsken juttelin Skypellä Kuusenkerkän, 2,5-vuotiaan pojanpoikani kanssa!

      Poista
  3. Hauska kuva ja mullekin ihan uusi. Ainoa tuttuni, jolla vielä on lankapuhelin, on 81-vuotias anoppini, mutta jotain muuta vintagea löytyy kyllä vielä meiltäkin :) Yksi mistä en suostu luopumaan, on A5-kokoinen kalenteri. Mun mielestä kalenterin pitää olla ihan fyysisesti olemassa eikä vaan puhelimen muistissa, joka voi vaikka hajota ;)
    Hei, onpa kiva juttu kun löysit lumikenkäilyn! Se on todella mukavaa puuhaa ja hyvää kuntoilua. Me ollaan kenkäilty koirien kanssa pääasiassa metsässä ja meren jäällä jo 10 vuotta. Parasta siinä on, kun voi tallailla ihan omia polkuja. Koiratkin pysyvät puhtaina ja valmiita uria pitkin pääsee kävelemään pitkälle kevääseen asti ihan ilman lumikenkiäkin. Kätevää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kalenteri on ihan must-juttu minullekin. Sehän on päiväkirja ja muistikirjakin samalla. Ja on aina kiva valita vuoden kalenteri uuden vuoden kunniaksi! Olisikohan aikoinaan Teinikalenterilla ollut vaikutusta kalenteriviehtymykseen. Minun ensimmäinen kalenterini oli nimittäin tuo ikimuistoinen teinikalenteri!

      Poista
    2. Sinähän sen sanoit :) Miten mä en enää muistanu koko teinikalenteria?! Nehän olivat aina ihan täyteen kirjoitettu ja kaikenlaisia kuvia, leffalippuja ym. muistoja oli liimattu sivuille :)

      Poista
    3. Teinikalenteri oli tosiaan kova juttu. Vahoinko ettei ainoakaan ole minulla säästynyt! Minäkin piirtelin sivut täyteen ja liimailin sinne kaikenlaista, runoja taisi siellä myös olla reippaanlaisesti!
      Teinikalenterit taisivat olla ensimmäisiä suoraan nuorille tarkoitettuja juttuja , ilmestyivät melko lailla samaan aikaan kun Suosikki aloitti ilmestymisen...

      Poista
    4. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    5. Valitettavasti ei mullakaan ole yhtään teinaria tallella. Suosikki tilattiin mulle muistaakseni 14-vuotissynttärilahjaksi. Oi niitä aikoja :)

      Poista
  4. Mainio kuva! Tuon kaltaista vintagea löytyy varmaan itse kultakin ;)
    Isäni hankki aikoinaan taxiinsa radiopuhelimen. Sitten tuli matkapuhelimen esiaste, tiiliskivimäinen, akkukäyttöinen ja luurilla varaustettu puhelin. Sellaisen sitten mieskin sai. Mitenkä muka olimmekaan pärjänneet ilman sitä kesäpaikassamme ;) Tuon tuosta eräskin emäntä kävi mökillämme puhelimen tarpeessa, varmistamassa poikimisen edistymistä ;)

    Kiva kuulla uudesta löydöstäsi, lumikenkäilystä! Se on tosi tosi mukava liikkumismuoto, suosittelen.. Siinä saa mennä omaan vauhtiin ja nauttia rauhasta ja hiljaisuudesta. Pääsee helpommin myös sellaisiin paikkoihin mihin ei suksilla niinkään. Nyt voisi saada edullisestikin lumikenkiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miehellä on tallessa hänen ensimmäinen tiiliskivipuhelimensa. Muistan itsekin kun aikoinaan päivystin nuorisotyössä ja meillä oli iso radiopuhelin eli tuo matkapuhelimen esiaste, käytössä. Se oli melkoinen järkäle ja sitä me hennot tytöt vaan mukanamme kuljetimme!

      Lumikenkäily oli tosiaan kivaa. Nyt täytyy ratkaista millaiset lumikegät hankimme. Minä kokeilin sellaisilla yksinkertaisilla eli kuminauha kengän taakse ja ne olivat huonot, kenkä luiskahti aina vinoon!

      Poista