keskiviikko 3. huhtikuuta 2013

Raivausta ja kierrätystä



Toinen lomapäivä on menossa. Pääsiäisen pyhät sujuivat niin leppoisasti että energiaa on riittänyt erinäisiin puuhasteluihin. Tosin kaikki on vasta raivausasteella eli vähän joka paikassa on meneillään jotain. Eilen kuiten varasin kirpputoripöydän peräti neljäksi viikoksi. Vien sinne pikkuhiljaa kaikenlaista kaapeista tyhjennettyä. Laitoin myös paikkakunnan nettikirpparille myytävää kuten vaikkapa nuo oliivinvihreät teemamukit ja asetit. Olen tosi kyllästynyt tuohon väriin. Toisena värinä minulla on valkoista joten hankin niitä lisää jos nuo saan kaupaksi. Mies vähän naureskelee minun kirpparihommaa, että kannattaako vaivannäkö? Minusta on kysymys enemmän asenteesta. Kannatan tavaran kiertoa, sydämestä riipii, jos joudun laittamaan hukkaan hyvää tavaraa. Sitäpaitsi jos kirpparilla tavara ei mene niin vien sen sitten SPR:n konttiin. Kotiiin kirpparille viety tavara ei enää takaisin tule.

Kukkiin sain myös mullat vaihdettua . Se onkin aina melkoinen urakka kun ruukkukoot  vain kasvavat. Anopinkieli jäi vielä vanhaan purkkiinsa, se pärjää vähälläkin. Olen hakenut sille suurta ruukkua mutta en ole löytänyt sopivaa, täytynee odottaa kun puutarharuukkuja tulee enemmän myyntiin. Ei minulla enää nykyisin montaa viherkasvia olekaan verrattuna aiempaan. Joskus oli aika , että  koti muistutti viidakkoa. Se oli aikaa maaalla.

Aurinkoiset upeat säät vain jatkuvat. Melkein jo toivoisin pilvisempiä päiviä, että raivausprojektini edistyisi. Miten ne kodinraivaajat ovatkaan opettaneet; yhteen kasaan käyttöön jäävät, toiseen ehkä-valinnat, kolmanteen kierrätettävät ja neljänteen poisheitettävät. Ehkä- kasaa voi sitten varastoida vuoden ajan ja jos sieltä ei tavarat ole käyttökasaan siirtyneet niin ei muuta kuin kierrätykseen nekin.

Minusta tuntuu, että tuo "ehkä"-kasa on vaikein ja suurin.

Tänä aamuna luin paikallisesta aviisista jutun moottoripyöräilijastä, joka oli lähtenyt kolme vuotta sitten kotoaan Floridasta liikkelle eikä enää palannut kotiinsa. Takana hänellä miljoonaomaisuuden menetystä ja alkoholismia, joten pakomatkasta varmaan alun perin oli kyse. Kuitenkin vaellusvuosiensa aikana mies tuntui oppineensa enemmän kuin koskaan aiemmassa elämässään kun on ollut aikaa miettiä. Hän siteerasi jutussa Paolo Coelhoa: " Eräänä päivänä nouset ja huomaat, ettei sinulla ole enää aikaa tehdä niitä asioita, joita olet aina halunnut tehdä. Tee se nyt."

Miten minua aina tuollaiset vaellustarinat kiehtovat. Itsestäni ei sellaiseen olisi, niin tiukasti olen kiinni juurissani , ihmisissäni ja maisemassani.





6 kommenttia:

  1. Oletpas ollut ahkera! Toivoisin, että intoa siirtyisi minullekin. Itselläni olisi monta täyttä siivousta ja raivausta odottavaa paikkaa ja minä en vaan saa itsestäni irti järjestelyintoa. Olen miettinyt itselle palkkiojärjestelmääkin, mutta ei onnistu.
    Todennäköisin vaihtoehto on se, että kun säät lämpenevät, vien kaiken ulos ja siellä tavarat on pakko katsoa läpi tai tuuli vie ne tai sade kastelee.
    Onneksi vielä ensi viikonloppuna on pakkasta!

    Hienoja talvisäitä ja mukavaa loman jatkoa! Terttu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei minulla varmaan intoa olisi ilman tätä lomaa. Työpäivän jälkeen ei raivaushommat onnistu. Oman vaatehuoneen raivaus on vielä edessä. Minullakin on tapana viedä vaatteet ulos, tosin katetulle terassille, tulee samalla tuletuskin hoidettua!

      Pirteyttä sinne ja kauniita kevätsäitä edelleenkin!

      Poista
  2. Samanlaisia kevätpuuhasteluja näyttää olevan siellä sun täällä:) Joka kevät tuo sama raivausinnostus iskee minuunkin. Pelastusarmeija konttiin on mennyt eräskin kassillinen vaatteita ja rompetta. Olen harrastanut kierrätystä koko pienen ikäni:)
    Antoisia lomapäiviä sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minäkin kauan olen kierrätystä harrastanut eli se toimii molempiin suuntiin. Tänäänkin vein taas kirpparille pöytään täydennystä. Samalla on oltava tiukkana etten kanna sieltä tavaraa takaisin. Tänään sorruin, pari pokkaria lähti mukaan, toinen Anthonyt mellon Havahtuminen ja toinen Miikka Nousiaisen Vadelmavenepakolainen. Mellon Havahtumisen olen kyllä lukenut ja joskus se on ollut hyllyssänikin, mutta Vadelmavenepakolaista en ole lukenut. Molemmat maksoivat euron.Yleensä ostan kirpparilta kirjoja ja dvd-leffoja. Molepia löytyy kirpparipöydältäni hyvä kasa!

      Poista
  3. Kylläpä olet ahkera! Minulla ei ikkunanpesukaan edes onnistu, kun on vielä liian kylmä sellaisiin hommiin ja keittiö ei minua innosta, vaikka siellä olisikin tarvetta suursiivoukselle.
    Pitkän aikaa minun elämässäni oli ajatus tai unelma, että menen asemalle ja hyppään johonkin junaan, jonka määränpää minua sillä hetkellä kiehtoo. Nousen junaan ja ajan pois, enkä tiedä mitä tulee eteen ja palaanko? (Täällä on junissa kiehtovia paljon kiehtovampia kylttejä kuin koti suomessa, matkata voi hyvinkin kauas ja aksoottisiin kohteisiin...) Mutta tällä hetkellä en sitä halua, olen liiaksi kiinni kodissani ja lapsissani, mutta ymmärrän oikein hyvin tuon lähdön houkutuksen.
    rt. santtuanneli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinkuin tiedät, minut saa toimimaan vapaaehtoisuus ja sopiva mielentila ydistettynä riittävään lepoon ennen ahkerointia.Kaipa loma on tehnyt tehtävänsä kun jaksaa jo muutakin kuin levätä. Tänään laitoin toppatakin, lapset ja myssyt pois ja muutenkin siivosin eteisen vaatekomerot.Eilen kävin läpi kodinhoitohuoneen kaikki kaapit ja miehen vaatekomerot. Se olikin välillä neuvotteluhommaa kun yritin laittaa vanhemmasta ja kulahtaneemmasta päästä pois vaatteita..Mutta kun niitä tarvitaan piha-ja remonttihommissa.. mahdollisesti joskus!

      Kyllä minäkin tykkään junaan hypätä ja viipyä raiteilla hetken. Mutta paluulippukin on oltava. Mutta kuukauden päästä meillä on irtiottoa arjesta, ihanaa odottaa sitä! Ja ensi viikoksihan myös lähden reissuun, tosin vaan Jyväskylän liepeille sinne kuntoutukseen!

      Poista