perjantai 31. toukokuuta 2013

Ovatko linnut aina laulaneet näin voimakkaasti?







Kohta lähden pyöräilemään töihin. Rauhallinen aamupäivä kotona. Ikkunat ja terassin ovet auki, ulkoa tulvii sisälle hellepäivän tuoksut ja äänet. Ovatko linnut aina laulaneet näin voimakkaasti? Vai ovatko niilläkin konseptit yhtä sekaisin kuin meillä kaksijalkaisilla maan eläjillä tämän helleaallon vuoksi!

Eilen tehtiin ensimmäinen veneajelu miehen ja bonustyttären kanssa Ounas-ja Kemijoen maisemissa.Jälleen kerran ajattelin  kun istuin veneessä hiljaa ilta-auringon paistaessa kasvoilleni ja lempeän tuulenvireen puhaltaessa , että onni on asua täällä. Ja onni on tässä ja nyt. Ja onni on läheiset ihmiset.

Vaikkakin sitten myöhemmin huolet läheisistä taas hiipivät mieleen. Miniä on viimeisillään raskaana ja olisi niin ihana olla lähempänä auttamassa ja tukemassa häntä. Kuusenkerkkä on vielä liian pieni yksin tänne matkustaakseen. Ja omat vanhempani sitten. Sieltäkin kantautui puhelimen kautta asioita, jotka saivat huolen taas kasvamaan. Eilen laitoin anomuksen työantajalle lähtemään lyhennetystä työajasta elokuun alusta lähtien. Jatkossa minulla ainakin on aikaa vähän enemmän läheisilleni.

Mutta juuri nyt en voi kummallekaan asialla mitään. Eilinen on jo mennyt ja huomisesta en tiedä vielä. Annan itselleni siis luvan nauttia tästä päivästä ja hetkestä.

keskiviikko 29. toukokuuta 2013

Huh hellettä toukokuussa





Meillä pohjoisessa ei olla juuri muusta puhuttu kuin helteestä. Tänäänkin mittarilukemat ovat lähennelleet 30 astetta, varmaan jossain jo ylikin. Lököttelin töiden jälkeen pari tuntia takapihalla aurikotuolissa bikineissä, uimarannalta kuuluivat lasten kiljahdukset, vesi kun on vielä melkoisen kylmää. Joki tulvii vielä. Kukkapenkissä (ja muuallakin) kukkivat kullerot, tuomi on paikoin jo täydessä kukassa. Oman pihamme taivaita hipova tuomivanhus vasta aloittelee  komiaa kukintaansa. Kesäkukat laitoin toissapäivänä varoituksista huolimatta. Täällä pohjoisessa, ja varmaan muuallakin, varoitellaan laittamasta kukkia ennen kesäkuun alkua yöpakkasten pelossa. No, tosin minä hätähousuna en ole koskaan sitä ymmärtänyt enkä malttanut odottaa, vaan hankin kukkani heti kun vähänkin lämpenee. Eikä koskaan ole kukkani paleltuneet !

Joku osa minussa ei kuitenkaan osaa nauttia satasella tästä huumaavasta yllättävästä helleaallosta, jota jatkuu jo toista viikkoa , vaiko jo enemmänkin? Takaraivossa piipittää pieni epäily siitä että tässäkö meidän kesä nyt sitten oli?Äiti kertoi puhelimessa äsken että"60-luvulla kerran oli tämmöinen toukokuu ja juhannuksena satoi sitten lunta ja koko kesä oli kolea ja sateinen". Kymmenen päivän säätiedotus lupaa kuitenkin helteiden jatkuvan. Viikonloppuna on  lupeissa vähän sadetta,mutta se on jo tarpeenkin. Lämpötila hutelee yli kahdenkymmenen ja on aurinkoista. Täytyy minunkin hiljentää tuo epäilyksen peikko ja heittäytyä vaan nauttimaan.

Ainoa huono puoli on että ei ole lomaa! Työmatkapyöräily onneksi vähän auttaa. Olen pyöräillyt tässä kuussa tähän mennessä hurjat 346 kilmetriä. Työmatkalla kotiin palatessa pyöräilen vaihtelevasti eri kaupunginosien kautta ja viikonlopun taideterapiakoulutuksestakin palasin pyörällä kotiin (26 kilometriä kertyi mittariin). Juhlistimme koulutuksen puolimatkajuhlaa tekemällä maalaussession maaseudulle.

Pihatöissä pääsin myös helpolla kun kaikki on kasvanut niin vauhdilla että kukkapenkkien putsaus jäi keskeneräiseksi. Keskeneräisyydet peittyivät vauhdilla nousseen vihreyden taakse.

Toukokuussa ollut kahden viikon loma ja tämä ihana lämpöaalto ovat pitäneet myös kaikenlaisen tavallisesti tähän aikaan jo voimakkaana vellovan väsyn kaukana. Töissäkin on ollut ihan mukavaa, vaikka kiirettä siellä riittää. Meillä on satsattu  viimeisen vuoden aikana koko henkilökunnan yhteiseen koulutukseen ja hyvinvointiin. Olemme opetelleet rauhoittumista ja läsnäoloa, kiireen keskellä hiljentymistä. Olen mukana meidän Tyhyryhmässä tänä vuonna ja järjestämme kesäkuun alussa työhyvinvointiviikon teemalla "Pysähdy hetkeksi hengähtämään". Sisustamme yhden ryhmähuoneen rauhoittumistilaksi, jossa on viikon aikana suggestoterapiaohjaajajan vetämiä tunnin mittaisia rentoutustuokioita, korva-akupunktiohoitoja ja omaan tahtiin tehtäviä erilaisia mielikuva-, rentoutus -ja venyttelytuokioita. Käytössämme on myös koko viikon ajan fysioaukustinen rentoutustuoli. Ja kaikkia näitä tehdään työajalla! Arvatkaa onko meillä ollut innostava työhyvinvointiryhmä. Syksyllä on luvassa ainakin digitarinoiden tekoa yhdessä ja yksin.


tiistai 14. toukokuuta 2013

Ystävän kanssa Antwerpenissä


Oma pyörä alkaa tuntua tylsältä näiden tuunattujen pyörien rinnalla. Kukkakoristeet olivat in!


Ystäväni kaupungin ostoskadulla tai yhdellä niistä

Tapasimme Ulkomaanystäväni kanssa  30 vuotta sitten kun hän tuli töihin samaan työpaikkaan. Sitä ennenkin olimme jo tietoisia toisistamme, samassa opinahjossa kun olimme, tosin eri vuosikursseilla. Meillä oli samanikäiset lapset, kuopukseni ja ystävän ainokainen olivat noin yhden vuoden ikäisiä.

Siitä asti ystävyytemme on ollut tiivis. Molempien elämään on mahtunut paljon muutoksia ja tapahtumia, iloja ja suruja. Ystäväni avioitui myöhemmin saksalaisen miehen kanssa ja sai lähempänä neljääkymmentä vielä kaksi lasta. Yli puolet ystävyysajastamme olemme asuneet eri paikkakunnilla, vimmeiset 16 vuotta eri maassakin. Koko ajan olemme tavanneet säännöllisesti, vähintäänkin vuosittain mutta usein montakin kertaa vuodessa. Kahdenkeskisiä reissuja olemme tehneet lähes kymmenen vuoden ajan, toki olemme tavanneet myös perheittäin aina.

On ihanaa omata ystävä näin pitkältä ajalta. Hän tuntee ja tietää minut läpikotaisin.  Totesimmekin tämänkertaisella reissullamme hotellihuoneessa että taidamme olla kuin vanha aviopari. Ei tarvittu sanoja kun järjestelimme kaappeihin tavaroita ja vessan hyllyille toilettitarvikkeita, sanoittakin tiesimme mitä tehdä ja miten jakaa niin sänky kuin kaapitkin.

Tämänkertainen lomareissumme suuntautui Antwerpeniin ja loman teemana oli pyöräily. Vuokrasimme pyörät kolmeksi päiväksi ja ajoimme pitkin ja poikin Antwerpenin pyöräteitä apunamme valmiit reittikartat ja hyvä pyöräilyreitistö. Pyöräily oli hieno tapa tutusta suurkaupunkiin laajemminkin! Ystäväni asui aikoinaan Antwerpenissa jonkun aikaa joten hänellä oli mukavaa ekstratietoa niin Antwerpenistä kuin belgialaisistakin. Belgia on siis muutakin kuin suklaa, olut ja vohvelit, kaikista noista nautittiin ilman muuta.

Nyt on purettava matkalaukku ja pakattava se  heti uudelleen. Huomenaamulla kuuden koneella lennän taas Helsinkiin. Edessä on päivän työkokous ja sitten sunnuntaihin asti laatuaikaa Kuusenkerkän kanssa. Vanhempanasa lähtevät viikonlopuksi piipahtamaan kahdestaan viikonloppureissulle kun vielä voivat. Heinäkuussahan Kuusenkerkkä saa sisaruksen! Kuusenkerkkä sanoi minulle kun kerroin ettei hänen tarvitse mennä päiväkotiin torstaina ja perjantaina että " mennään mummi sitten retkelle"! Ja mehän menemme!



sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Äidin pulla on maailman parasta



Minun pyöräilyinnostukseni vaan jatkuu. Tänään pyöräilin vanhempien luo maalle ja melkein takaisin kotiin. Kilometrejä kertyi mittariin 32! Jos olisin jaksanut kotiin saakka niin 8 kilometriä enemmän olisi saldo ollut. Mutta hyvä näin!

Nämä kuulaat vaihtelevat kevätpäivät antavat minulle energiaa, Maisema pyörämatkani varrella on myös mitä mahtavin. Tällä kertaa seurailin Kemijokea, joka on jäistä vapautunut. Kuvat ovat lapsuuden ja nuoruuden kotikyläni maisemista, Vanhempani edelleen asuvat tässä kylässä. Jokivarren kylät sijaitsevat kahta puolen jokea. Kotikylään valmistui viime vuonna silta joka helpotti kyläläisten elämää paljon. Aiemmin joki ylitettiin kylän kohdalta lossilla. Lapisilla oli kelirikkoaikaan pitkä koulumatka kun joutuivat kiertämään kaupungin kautta.

Vanhempien luona oli mukava jälleen käydä, siskokin oli meidän mukana. Tehtiin ruokaa yhdessä kolmistaan, äiti, pikkusisko ja minä. Mies naureskeli jälkeenpäin, että olihan hauska kuunnella meidän keittiökähinöitä. Kaikki puuttuivat toisten tekemiseen, äiti eniten.Minä laitoin ruokaa, sisko leipoi mustikkapiirakkaa ja äidillä oli pullantekoprojekti, joka ei meinannut millään edistyä kun hän vahti koko ajan meidän tekemisiä ja tekemättä jättämisiä. Pullan teosta piti muistuttaa vähän väliä, mutta lopputulos oli kyllä herkullinen. Äidin pulla on maailman parasta!


lauantai 4. toukokuuta 2013

Ensimmäiset terassiviinit





Tämä aika kevääsätä on ehdotinta suosikkiaikaani. Huhtikuun myötä kirkkauteen on jo tottunut ja sielu ja ruumis alkavat olla tasapainossa. Kroppakin on työmatkapyöräilyn ansiosta hyvässä kunnossa puutarhatöitä varten. Ne me aloitimme vappupäivänä. Olimme molemmat vapaana seuraavankin päivänä , mies vielä perjantainkin , joten monta peräkärryllistä saimme risuja ja lehtijätteitä roudattua kaupungin jäteasemalla kompostoitavaksi.Ensimmäiset terassiviinitkin saimme vappu-päivän iltana nautittua aurinkoisella terassilla



Jäät ovat vielä tänäänkin Ounasjoessa paikoillaan, tosin nyt jo viittä vaille lähtöasemissa. Kuvat ovat vappupäivältä.Tänään emme ole puutarhatöitä tehneet. Aamulla satoi räntää. Kierreltiin kaupungilla, käytiin antiikkimessuilla  ja Napapiirilla Marimekon tehtaanmyymälässä. Sieltä mukaani tarttui kaunis pellavatunika, piti sijoittaa  kirpputorituottoja! Nyt on vuorossa lauantai-illan vakio-ohjelmaa, Midsommerin  murhat ja sauna!

keskiviikko 1. toukokuuta 2013

Hyvän vapun ainekset






Meidän vappu on sujunut rauhallisesti ihan kahdestaan. Eilen aloitin vapun vieton lempihoitolassani Taivaalliset kivet hieronnassa, joka kesti peräti puolitoista tuntia. Hoitolan Minna jäi ihan minua varten  vappuaattona töihin, tosin ihan omasta ehdotuksestaan.Voitin hieronnan joulun alla ja vasta nyt onnistuin lahjakortin käyttämään.Olo oli kerrassaan taivaallinen käsittelyn jälkeen.  Laitoin äidillenikin saman  hoidon lahjakortilla äitienpäivälahjaksi.  Mies oli käyttänyt koiran lenkillä ja lämmittänyt saunan  joten  taivaallinen olo jatkui saunan pehmeissä löylyissä. Saunan jälkeen lempivehnäolutta tölkillinen ja hyvä leffa. Siinäpä hyvän (tylsän?) vappuaaton ainekset.

Aamulla nukuttiin taas kymmeneen, tosin muutama hereilläolo oli välillä. Kovasti kroppa ja (koira) ovat kiinni työrytmissä ja puoli seitsemän aikaan vaativat hereille. Päivällä töissä tänään  alkanut pyöräilykilometrien keräilykisa innosti  lähtemään pyöräilylenkille naapurikylään. Mieskin  aloitti pyöräilykauden. Keli oli tuulinen ja vaihteleva niinkuin näemmä tähän kevääseen kuuluu. Vajaan parinkymmenen lenkki tuntui jo jäsenissä, mies varmaan tuntee sen seuraavinakin päivinä. Minähän olen pyöräillyt työmatkat jo huhtikuunkin, joten  minulla lenkki sujui kevyemmin. Ja se oli mukava huomata!


Vappaulounas oli keväisen raikas ja kevyt.  Parsaa, hollandeise-kastikkeella,yrttikuorrutettuja kananfileitä, cantaloupesalaattia ja hyvää Rieslingiä.  Ja päiväunet päälle!

Nyt vielä pihatöihin hetkeksi. Pyörälenkillä huomasimme, että kovasti ihmiset jo pihoilla puuhastelivat vaikka pohjoisen puolen pihoilla luntakin vielä löytyi. Huomennakin minulla on vapaata, perjantain on töissä koulutuspäivä. Opiskelen muuten ihan uutta juttua, akupunktioneuloilla hoitoa! Ensi viikolla töitä on pari päivää ja sitten Brysselin kone kutsuu. Kun siltä reissulta palaan, olen päivän töissä ja lennän  Helsinkiin, jossa olen päivän kokouksessa ja loppuviikon Kuusenkerkkää hoitamassa. Häntä onkin jo kova ikävä. Toukokuu taitaa mennä hujauksessa tältä leidiltä !