tiistai 30. heinäkuuta 2013

Supervieraita tulossa!




Vielä huominen töitä ja sitten alkaa taas lomapätkä, puolitoista viikkoa! Ylihuomenna saan myös mieluisia supervieraita, nuorempi poikani saapuu perheensä kanssa meille viikoksi! Yksi saapujista on tietenkin se kaikista odotetuin, nimittäin 12.7 syntynyt Pikkukakkonen, jota en ole vielä livena tavannutkaan!

Kuusenkerkästä on tullut kerralla ISO. Hän ujuttaa puheessaan sanan vähän joka paikkaan. Ilmeisesti pikkuveljen syntyminen oli lopulta ihan helpottavaa kun maailmaan putkahtikin pikkuinen
vaveli, joka ei osaa vielä Kuusenkerkän näkökulmasta mitään eikä ole näin ollen uhka (ainakaan vielä). Isäkin on ollut isyyslomalla joten seuraa on piisannut Kuusenkerkälle hyvin ja äiti on voinut keskittyä uuteen tulokkaaseen.

Kuusenkerkkä jää vielä vanhempiensa lähdettyä meille pariksi päiväksi ja me matkustamme sitten yhdessä yöjunalla Helsinkiin loppuviikosta. Jännä paikka Kuusenkerkälle ja vähän mummillekin!

Syksyllä matkustankin ahkerasti pääkaupunkiin kun vähintään kerran kuukaudessa teen sinne visiitin. Elokuun alusta teen lyhenettyä työpäivää joten minulla on ylimääräisiä vapaita.

Näiden kahden biologisen lapsenlapsen lisäksi tapaan myös kolmatta pientä miestä. Bonuslapsenlapseni, mieheni tyttärenpoika, kun asuu myös niillä seuduin. Pojat leikkivät hyvin yhdessä. Jatkossa olemme suunnitelleetkin että kesällä varaamme yhden viikon  lomastamme pelkästään lastenlapsia varten. Otamme ensin isommat pojat meille viikoksi yhtäaikaa, ehkä myöhemmin sitten Pikkukakkosenkin! Näin niin kauan kun vielä työelämässä olemme,.
Neljävuotiaina pojat saavat jo lentää ilman vanhempia, siihen asti täytyy kulkemiset vielä sumplia jotenkin.

Mummina olo on ihanaa! Ei uskoisi kuinka paljon se muuttaa elämää. Kaikki on erilaista ja kuitenkin niin samanlaista kuin on ollut omien lasten ollessa pieniä. On sellainen vedenjakajalla olo. Toisaalla ikääntyneet vanhemmat ja toisaalla nuorten perheiden elämä . Ja itse olen siinä välissä!



sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

Kajakin sinisen vesille lasken


Kun aurinko paistaa lähes pilvettömältä taivaalta, lämpömittari huitelee hellelukemissa ja on SUNNUNTAI, niin mitäpä sitä odottelemaan. Aamukymmeneltä pakkasimme kajakkeihin pyyhkeitä, evästä, lukemista (jota ei kyllä tarvittu) ja suuntasimme kotirannasta Ounasjoen ylitse ja pientä tyyyntä pudasta pitkin seuraavaa kylää kohti

Reilun matkaa melottuamme olimme taas suurella joella ja kun putkahdimme sinne pienemmältä väylältä niin näimme meille aivan uudet hietikot. Tuonne! Emme olleet niitä aikaisemmin huomanneet väylällä liikkuessamme koska venereitti kulkee joen toista puolta.

Ei muuta kuin leiri pysyyn ja ensimmäisen kerran uimaan.  Vesi oli uskomattoman lämmintä vielä tähän aikaan.Jokea sai kahlata melkein puoliväliin ennenkuin tuli tarpeeksi syvää uimiseen.


Hetken päästä huomasimme että emme olleetkaan yksin! Saari on hevossaari eli kesällä siellä laiduntaa lauma hevosia; kauniita, uteliaita hevosia!

Paitsi tämä, joka ei meistä paljon piitannut! Katseli ylhäisenä rantatörmällä leväten eikä välittänyt meidän takia päivälepoansa keskyttää.

Ja pian hiekkasaaremme alkoi kiinnostaa muitakin..


Monenlaista venekuntaa särkillä kävi, me viivyimme pisimpään!


Kolmen maissa lähdimme melomaan takaisin samaa reittiä. Melontamatkaa tuli kymmenisen kilometriä. Hartioissa jo tuntuu !

torstai 25. heinäkuuta 2013

Onni on meloa näissä maisemissa







Tänä iltana olin jälleen kerran onnellinen asuinpaikastani. Muutama metri rantaan ja olen näiden kuvien maisemien sisällä. Pikkuhiljaa alan tulla myös sinuksi kajakkimelonnan kanssa. Montaa kertaa emme ole ehtineet vielä melomaan mutta kerta kerralta pidän lajista enemmän ja haluan kokea enemmän.
Nyt meloimme lähisaaren ympäri ja rantauduimme särkille iltauinnille.

Kyllä jaksan vielä huomisen pakertaa töissä ennen viikonloppua tämän illan jälkeen. Ja viikonlopuksi on luvattu samanlaisia kelejä. Jippii! Poikani ja miniäni lähtevät aikaisin aamulla ajelemaan kohti Savonlinnan oopperajuhlia. Muutaman päivnä huokaisemme ja ensi viikolla saapuu nuoremman poikani perhe viikoksi.
Elämäntäyteistä aikaa!

sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Villiintyköön ja rehottakoon puutarha rauhassa tämän kesän






Että saunan jälkeen osaa olla autuaallinen olo! Meillä on kotona puulämmitteinen sauna ja siinä löylyt ovat pehmeät ja kipakat yhtäaikaa. Sähkösauna ei samaan pysty.  Viikko ollut töiden puolesta vilkas ja kyllä muutenkin. Vanhempi poika tuli aussivaimonsa kanssa torstaina ja kummasti  ohjelma aina nuorten myötä lisääntyy ja aktivoituu. Tänään olimme koko porukalla vanhempieni luona  lounastamassa. Tein ruoat valmiiksi jo eilen illalla, joten oli hyvä keskittyä vain sosiaaliseen puoleen.

Kelit ovat täälläkin surkeat ja koleat niinkuin kai muuallakin Suomessa. Ylimmäisessä kuvassa olevilla , miniältäni saamilla puutarhakengillä ei ole ollut paljon käyttöä tänä kesänä. Olen päättänyt että puutarhahommista hyppään yli tänä kesänä. Ensi kesänä sitten keskitytään taas puutarhaan! Villiintyköön ja rehottakaan nyt rauhassa!

Säästä huolimatta olin reipas ja tein reissun pyörällä. Matkaa kertyi pyörän mittariin 44 km.Kunto on todella kasvanut sillä matka sujui helposti. Eilen ostimme miehen kanssa molemmat urheiluliikkeen alesta Rukan ohuet ulkoilupuvut, joiden luvattiin kestävän hyvin sadetta ja tuulta, kuulemma pakkastakin. Takaisin pyörillessäni satoi lähes koko matkan enkä kastunut joten hyvä ostos oli. Myyjä sanoi, että puku soveltuu erinomaisesti pyöräilyyn ja melontaankin.





Pahimman sateen ajaksi hakeuduin reitin varrella olevaan yleiseen grillikatokseen jossa napsin nämä kuvat kameran pitkällä zoomilla. Kuluipa aika sateen heltiämistä odotellessani hyvin!

maanantai 15. heinäkuuta 2013

Sielu lepää -maisemia





Lauantain reippaan hillaretken jälkeen mieli teki toisenlaisiin maisemiin. Rovaniemeltä n. 70 km Kuusmoon päin sijaitsee kaunis Auttin kylä ja siellä järjestetään kesäisin muinaismarkkinat. Napattiin kyytiin äitini ja äidin sisko ja hurautettiin jylhää Kemijokivartta pitkin markkinahumuun. Ei siellä kojuja pilvin pimein ollut, mutta sitäkin laadukkaampaa ja kiinnostavampaa ne mitä siellä oli.  Näiltä markkinoilta ei krääsää löytynyt! Ja päivä oli  vielä sellainen aurinkoinen pilvenhattarapäivä, tuulikin puhalteli  lempeästi sen verran ettei itikoista ollut havaintoja.

Toinen retkemme kohde oli  Auttinkönkään putous ja kanjoni , jonne kylältä on muutama kilomoteri. Sinne on vasta Metsähallitus rakennuttanut upean pirtin, jossa on kahvila kesäaikaan. Ruokaakin sieltä sai, söimme erinomaista Lapinukon keittoa Auttinkönkäällä on 3,5 km luontopolku, jonka me myös kiersimme. Äitikin jaksoi hyvin, vaikka minä kuljin ihan hänen takanaan ja pari kertaa sain kiinni kun äiti horjahteli pitkospuilla  ja  epätasaisilla poluilla.



 Äitini 79 v





Maisemat vaaralta olivat hukaisevat!Kemijoki siintelee tuolla kaukana. Oikein sielu lepää -maisemat!
Muutenkin huomasin, että tuntui hyvältä näin kesäaikaan tehdä pieniä irtiottoja. Talvisin ei aina jaksa, sen verran töissä on talvisaikaan kiireempää. Minullakaan ei töitä enää ole kuin pari viikkoa niin taas saan jäädä lomalle.

Aika kuluu muutenkin kuin siivillä. Meillä on piipahdellut väkeä tasaisesti. Loppuviikosta tulee vanhempi poikani vaimonsa kanssa viikoksi, sitten viikon päästä nuoremman poikani koko perhe uuden tulokkaan kanssa viikoksi. Talossa on vipinää... siitä minä tykkään (ainakin välillä)!




sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

Rauhaa ja kauneutta Aholansaarella






Veneilyn helmiä ovat erilaiset paikat ja alueet, joista ei tiedä etukäteen juuri mitään.Joka niemen takaa avautuu uusi maisema, uusi maailma. Siihen en kyllästy varmaan koskaan. Yksi tämän kesän reisumme helmiä oli Syvärin Aholansaari. Saari oli körttijohtaja Paavo Ruotsalaisen asuinpaikka ja vanha pirtti toimii museona nykyisin. Emme antaneet körttiläisyyden meitä säikäyttää vaan koska emme halunneet rantautua läheisen Tahkon loistohuviloiden tuntumaan niin valitsemme tämän meille tuiki tuntemattoman saaren. Olimme ainoat veneilijät uudessa hyvässä vierasvenelaiturissa.Saarella toimii hyvinvarustettu leirikeskus ja mökkejäkin sieltä sai vuokrattua. Päärakennuksen ravintolassa söimme hyvää lohikeittoa ja saarella kiertely oli veneilyn jälkeen mukavaa vaihtelua.

Parasta kuitenkin oli kun löysimme kävelyreitin varrelta viehättävän rantasaunan ja saimme kuin saimmekin lämmittää sen illalla. Siinä ilta sitten kuluikin! Mies lämmitteli saunaa ja minä nautiskelin saunan terassilla. Saunoimme pitkän kaavan mukaan ja pulahtelimme kirkkaaseen Syväriin  lukemattomia kertoja. Illall istuimme vielä saunan jälkeen laiturilla  viiniä maistellen ja katselimme kuinka etelästä päin valui mustia ukkospilviä saarelle päin. Yöllä sitten kova ukkonen jyskyi ja paukkui. Mies nukkui mutta minä katselin kun veneen kattoikkunasta salamat leiskuivat tummalla taivaalla. Vähän pelottikin!









lauantai 13. heinäkuuta 2013

Lapinmiehen kanssa hillassa



Mies kävi eilen töiden jälkeen katsastamassa pikaisesti omat hillatärppipaikkansa ja kun saaliksi tuli heti melkein puoli ämpärillistä soiden kultaa niin seuraus oli vääjäämätön:hillakuume syttyi!Tänä aamuna sitten mies tseppaili jo kohtalaisen aikaisin siihen malliin että minunkin oli nopeutettava lauantaiaamuni tempoa (koska olin illalla hilloista hurmioituneena erehtynyt lupaamaan mukaan hillareisuulle).

Kun lähtee hillakuumetta potevan lapinmiehen matkaan niin on oltava tarkkana ja selvitettävä kunnolla faktat. EI pidä uskoa kun miehen pakatessa pyöriä auton perään  ja kysyt että ihmetellen miksi pyörät ja mies mutisee nopeasti (liian nopeasti ja epämääräisesti) jotain puomista joka voi olla kiinni. No, se puomi oli kiinni joten pyöräilimme kuoppaista ja mäkistä metsäautotietä tihkusateessa 7,5 km(minulla on pyörässäni km-mittari joten mies ei päässyt vähättelemään matkaa).

Sitten EI pidä uskoa kun mies lohduttelee märkää, sääskien syömäää hillastajavaimoaan että nyt ollaan MELKEIN perillä jo. No, talsimme mönkijän raivaamia jälkiä pari kilometriä, kenties enemmänkin ja hypimme noin kahdenkymmenen turveojan poikki kunnes juuri kun olin karjaisemassa lapinmiehelleni että nyt on USKO MENNYT SINUUN JA HILLOIHIN niin eteemme avautui oranssina hehkuva hillasuo! Kävi melkein niinkuin synnytyksessa että kivut unohtuivat saman tien kun tuloksen näki!

Vaan yhden virheen vielä tein kun uskoin lapinmieheni sanaan että" vesipullo kyllä evääksi riittää kun äkkiä haemme ne hillat,niitä kun on niiiin paljon". Niitä olikin niiiiin paljon vaan kun ei ollut tankattavaa mukana (paitsi pari proteiinipatukkaa ja yksi banaani mitkä sujautin mukaan vesipullon lisäksi onneksi) niin en jaksanut poimia kuin vajaan sangollisen, eikä kyllä lapinmieskään ihan sangollista saanut kasaan. Suolle jäi hilloja vielä ihan silmän kantamattomiin! Sitäpaitsi oli säästettävä pikkuinen voimanhitunen paluumatkaakin varten, mikä ei valitettavasti ollut yhtään lyhyempi eikä helpompi kuin tullessamme!

Kotona sitten kun saatiin märät vaatteet pois, sapuskaa suuhun ja lopullisesti sitten saunan jälkeen kun istuttiin takan ääressä nautiskellen tätä soiden kultaa vaniljajäätelön kanssa olo alkoi tuntua TAIVAALLISELTA! Ylpeänä ladoimme hillat pakasterasioihin ja pakkaseen! Siitä on kuulkaa monta vuotta kun olllaan näin paljon hilloja saatu . En kuitenkaan ole valmis heti huomenna lähtemään niitä loppuja hilloja hakemaan.

PS.Tämä mummi sai muuten muutakin kultaa. Eilen poikani perheeseen syntyi toinen poika, Kuusenkerkälle pikkuveli! Tuskin malttaa odottaa kun pääsen hänet näkemään livenä!On valitettavasti maltettava odottaa elokuun alkuun kun tulevat tänne