lauantai 13. heinäkuuta 2013

Lapinmiehen kanssa hillassa



Mies kävi eilen töiden jälkeen katsastamassa pikaisesti omat hillatärppipaikkansa ja kun saaliksi tuli heti melkein puoli ämpärillistä soiden kultaa niin seuraus oli vääjäämätön:hillakuume syttyi!Tänä aamuna sitten mies tseppaili jo kohtalaisen aikaisin siihen malliin että minunkin oli nopeutettava lauantaiaamuni tempoa (koska olin illalla hilloista hurmioituneena erehtynyt lupaamaan mukaan hillareisuulle).

Kun lähtee hillakuumetta potevan lapinmiehen matkaan niin on oltava tarkkana ja selvitettävä kunnolla faktat. EI pidä uskoa kun miehen pakatessa pyöriä auton perään  ja kysyt että ihmetellen miksi pyörät ja mies mutisee nopeasti (liian nopeasti ja epämääräisesti) jotain puomista joka voi olla kiinni. No, se puomi oli kiinni joten pyöräilimme kuoppaista ja mäkistä metsäautotietä tihkusateessa 7,5 km(minulla on pyörässäni km-mittari joten mies ei päässyt vähättelemään matkaa).

Sitten EI pidä uskoa kun mies lohduttelee märkää, sääskien syömäää hillastajavaimoaan että nyt ollaan MELKEIN perillä jo. No, talsimme mönkijän raivaamia jälkiä pari kilometriä, kenties enemmänkin ja hypimme noin kahdenkymmenen turveojan poikki kunnes juuri kun olin karjaisemassa lapinmiehelleni että nyt on USKO MENNYT SINUUN JA HILLOIHIN niin eteemme avautui oranssina hehkuva hillasuo! Kävi melkein niinkuin synnytyksessa että kivut unohtuivat saman tien kun tuloksen näki!

Vaan yhden virheen vielä tein kun uskoin lapinmieheni sanaan että" vesipullo kyllä evääksi riittää kun äkkiä haemme ne hillat,niitä kun on niiiin paljon". Niitä olikin niiiiin paljon vaan kun ei ollut tankattavaa mukana (paitsi pari proteiinipatukkaa ja yksi banaani mitkä sujautin mukaan vesipullon lisäksi onneksi) niin en jaksanut poimia kuin vajaan sangollisen, eikä kyllä lapinmieskään ihan sangollista saanut kasaan. Suolle jäi hilloja vielä ihan silmän kantamattomiin! Sitäpaitsi oli säästettävä pikkuinen voimanhitunen paluumatkaakin varten, mikä ei valitettavasti ollut yhtään lyhyempi eikä helpompi kuin tullessamme!

Kotona sitten kun saatiin märät vaatteet pois, sapuskaa suuhun ja lopullisesti sitten saunan jälkeen kun istuttiin takan ääressä nautiskellen tätä soiden kultaa vaniljajäätelön kanssa olo alkoi tuntua TAIVAALLISELTA! Ylpeänä ladoimme hillat pakasterasioihin ja pakkaseen! Siitä on kuulkaa monta vuotta kun olllaan näin paljon hilloja saatu . En kuitenkaan ole valmis heti huomenna lähtemään niitä loppuja hilloja hakemaan.

PS.Tämä mummi sai muuten muutakin kultaa. Eilen poikani perheeseen syntyi toinen poika, Kuusenkerkälle pikkuveli! Tuskin malttaa odottaa kun pääsen hänet näkemään livenä!On valitettavasti maltettava odottaa elokuun alkuun kun tulevat tänne

8 kommenttia:

  1. HAH!! Nauroin hillareissunne kululle, vaikka ei ehkä olisi saanut ;) Ei pidä uskoa lapinmiestä eikä miestä yleensäkään :D Mikä parasta, aivan mahtavan saaliin saitte sitten lopulta vaivanpalkaksi. Paljon Onnea uudesta suvun jäsenestä kaikille asianosaisille! Tuntuu varmasti ikuisuudelta, mutta vain kaksi viikkoa ja saatte pikkuisen syliinne <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saa kyllä nauraa! Niin nauratti itsenkin ainakin jälkeenpäin! Kiitos onnitteluista. Ikionnellinen ja kiitollinen olen pikkuisesta. On etuoikeus saada olla mummi!Katsotaan jaksanko odottaa elokuuhun vaan menekö jollain konstilla aiemmin jo tutustumaan uuteen perheenjäseneen. Lennot ovat vain täältä kohtalaisen arvokkaita ja juniin ei saanut makuupaikkaa näin loma-aikaan!

      Poista
  2. Mahdottomasti onnea!! Ja tuo kultasaalis, vau :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jaana! Kultasaalis oli komia, kyllä!

      Poista
  3. Ei ole ihme miksi hillat ovat niin arvokasta tavaraa, kultaa! Se ei ole vaivatonta viljaa, niin kuin vanhempi väki tapasi sanoa. Mutta vaivan fäärti, kyllä ;)
    Sisko tapaa miehensä kanssa käydä joka vuosi lapissa hillareissulla, joko itse poimivat tai ostavat. Heiltä sitten usein saakin muutaman pussin. Näilläkin leveyksillä jotkut löytävät. Itse sain lapsena tarpeeksi soilla rämpimisestä, kun isä kiikuttu meitä ison siskon kanssa hillosoille. Se oli justiin tuollaista kuvaamaasi kovaa työtä, huh huh ja saattoi olla vielä sääsket ja paarmatkin kiusana.

    Hionoa, että saitte vaivan palkaksi hyvän hillasaaliin!
    Iloiset onnittelut vastasyntyneestä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska reissu meillä oli vaivoista huolimatta.Enkä tosiaan muista että moneen moneen vuoteen hilloja olisi noin paljon ollut! Vaivannäkö tuli kyllä palkituksi moneen kertaan!Ja kiitos onnitteluista! Onnellinen mummi olen!

      Poista
  4. Onnea tuplamummolle!
    Tässä odottelen miestä lakka(hilla)reissulta kotiin; älysin jäädä kotiin, koska sillä reissulla ei matka ja vauhti ole minulle sopiva. Se on vaan harmi, etteivät saalistajat olleet löytäneet ekalta kierrokselta paljonkaan marjoja. Täällä kehuttiin, että hehtaarilta saa 30 kg lakkoja ja mies totesi, että joku oli vaan ehtinyt keräämään ne 29,5 kg heidän edeltä:) Miehet eivät tiedä teidän soiden kaltaisia paikkoja. Siinä on meidän miehissä eroa, että eväät olivat runsaat, mutta lakka-astia meinasi jäädä kotiin.
    Nauti hilloista; kyllä ne ovat todellista herkkua! Terttu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Terttu! Olen oikeastaan jo kolmoismummi, koska miehen tyttärenpojallekin olen mummi kun olen hänet syntymästään asti tuntenut!Lapinmiehet eivät perusta eväistä, minä kyllä olen isäni kanssa tottunut siihen että eväsreppu on mukana hillasoilla. Mutta isäni onkin Satakunnasta!Kuulin venereissullamme että teilläkin päin olisi hilloja runsaastikin.Vaan siihen pätee se että paikat olisi tiedettävä!Tämänkin ison suoalueen mies on tietänyt lapsuudestaan asti kun kotikylänsälähettyvillä sijaitsee. Samoin itse muistan ja tunnen oman lapsuudenkotini lähistön hillasuot, mustikka-ja puolukkapaikat!Ne ovat aarteita ja upeaa aina niille paikoille palata , etenkin kun saa hyvin saalistakin!

      Poista