lauantai 23. marraskuuta 2013

Jokaisella naisella tulisi olla oma huone


 "Joka naisella tulisi  olla oma huone", sanoi Virginia Woolf aikoinaan. Ja oikeassa hän olikin. Huoneen lisäksi myös omaa rahaa. Sitä kai  nykyajan naisilla on ainakin arkitarpeiksi. Säästöt saattavat olla jo toinen juttu. Me asutaan miehen kanssa kahdestaan kohtalaisen kokoista taloa vaan en ole oikein löytänyt kodistamme sellaista nurkkaa johon olisin voinut levittää maalaustarvikkeeni kunnolla. Työhuone kyllä on, mutta se on olohuoneen vieressä ja toimii myös vierashuoneena, joten ei sinne voi  levittää kaikkea tuota kuvassa olevaa tavaramäärää. Tai jos levittää niin kaikki on aina korjattava pois ja se on hankalaa kun maalausprosessit tahtovat kestää päiviä ellei viikkojakin.

Kyllä. Olen jatkanut viime keväistä taideterapeuttista maalauskurssiani. En päässyt ensimmäiseen viikonlopputapaamiseen marrakuun alussa kun olin ystävieni kanssa siellä Rokualla. Sen sijaan olen saanut viime sunnuntaina ja nyt perjantaina yksityisopetusta koulutuksen toiselta vetäjältä,joka asuu täällä Rovaniemellä. Vietimme nuo päivät toisen kurssilaisen kanssa vanhan omakotitalon kellarissa, jonne oli rakennettu tilat monenlaiselle tekemiselle. Tuosta inspiroituneena tutkin kotiamme tarkemmin ja päätin unohtaa työ-ja makuuhuoneet ja rakensin tilan  kaikenlaista tekemistä varten kodinhoitohuoneeseen. Tuo tila on meillä tarpeeksi iso ja siellä oli jo valmiina vanha kirjoituspöytä ja hylly, jotka valjastin nyt käyttööni. Vein sinne pari vanhaa laatikostoa lisää väreille ja muille tykötarpeille ja tilasta tuli ihan toimiva! Ja mikä parasta, tavarat voivat olla siellä levälläänkin, se ei haittaa ketään ja muu talo säilyy kunnossa.



Tuon ylläolevan kuvan löysin kun siivosin vanhaa laatikostoa, jonka vein tuohon omaan soppeeni. Luulin kuvan jo hävinneen  näissä elämäni käänteissä. Kuva on rakas kuva. Se on vanha haalistunut  polaroid- kuva, jonka tuntematon venäläinen turistikuvaaja otti minusta ja Ulkomaanystävästäni Gorkin puistossa Moskovassa vuonna 1985. Silloin siellä vietettin Maailman nuorison ties kuinka monensia festivaaleja ja mekin olimme siellä ystäväni kanssa pohjoisen porukan mukana.

Ikimuistoinen matka ! Kuvassa minulla on ylläni siskon ompelema ohut puuvillasifonkimekko ja nirunarusandaalit. Kesken armottoman heinäkuisen helteen meidät yllätti keskellä Punaista toria yllättävä rankkasade ja kastuin likimäräksi. Arvaatte varmaan miten tuolle ohuelle leningilleni kävi. Jos olette joskus nähneet painajaista että olette alastomana keskellä väkijoukkoa niin tiedätte miltä minusta tuntui. Vieläkin muistan kuinka pitkältä tuntui matka juosta läpi loputtomalta tuntuvan Punaisen aukion turvaan bussiimme. Paljon muutakin reissulla tapahtui ja olemme usein matkaa muistelleet. En ollut tuolloin vielä kovinkaan paljon matkustellut joten kaikki kokemukset olivat senkin vuoksi niin erityisiä. Olihan Moskova myös tuohon aikaan uteliaisuutta herättävä paikka, kurkistus itään, läntisistä jutuista ei näkynyt  merkkiäkään vielä.

Vanhat asiat ovat muutenkin olleet pinnalla kun viime keskiviikkona tapasin vanhoja opiskeluaikaisia kavereitani noilta ajoilta. Sovittiin, että järjestämme tapaamiseen ensi maaliskuussa täällä Rovaniemellä. Tuo porukka on säilynyt ystävinä ; osa tietenkin enemmän, osa vähemmän, mutta  sen verran kuitenkin että useampaan kertaan olemme suuremmallakin porukalla tavanneet. Muutaman läheisemmän kanssa tapaamme  monta kertaa vuodessa, toisia nähdään harvemmin livenä. Facebook on  onneksi kuitenkin parantanut yhteydenpitoamme melko lailla tässäkin asiassa!

Olen ollut vapaalla pari päivää taas, ensi viikolla sama juttu. Ensi viikolla on edessä  Helsingin keikka. Kuusenkerkkä tulee mukanani muutamaksi päiväksi tänne pois poikani perheen muuton tieltä. He ovat saaneet kuin saaneetkin remonttiurakan lähestulkoon valmiiksi , kuun loppuun  mennessä on muutto myös hoidettava.

Vilinää on siis ollut. Positiivistä sellaista onneksi.Elämä on kivaa.

maanantai 11. marraskuuta 2013

Marraskuun juhlia ja tummia sävyjä




Meidän perheessä marraskuu on yhtä juhlaa. On syntymäpäiviä, nimipäiviä, isänpäivää. Mikäpä se siinä.
Ruusupuskan sain äidiltä ja siskolta oman syntymäpäiväni kunniaksi.Tässä kuvassa osa ruusuista jo hieman on jo nuupollaan, sillä omasta juhlastani on jo viikon päivät

Työpaikallakin on juhlaa, vietetään merkkivuotta ja sen kunniaksi on ollut monenlaista tapahtumaa, jotka ot vaatineet minunkin työpanostani normaalien töiden lisäksi tietenkin. Tänään olin vapaalla. Olen yrittänyt pitää huolta siitä, että  viikossa olisi ainakin ne kaksi vapaapäivää.Tassuttelin talossa koko päivän hissukseen saamatta mitään aikaiseksi. Koiran kanssa sentään lenkin tein, sillä ulkona oli upea pakkaspäivä. Kai se on hyväksyttävä että joskus on oltava näitä tälläisiä päiviä, joista ei muistijälkiä jää.

Tai kun tarkemmin mietin niin vaikka mitä tänäänkin on tapahtunut.Kävin iltasella viemässä uuden satsin tavaroita kirpputoripöydälleni. Keväällä myin kesä -ja kevätvaatteita pois kaapeista ja nyt on talvivaraston vuoro.Hyvin on tavara kaupaksi käynyt, niin kipot kuin vaatteetkin.

Sitten kävin sairaalassa isän luona. Hän joutui sinne taas viime perjantaina, syntymäpäivänään. Huomenna pääsee pois, lääkitystä on korjattu jälleen. Katsotaan miten kauan isä kotona pärjää tällä kertaa.Sitten soitin siskolle. Hän on miehensä kanssa vielä sairaalassa kun siskon miehelle on tehty iso operaatio. Odottavat pääsyä sairaalaan lähemmäksi kotia, mutta veriarvot ovat niin huonot ettei siirtoa voida vielä tehdä. Siskonmiehellä on kotisairaaalssaan odottamassa vielä monenlaiset hoidot, Siellä tarvitaan uskoa ja toivoa kovasti!

Päivän iloiset uutiset tulivat vanhimmalta pojalta ja vaimoltaan facebookin kautta. He olivat kuvanneet aivan ihana videon, jolla he ilmoittivat vauvan tulosta ensi keväänä. Minä sain videon sähköpostilla joa silloin kun he sen tekivät mutta he vannottivat innokasta  ja ylpeää mummia jakamasta sitä kenellekään ennenkuin ovat itse sen julkaisseet!

Keskiviikkoiltana tavataan pitkästä aikaa paikallisten ystävien kanssa, sitä tapaamista oikein jo odotan! Liian vähän tulee ystäviä nykyisin tavattua!