torstai 16. tammikuuta 2014

Kitutunnin ajatuksia


Ennen sanottiin työpäivän viimeistä tuntia kitutunniksi.En muista että olisin pitkiin aikoihin sanontaan törmännyt.  Eikä nytkään mistään kitumisesta ole kysymys. Onpahan vaan ollut niin täysi päivä että työkiintiö alkaa olla täysi.Kohta lähdetään työkaverin kanssa kuntosalille, odottelen kun hän vapautuu töistään.

Muutenkin alkaa olla sellainen höllennysvaihe menossa. Huomiselta peruuntui iso tapaaminen joka olisi vienyt lähes koko päivän eli kalenteri on vapaa. Eipä voisi parempaan saumaan sattua kun lomalle olen lähdössä. saan järjestellä työpöydän  ja työlistan kuntoon että on mukavampai palata. Alkuvuosi on monella lailla työlästä aikaa. Uusi vuosi uudet kujeet -ajatus on voimissaan työpaikallanikin.

Vähän alkaa jo matkakuume vaivata. En kauheasti sellaista ole aiemmin potenut mutta nyt minua kiinnostaa miten siirtyminen 30 asteen pakkasista käy kahdenkymmenen asteen lämpöön. Kehoni ainakin on utelias!
En ole ollut aiemmin aurinkolomilla tähän aikaan.

Se maanantainen energia on jatkunut ,ei ihan yhtä vauhdilla kuin maanantaina mutta kuitenkin keskitason yläpuolella. Kuntosalilla käynnit ovat jatkuneet, eilen olimme miehen kanssa jopa teatterissa näin keskellä viikkoa. Kävimme katsomassa Mielensäpahoittaja ja Poika-esityksen. Se oli omalla tavallaan varsin hellyttävä kuvaus äreästä vanhasta miehesta, jonka piirteitä jokainen löytää lähipiiristään (jos ei aivan vielä itsestään tai kumppanistaan). Ensin lähteminen väsytti mutta sitten virkisti. Näinhän se aina käy.

Tänään kuntosalin jälkeen ajellaan vielä vanhempia katsomaan, äidin ajamisesta on tullut huolestuttavia viestejä. Mitä ihmettä sillekin asialle pitäisi tehdä?Lääkäri ja poliisii taas kortin vuodeksi myönsivät.Sisko kertoi että eilen  äiti oli soittanut hänelle ja pyytänyt apua. Äiti oli vienyt isän lääkäriin ja sieltä palatessa olivat istuutuneet autoon , joka ei lähtenytkään liikkeelle Eikä automaattilukituksella olevat ovet avautuneet. Äiti oli jättänyt valot päälle ja akku oli nopeasti tyhjentynyt kun on kova pakkanen. Ja siellä he sitten istuivat pakkasessa hytisten . Äiti oli tajunnut kuitenkin soittaa korjauspalveluun mutta kesti 20 minuuttia ennekuin sieltä apua tuli. Ja näitä tälläisiä sattuu aina vaan enemmän. Huuoh.

Viime sunnuntaina kun tapasin kolmea ystävääni niin meillä suuri osa tapaamisestamme kului vastaavien tarinoiden kertomiseen. Meistä neljästä kolmen äiti potee muistisairautta eri vaiheessa. Liekö se meilläkin josku edessä?

maanantai 13. tammikuuta 2014

Ihmemaanantai


Puolen päivän aikaan kävelin palaveriin sillan toiselle puolelle enkä olisi millään malttanut jatkaa matkaa, sillä pitkästä aikaa aurinko paistoi oikein kunnolla. Toki vielä matalalta, mutta tuntui  että aurinkoenergiaa kertyi jo tuosta pienestä tuokiostakin.

Ainakin  koko loppupäivän olen ollut poikkeuksellisen toimelias näin  maanantaipäiväksi. Varsinkin kun vietin sekä lauantain että sunnuntain kymmenestä viiteen taideterapian merkeissä. Ja eilen illalla menin vielä koulutuksen jälkeen kyläilemään ystävän luokse. Tai ehkäpä juuri näiden asioiden vuoksi energiaa riittää. Hyvien ystävien tapaaminen ja viikonlopun luova tekeminen hyvässä porukassa inspiroivat ja voimaannuttavat.

Iltapäivä palaverin jälkeen suuntasin kuntosalille ja sieltä pariksi tunniksi kampaajalle. Ja uskomatonta kyllä , energiatasoni oli vielä niin korkealla että päätin kävellä kotiin viiden kilometrin matkan. Mies käveli koirien kanssa vastaan.

En sipannut vieläkään vaan keittelin viiden litran kattilallisen aurinkosoppaa, jota varten silppusin ja paloittelin joululta jääneet loput vihannekset ja juurekset. Lopuksi sattumiksi heitin keittoon lajitelman erilaisia papuja. Kelpaa lämmitellä keittoja pakasteesta pitkän aikaa.

Viikonlopun kurssilla päätimme muuten porukalla liittyä "Tavara pois päivässä"-tempaukseen. Mies lupasi tulla kaveriksi. Hänellä ainakin autotallissa riitäisi vaikka pariksi vuodeksi poisheitettävää. Tänään heitin roskiin pussillisen pikkukrääsää jonka bonusvävy perkasi joulunaikaan vanhojen legojen joukosta.

Minulla on siis ollut ihmemaanantai. Tällaisia ei valitettavasti usein kohdalle satu . Eikä ole täysikuukaan vielä.

keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Tammikuun tuhnusäässä


 
Arki on alkanut ja ihan ilolla otin sen vastaan. Yltäkylläiset juhlapöydät ja iltamyöhäiset peli-illat ovat ohi. Toinen työpäivä on pulkassa ja ensimmäistä kertaa moneen vuoteen olen innokkaana aloittanut työt joulutohinoiden jälkeen. Töissä on luvassa rauhallinen vuosi perustehtäviin keskittyen. Suuria mullistuksia ei ole luvassa, pieniä haasteita sopivasti riittää vuoden mittaan. 


Olen saanut tiimiini uuden työntekijän, joka jo syksyllä teki meille muutaman kuukauden sijaisuuden. Hän on vanha tuttuni ja suurin piirtein samaa ikääkin kuin minä. Sain vähän tasoitusta muuten nuorenpuoleiseen työryhmääni. Ja mikä parasta, hän on varsin liikunnallinen immeinen ja lupautui minulle henkilökohtaiseksi personal traineriksi. Olemme samalla kuntosalilla ja hiihtolenkeillekin aiomme yhdessä lähteä. Työpaikallamme aloitettiin myös hänen toimestaan päivittäinen taukojumppa! Minulle sopii kirittäjä/kannustaja ainakin kuntosaleille käynteihin.

Amalia, poikani koira jäi tänne perinteiseeksi muodostuneelle talvilomalleen ja tekee innokkaasti käytäviä lumeen! Meidän vanha koirammekin piristyy kummasti neitokaisen kanssa!

Kelit ovat edelleen harmaat ja lämpimät. Tänään on satanut räntää koko päivän Viikonlopuksi on lupeissa kirkkaampaa keliä, pakkastakin, ja se on oikein hyvä!Ei tätä tuhnusäätä enää kauan kestä.


Kovasti katselen jo Kanarian säätiloja. Näyttää olevan pariakymmentä astetta päivällä ja yöllä viileämpää, aurinkoista. Sopii minulle. Ja näyttää muuten olevan hyvä keino jaksamiseen kaikin puolin tietoisuus lomasta palmujen alla tammikuussa. Kummasti on sellainen kupliva ilo koko ajan takaraivossa kaiken tuhnusään keskellä kun tietää että kohta saan vaihtaa maisemaa vähäksi aikaa. Olen joskus ennekin sanonut, että minulla on hyvä olla kun on aina takataskussa jotain mitä odottaa! Ulkomaanystäväni on täällä vielä vanhan äitinsä luona ja olemme saaneet parina iltana mahdollisuuden tavata ja jutella kunnolla.Suunnittelimme hänen kanssaan ensi syksyksi jälleen pientä irtiottoa, viimeksihän olimme Antwerpenissä Belgiassa helluntaina.

perjantai 3. tammikuuta 2014

Mikä on tämä hiljaisuus?

 Jouluaattoateria

 Miniän koristama kuusi

Pikkumiehet ihastelevat raketteja kotikadullamme

Uuden vuoden kakku


Uuden vuoden skumpat kotikadulla

Kuusenkerkkä kukkulan kuningas

Mikä on tämä hiljaisuus? Musiikkia korvilleni! Auton perävalot vilahtivat ja nuorimman pojan perhe lähti pariksi päiväksi Taattolaan. Ollaan miehen kanssa pari päivää kahden ensimmäistä kertaa kahteen viikkoon. He tulevat takaisin sunnuntaina vielä pariksi yöksi ennen paluuta Helsinkiin.

Eilen keräsin joulun tontut, enkelit ja muut koristeet laatikoihinsa odottamaan seuraavaa joulua. Innokkaana avustajan toimi Kuusenkerkkä 3 v ja lattialla vähintäänkin yhtä innokkaana tarkailijana toimi Tuohitorvi  6 kk. Kuusikin sai lähteä, pihakuusi sen sijaan sai vielä vähän armonaikaa, samoin ulkojouluvalot. Odottakkoon kunnes aurinko näyttäytyy ensimmäisen kerran!

Niin se sujui tämäkin joulunaika, oikeastaan hyvinkin leppoisasti. Kaikki lapsemme ovat näemma hyviä joukkuepelaajia, tottuneet siihen että kaikki ei ole niin justiinsa suuressa porukassa. Kaikki myös osallistuivat yhteisiin hommiin. Sain usein astua valmiiseen pöytään. Ehkä haasteellisimpia olivat yöt , ainakin herkkäuniselle. Nykytalot eivät ole äänieristyksiltään mitään huippuja joten hankkimilleni korvatulpille oli käyttöä ainakin näin lopussa kun kolme vilkkaansorttista pientä miestä oli yhtäaikaa talossa.

Uuden vuoden vietimme viimeisen päälle perinteisesti. Pienimmäisetkin osallistuivat tinan valuuseen ja ammuttiinpa rakettejakin siihen aikaan että pojatkin saivat ihastella säihkettä. Ruokatarjoilu oli vähän nyyttäriperiaatteella; joulukalojen ja poron tähteistä leipomani piirakat maistuivat, samoin kyllä ihan nakit ja perunasalaattikin. Miehen nuorimmainen tytär taikoi upean kakun ja jäädykkeen jälkkäriksi. Juhlijoita oli miehen kaikki lapset  perheineen ja minun nuorin poikani perheineen. ja kaikki myös yöpyivät, tällä kertaa kodinhoitohuonekin toimi majoitustilana. Puolen yön aikaan me aikuiset skoolasimme kuohuviinimaljat kotikadullamme yhdessä naapureiden kera ja nautimme ilotulituksesta! Pitkästä aikaa oli kivajuhlia uutta vuotta Aiemmin meillä on usein uudeksi vuodeksi talo tyhjentynyt ja olemme olleet joko kipeinä tai muuten tyrmässä jouluhässäkän jälkeen.

Nyt emme ole kumpaakaan vaan ihan onnellisesti  ja terveesti väsyneitä, ja tämä väsy menee ohi kun saa aamulla nukkua vähän pitempään!

Huomenna onkin sitten edessä vähän toisenlaista tunnelmaa. Menen äitini kanssa heidän vanhan perheystävänsä hautajaisiin. Tämä vanha rouva oli aikoinaan minulle hyvin tärkeä ihminen. Nuorena kävin usein heidän luonaan Helsingin Kulosaaressa imemässä suuren maailman vaikutteita. Perheen jo aiemmin edesmennyt isä oli minun isäni nuoruuden kavereita ja myöhemmin heidän kesäpaikkansa oli ja on edelleenkin vanhempieni kodin lähellä  Miehen puoliso, jonka hautajaisiin siis huomenna menemme, oli täältä Rovaniemeltä lähtöisin ja hän viettikin viimeiset vuotensa synnyinseudullaan.


Vanhempieni kotipihaa joulunajan kaamoksessa