sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Ota minut, ota minut, ota minut...


Kuva otettu viime keskiviikkona Ounasvaaralta kun kävimme retkellä Kuusenkerkän ja isänsä kanssa

Mies on veljensä luona käymässä, minä tassuttelen koiran kanssa kotona kahdestaan. Tuntuu että on tosi pitkä aika, kun olen viimeksi ollut kotona yksin. Nytkin kyllä  yksin olen ollut vasta iltapäivästä. Aamupäivällä kävimme yhdessä, koira tietenkin mukanamme, hiihtelemässä jäällä vajaat pari tuntia. Hiihtokeli oli jälleen loistava.Näin ainakin viime talvella ostamillamme suksilla joissa on valmis voitelu ennytjaksamuistaamikäsennimioli, joka vuosi kun näyttää tulevan uusi keksintö voitelujen suhteen.

Koko viikonloppu on sujunut samalla lailla tassutellen. Perjantai-iltana kävimme äidin ja siskon kanssa ennakkonäytöksessä katsomassa paikallista sovellusta Hiljaisista silloista. Elokuvaversion pääosissa loisti Meryl Streep ja valokuvaajaa esitti Clint Eastwood. Vähän oli valju versio jos vertasi elokuvaan. Mutta kyllä elokuvan haikea rakkaussanoma meni perille. Voi näitä elämän valintoja! Luulen monen katsojan miettivän omia  ratkaisujaan tai ratkaisematta jättämisiään esityksen aikana ja jälkeen. Varmaan äitinikin mietti. Tiedän, että pitkän elämän varrella olisi hänelläkin tilaisuuksia ollut valita toisin kun on valinnut.

Lauantaina vaeltelin kirpputorilla pitkän tovin ja mukaani tarttui viisi kirjaa. Olen huono vastustamaan kirjojen kutsua ja kun mielentilana sattui olemaan vapaa vaeltelu-fiilis, niin silloin etenkin noita kutsuja satelee. Ota minut, ota minut, ota minut....

Kirjoittelin  facebookissakin tänään näistä kirjoista  ja niiden kutsuista . Ajattelin , että tämä kirjoitus ei varmaan tykkäämisiä saa. Vaan yllätyinpäs. Siellä virisi vilkas keskustelu kirjoista, niiden merkityksestä ja etenkin lappilaisesta kirjailijasta Annikki Kariniemestä, josta jokaisella on jotain sanottavaa täälläpäin. Verevä, vahva nainen, eli täyttä elämää ja loppuvuosillaan otti itseään rutkasti nuoremman miehenkin,Taiston, melkein poikasen rinnalleen.He kyllä erosivat melko pian mutta säilyivät ystävinä Annikin kuolemaan asti. Annikki oli kai yhden Taiston lapsista kummikin. Annikki kuoli  köyhänä ja unohdettuna, niinkuin monen voimakkaan kirjailijan kohtalona tuntuu olevan. Hänen patsaansa on muuten Ylitornion Aavasaksan laella, ei komeampaa paikkaa Annikille voisi olla. Muistinpa muuten, että otin kuvia Annikin patsaasta , kun pari vuotta sitten piipahdimme vaaralla siskon luota Ruotsista palatessamme.





Minä ostin eurolla kirpparilta Annikin kirjan Verenkuva, joka kertoo Rovaniemen naisista toisen maailmansodan aikana ja heidän suhteistaan  saksalaisten aseveljien kanssa. Kovasti kohuttu kirja oli aikanaan. Se ilmestyi vuonna 1971.

Muita mukaani tarttuneita kirjoja olivat Lin Yutangin Maallinen onni vuodelta 1948.
"Sadoin harmain hiuksin mua aika rankaisee,
Jos pois ne revin päästäni, taas uudet valkenee.
Mutta miksi kutrini ei saisi vaaleta?
Ajan virran pinnalla noin loistaa hopea." 

Viehättävä matkakirja "Minun Espanjani" vuodelta 1954, tanskalaisen Ralph Oppenhejmin kirjoittama, pääsi myös kirjahyllyni Matkakirjat-osastoon.Lainaus kirjasta:
"Alhambran punaisen huvilinnan Kuningattaren puutarhassa, missä satakielet taukoamatta laulavat vuosisatoja vanhoissa sypresseissä ja suihkulähteiden vesi jatkuvasti muodostaa hentoja kaariaan maurilaisarkkitehtien pysyväksi muistoksi, leijuu jasmiinien ja geraniumien makea lemu kuin itämaisen täyteläisen odaliskien tuoksu.Nämä naiset ovat kadonneet aikoja sitten, mutta kauneutensa he ovat jättäneet perinnöksi tuhansille Andalusian tyttärille."



Granadassa Andaluciassa Alhambran linnassa olen käynyt vuosia sitten Ulkomaanystäväni kanssa. Se on yksi maailmannähtävyyksistä, ehdottomasti käymisen arvoinen paikka. Vaeltelimme siellä koko päivän ja Oppenhejmin kuvaus tuo elävästi mieleeni  viipyilevän vaeltelumme korkella kukkulalla sijaitsevassa Alhambrassa.

Neljäs kirja oli runokokoelma (1998)minulle tuiki tuntemattomalta runoilijalta, joka toimi myös graafikkona. Kokoelman  "Maailmaa joka oli "oli toimittanut Helena Anhava. Ehkä siitäkin syystä tartuin kirjaan. Pidän kovasti Helena Anhavan runoista jahänen teoksiaan minulla on useita.
Eila Kaustia runoilee mm.näin:

"Sinulla on haavasi,minulla omani
ennen toisiamme saadut.
Kun särkee
huudan sinulle, sinä minulle."

Ja tässä vielä toinen lainaus Eila Kaustialta:
"Asiat, kannanottoasi vailla,
pysähtyvät ovellasi
soittavat ja sinä avaat 
-Mitä sinä täällä teet,
lähde mukaan
ja suoraan,älä mutkan kautta.
Et sinä lähde.
et uskalla.
Olet rasia-ihminen kannen alla,
useimmat ovat.
Turvallisuussyistä. Mukavuussyistä."

Viimeisin kirja on tuorein. Päivi Tapolan esseekokoelma  "Äitini puutarhassa"vuodelta 2002  esittelee kuudenkymmenen naiskirjailijan tuotantoa.Mukana Virginia Woolfia, Anna Ahmatovaa, Doris Lessingiä, Anaïs Niniä, ja monia muita ulkomaalaisia kirjailijoita. Kotimaisista löytyy Anita Konkkaa, Merete Mazzarellea, Anja Kaurasta, Märtä Tikkasta. Tässä näyte  Sylvia Plathia kuvaavasta luvusta:
"Minä haluan elämääni ristiriitoja, tahdon tasapainoilla lasten, sonettien, rakkauden ja likaisten astioiden keskellä;tahdon julistaa valani elämälle pianolla ja suksilla ja vuoteessa, vuoteessa, vuoteessa."
Ote oli Plathin päiväkirjasta. Sylvia Plath ei onnistunut ristiriitojensa kanssa vaan teki itsemurhan nuorena, vain 30-vuotiaana.

Kaikki nämä ihanuudet maksoivat yhteensä viisi euroa.

4 kommenttia:

  1. Minäkin hurahdan kirjoihin silloin tällöin. Minnulla on itseni asettamia kieltoja, mm. lankojen, kankaiden ja kirjojen ostamisen kielto. Näistä voi tehdä poikkeuksia, jos hyvä osuu kohdalle:) Eilen juuri katselin kirjoja, joita ostin kirjamessuilta ja pahaa tekee, kun en ole ehtinyt niitä lukemaan. Jospa talvilomalla jotain.
    Viimeinen runolainauksesi oli tällä hetkellä puhutteleva ja käsite rasia-ihminen vallan mainio. Runoilija on tuntematon minullekin.
    Mukavia lukuhetkiä sekä hyviä hiihtokelejä! Terttu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla ei onneksi ole lanka-eikä kangashomoa, joten kirja silloin tällöin ei ole paha. sitäpaitsi kuskaan kirjojani myös takaisin kirppareille/divareihin ja laitan kiertoon.Minäkin tykkäsin tuosta rasia-ihminen.vertauksesta.

      Poista
  2. Voi miten hyviä kirjoja olet löytänyt! Japanilaiset haikut ja runot muistan hyvin omasta nuoruudestani. Myös tuo tuntematon suomalainen, Kaustia kuulostaa hyvältä. Minun täytyy tunnustaa, että en tunne Sylvia Plathia juuri ollenkaan. Olen nyt lukenut kaksi suomalaista kirjaa ja kummassakin Sylvia Plathin lainauksia ja ajattelin, että pitäisi tutustua oikein kunnolla häneen.
    Itse luen tällä hetkellä Riikka Pulkkisen romaania "Totta". Kirja vetää vähän haikeaksi (muistot rakastumisen huumasta...) ja surulliseksikin (kuoleman vääjäämättömyys). En ole vielä lukenut loppun, säästelen hiukan, niin kuin hyvää suklaata tai karkkipussia
    Hiljaiset Sillat elokuvan näin ensimmäisen kerran odottaessani tytärtäni 5 kk. Itkin kuin vesiputous, kaikki naiset itkivät, paikalla oli yksi mies joka avutttomana jakeli paperinenäliinoja elokuvateattrin naisille. Omat ajatukset olivat myöskin sillä hetkellä ne, että olen tehnyt väärän ratkaisun, väärä mies jne. Katsoin elokuvan toisen kerran televisiosta noin 10 v. myöhemmin ja näin koko jutun eri tavalla, ymmärsin Meryl Streepin ratkaisun. (Mutta oliko se oikea ratkaisu, en tiedä, lasten näkökulmasta kyllä!)
    Terveisin Santtuanneli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä menee parhaillaan tv:ssä Riita Pulkkisen Raja-kirjasta tehtykolmiosainen sarja. käsittelee mm.Alzheimer-tautia.Jännä miten elokuvat koskettavat erilailla eri ihmisiä ja itseäkin eri elämänvaiheissa . Muistan aina ne meidän reakttiot kun katsottiin samoihin aikoihin Pientä suklaapuotia omilla tahoillamme. Reaktiomme olivat lähes päinvastaiset.

      Poista