lauantai 1. helmikuuta 2014

Vierailu kesässä. Osa 1 Gran Canaria, Puerto Rico


Vierailu kesässä keskellä päättyvän Lapin kaamosajan pakkasaikaa oli sellainen kokemus, että taidanpa ottaa sen jatkossakin ohjelmaan. Valitsimme kohteeksemme Kanariansaaret ja siellä pääsaaren eli Gran Canarian, siitä yksinkertaisesta syystä että Norwegianilla oli sinne hyvä tarjous syksympänä. Toinen syy oli, että koska meillä oli lomaa käytettävissä vain reilu viikko, ei toiseen talviajan kesäpaikkaan eli Thaimaaseen tai muualle Aasiaan ollut järkeä lähteä. Sinne lähtiessä on aikaa oltava vähintään kolme viikkoa. Ehkä joskus sinnekin. Las Palmasiin lento Helsingistä kesti kuusi tuntia,ihan tarpeeksi minulle.

Majoituksen huoneistohotellista varasin netin kautta vasta joulun hujakoilla. Se olisi ehkä kannattanut tehdä aiemmin koska alkuvuosi on sesonkiaikaa Kanarialla ja hinnat eivät laskeneet vaan pikemminkin saattavat nousta. Valintani osui kuitenkin nappiin. Asustelimme Puerto Ricossa, jonka sanottiin olevan Gran Canarian aurinkoisin paikka, vain kolme sadepäivää vuodessa. Vai olikohan se kuusi? No, meille pohjoisen ihmisille sadekaan ei olisi haitannut kun muuten oli lämmintä. Sadetta ei näkynyt ja sää oli koko ajan pikemminkin kuuma kuin lämmin. Olin varautunut säätiedotusten perusteella (+19-20 astetta) Suomen kesäsäähän, joten hellevaatteita en pakannut mukaan, paria toppia lukuunottamatta. Ja niinhän sitten kävi, että sortsit oli ostettava, caprit olivat liian kuumat.

Alussa olevassa kuvassa on näkymä parvekkeeltamme .Se sykähdytti kovasti ensimmäisenä aamuna kun verhot avasimme, sillä saavuimme edellisenä iltana vasta yhdentoista aikaan, jolloin ei näkymästä vielä oikein saanut selkoa. Meillä oli käytössämme pieni huoneisto, makuuhuone, olohuone-keittiö ja suuri parveke ruokailuryhmineen ja aurinkotuoleineen.Minulle on aina tärkeää, että näkymä majapaikasta on hyvä ja mieluiten niin, että horisontissa siintelee meri. Ei mitään kohinaa ja hulinaa, sitä voi mennä katselemaan sitten ihan erikseen toreille ja turuille. Huoneisto ja koko hotellialue oli oikein hyvä. Sijainti oli erinomainen. Oli lyhyt  ja kaunis reitti kävellä sekä kylälle että läheiselle rannalle. Paikassa oli myös hyvä pysäköintipaikka autolle ja siitä oli helppo lähteä retkille eri puolille




Meri ja vuoret. Ne olivat  Gran Canarialla koko ajan läsnä, niinkuin varmaan muuallakin Kanariansaarilla. Ei ollut paikkaa , missä vuoret olisivat jääneet näkemättä, sen verran massiivisina ne vyöryivät joka puolelta. Niihin meillä oli myös tarkoitus tutustua paremmin, ottaa vähän mittaa. Olin etukäteen lukenut Kanariansaarten retkeilyopasta ja vähän suunnitellutkin, mihin päin olisi hyvä suunnata. Valitettavasti minulla ei ollut käytössä sitä  kemiläisten kanariankävijöiden tekemää suomalaista patikointiopasta, jossa reitit oli merkitty ehkä vähän selkeämmin kuin nyt käytössäni olevalla.Heti kotiuduttamme ja tutustuttuamme lähiympäristöön, lähdimme autolla kohti Roque Nubloa, joka on Gran Canarian korkein kohta.Matkaa sinne ei kartan mukaan ollut kuin noin 50 kilometriä, muta koko päivän reissu siitä patikointineen tuli. Automatka oli huima sillä tiet olivat huimia serpentiiniteitä.

Pysähtelimme vähän väliä ihastelemaan maisemia, joita suorastaan imin sisääni. Matka sujui muutenkin hitaasti, sillä tammikuu on ilmeisesti kilpapyöräilijöiden suosittua harjoitusaikaa Kanarialla. Pyöräilijäjoukkueita nimittäin polki koko matkan ajan noilla jyrkillä kapeilla teillä ja niiden perässä oli vaan köröteltävä. Onneksi meillä ei ollut kiire mihinkään. Uhkana olivat ne paikalliset ja turistibussit, joilla ilmeisesti kiireempi oli ja jotka pyrkivät ohittelemaan heti kun tilaisuus koitti. MINÄ EN olisi ajanut siellä missään tapauksessa autolla, onneksi mies koki ajamisen mukavaksi haasteeksi.

Mutta oli hyvä huomata, että korkean paikan kammoni ei enää estä vuoristoteillä seikkailemista eikä korkella liikkumista muutenkaan. Tosin en vielä lähtisi mitää jyrkkiä vuoristopolkuja patikoimaan vaan valitsen edelleenkin sellaiset reitit, jotka eivät aivan pahimpia jyrkänteitä kiemurtele. Emmekä myös autolla lähteneet vuoristonpienille  paikallisteille, vaikka moni kiinnostava patikointireitti niiden varresta alkoikin. Tässä ensi tuntumaa vuorista , auringosta ja merestä. Jatkan matkakertomusta myöhemmin.

8 kommenttia:

  1. Kiitos Maaretta Gran Canarian tunnelmista. Olimme joulukuussa Puerto de la Cruzissa, ja fiilikset palautuivat mieleeni lukiessani matkakertomustasi. Vuoriston serpentiintiet ovat haastavia ja jännittäviä. Teideä tavoitimme, mutta jäi seuraavaan kertaan rankkasateitten takia.
    Teillä on ollut onnistunut loma, mukavaa, kun siitä seuraa jatkoa.
    Tervetuloa lumisiin maisemiin ja mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin on kiinnostavaa lukea matkajuttuja paikoista, joissa on itsekin käyty. Toki myös toisinpäin.Teneriffan Teide näkyi meillekin kun yhtenä päivänä olimme kauempana merellä.Jos olisimme viipyneet pitempään , olisimme veralleet myös Teneriffalla. Sielläkin on upeita patikointipolkuja, kertoi työkaverini,joka siellä on ollut.Oikein leppoisaa viikonloppua sinullekin Tuulia!

      Poista
  2. Tuollaisesta kesä-pyrähdyksestä on varmasti paljon iloa tammikuussa! Kerran olen päässyt sen kokemaan ja olihan erikoista. Kaiken matkustelun ja uusien elämysten keskellä minustakin on tärkeää, että majapaikka on mukava. Lomallahan on tarkoitus lomailla, siis myös vain oleskella esimerkiksi parvekkeella auringossa. On ihana ostaa paikallisia ruokia ja nautiskella niitä viinin kera parvekkeella.
    (Poikani oli avovaimonsa kanssa juuri Madeiralla viiden tähden hotellissa, minun laillani kaiken ylellisen perään kun ovat;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinkuin aiemmin totesin, minulle oli ensimmäinen kerta kun aurinkolomalla olin tähän aikaan. Vaikutukset oikeasti tuntuvat mukavana virkeytyneenä ja kohonneena enrgiatsona, eikä kaunis,kevyt rusketuskaan pahaa tee.Minulle lomalla luuluu aina myös oleskelu Aika usein illat tulee vietettyä parvekkeella jos sää sen sallii ja niin teimme täälläkin. Alkuillasta saatoimme käydä kylällä pyörähtämässä ja pari kertaa toki syömässäkin, yhden kerran oikein kunnollaparemmassa ravintolassa. Viiniä ja paikallisia pikku naposteltavia, tapaksia nautimme sitten parvekkeella. Mie en erityisemmin välitä viiden tähden hotelleista, mukavuuksista kylläkin. Niitä onneksi löytyy kun etsii vähemmänkin tähtimäärän hotelleista. Vaan ehkä täytyy joskus kokeilla viiden tähden hotellikin. Voipi olla että muutan mielipidettäni.

      Poista
  3. Huikean hienoja maisemia! Sinisenä hohtava meri ja nuo jylhät vuoristomaisemat luovat upeat puitteet onnistuneelle lomalle. Voin mielessäni oikein kuvitella miten seisoit serpentiinitien laidassa maisemia ihaillen :) Jään innolla odottelemaan seuraavaa matkakertomusta ja ihania kuviasi!
    Täällä pakkanen paukkuu ja lunta tupruttaa, kuten varmaan sielläkin. Hyvää viikonloppua sinulle! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ansku, jatkoa tulee kunhan ehdin naputella.Samanlainen keli täälläkin on, lunta tupruttaa ja pakksta jonkun verran. Talvikelit!

      Poista
  4. Upeita maisemia ja kiemurateitä sekä lämpöä mukavasti, kyllä teidän kelpaa!

    VastaaPoista