sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Vuorilla kukkivat mantelipuut.Osa 2 Gran Canaria

 









Kun aikamme olimme autolla pujotelleet ylöspäin Maspalomasista lähtenyttä hyväkuntoista vuoristotietä ja ihailleet vähän väliä avautuvia upeita maisemia ja pysähdelleet parissa matkan varrella ollvassa pikkukylässä, niin aloimme lähestyä niitä maisemia, joissa oli tarkoitus patikoida jonkinlainen kierros. Olin ajatellut että patikoisimme Roque Nublolle, saaren korkeimmalle vuorelle, mutta sinne kulkevalle reitille olisi  autolla käännyttävä jyrkkään nousevalle pikkutielle. Eikä kuumuudessa kävely päätieltä reitin alkuun kuulostanut houkuttelevalta, joten päätimme valita toisen reitin.

Huomasimme yhdellä levikkeellä muutaman pysäköidyn auton ja opasteita. Niinpä päädyimme valitsemaan opasteessa olevan reitin, vaikka emme siitä juuri mitään tietänytkään eikä opaskirjakaan reitistä maininnut. Kyselimme vähän tietoa englantia puhuvalta pariskunnalta  ja he sanoivat reitin kulkevan laaksossa olevaan kylään, melkoisen  kauas. Opasteet olivat hyvin suurpiirteiset, missään ei näkynyt karttoja eikä noita kylttejäkään montaa ollut. Käytössä olivat maalatut kivet reitin vaikeusasteen mukaan ja kivikasat opastivat kääntymään oikeille poluille. Jos siis tiesi mihin on menossa. Katselin kateellisena vastaantulevan pariskunnan hyvää alueen karttaa. Meillä oli vain ihan liian suuressa mittakaavassa oleva kartta, josta ei apua juuri herunut. Kartta olisi varmaan pitänyt hankkia jo lähtiessä , sillä Puerto Ricosta löysin vain lähinnä tiekarttoja autoilua varten.

Mutta valitsemamme reitti oli kuin olikin hyvä valinta. Tosin tulimme samaa tietä takaisinkin, kun emme uskaltaneet lähteä kääntymään sivupoluille. Reitti kulki aika hyväkuntoista tienpohjaa ja tien varrella olevista kylteistä huomasimme, että aluetta on kohennettu melko lailla EU: n tuella. Mies huomasi että tien alle oli rakennettu kunnon tierummut ilmeisesti sadeajan vahinkoja estämään ja muutenkin paikoin hyvin korkealla ja jyrkkiä rinteita kulkevan reitin reunoja oli hyvin tuettu. Maisema oli havupuumetsää ja vuorenhuippuja, välillä kuljimme melkein pilvien joukossa.Alueella oli  ollut jokin aika sitten suuria metsäpaloja, sillä osa puunrungoista oli edelleen osittain hiiltyneitä ja aluskasvillisuus oli myös paikkapaikoin kärsinyt, tämä havainto vahvistui myöhemmin kuin luin opaskirjastani alueesta tarkemmin.

Jossain vaiheessa pysähdyimme juttelemaan hyvin vanhan, varmaan yli kahdeksankymmenvuotiaan pariskunnan kanssa, jotka istuivat tierummun kivireunalla upeaa maisemaa ihailemassa. He totesivat että "eikö tämä ole parasta maailmassa". Olivat kulkeneet noilla vuorilla lukemattomia kertoja ja vielä halusivat tulla rakastamiinsa maisemiin. Viimeisen kerranko kenties, tuumi romanttinen puoleni. Mutta sillä hetkellä tuo pariskunnan toteamus oli niin totta. Noihin maisemiin haluaisin minäkin palata.

Noin kolmen tunnin patikoinnin jälkeen palasimme kuumissaan autolle ja lähdimme eteenpäin.Roque Nublon ohitimme hiljaisuudessa pysähtymättä, sen valloitus jäi seuraavaan kertaan.Pysähdyimme saaren keskipisteessä eli Tejadan kylässä. Hain sieltä olevasta turistipisteestä parit opastevihkoset alueen reiteistä ja samalla kyselin järkevää (lue suorinta mutta ei jyrkintä) reittiä takaisin Puerto Ricoon. Karttamme tarjosi nimittäin useita vaihtoehtoja emmekä uskaltaneet luottaa  auton navigaattorin valitsemaan vaihtoehtoonkaan. Mies totesi, ettei enää välittäisi osua mihinkään jännitysreiteille ja iltakin alkoi uhkaavasti lähestyä. Ajatus ajamisesta pimeässä vuoristossa ei houkutellut meitä kumpaakaan. Tuon pienen turisti-infokioskin tyttö neuvoi meille reitin alas rannikolle ja se olikin hyvä reitti ajaa , ainakin loppumatkan. Perillä olimme auringon jo laskettua, mutta onneksi loppumatka sujui jo tuttua moottoritietä pitkin.




6 kommenttia:

  1. Kuulostaapa hienolta matkalta! Itse en ole käynyt Gran Canarialla, mutta näiden juttujen perusteella tietää paljonkin tästä kohteesta. On varmaan ollut mukavaa olla pois pakkasten paukkeesta.
    Kiitos kuvista ja kuvailuista! Terttu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Matka oli hieno ja ehdottomasti positiivinen kokemus. Minulla oli Kanariansaarista vähän kliseisiä ennakkoasenteita, samoin kuin oli aikoinaan kun kävin Mallorcalla. Lienee vanhaa Keihäsmatkojen perua nuo ajatukset.Pakkasista oli hyvä ottaa vähän lomaa, kyllä!

      Poista
  2. Ihan mielettömän upeita kuvia! Romantikkona minua kosketti tapaamisenne tuon vanhan pariskunnan kanssa ♥ On teillä ollut hieno loma jossa mukana vähän jännitystäkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ansku! Kuvaaminen oli mukavaa tuolla vaikka välillä harmittelinkin raskaan kameralaukun raahaamista mukana. Harmittelin myös sitä etten tohtinut pyytää lupaa kuvata tuota vanhaa pariskuntaa. He kun olivat hyvin kuvauksellisia vanhoissa kuluneissa patikkavaatteissa hattuineen ja keppeineen.

      Poista
  3. Ihanalta kuulostaa! Alkaa tehdä mieli Canarian saarille. Puerto Ricossa on tullut muutama kerta käytyä, mutta siitä jo vuosikymmen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle kerta oli ensimmäinen. Olen tietoisasti vältellyt kohdetta , asenteet ja ennakkokuulot ties mistä kumpuavat vaikuutivat siihen, ettei ole tullut aiemmin käytyä. Aivan käymisen arvoinen paikka , etenkin tähän aikaan. Myöhemmin siellä on varmaan jo liian kuuma.

      Poista