sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Hankikantopäivä








Yksi ikääntymiseen liittyvistä asioista on muuttuminen iltavirkusta aamuvirkuksi. Niin se vain on uskottava kun viikonloppu viikonlopun jälkeen herään samaan aikaan kuin työpäivinä. Tänä aamunakin jo kuuden jälkeen. En minä sängystä vielä silloin noussut. Köllöttelin rauhassa vielä pari tuntia, lueskelin ja mietiskelin kulunutta viikkoa.

Lauantaina olin koko päivän vanhempieni luona siivoamassa ensi viikonlopun juhlia varten. Valmistelut etenevät aikataulun mukaan, hyvä niin. Ehdin myös käväistä muutaman päivän Helsingissä. Pari päivää työjuttuja ja keskiviikon vapaapäivän vietin poikani ja pojanpoikieni kanssa niin tiiviisti että myöhästyin lentokoneestakin. Ensimmäistä kertaa elämässäni jäin tosiaankin lähtöportille ruikuttamaan. Monta kertaa on  tipalla ollut kyllä aiemmin. Myöhästyin ensin Finnair-bussista ja hyppäsin  kentälle menevään paikallisbussiin ,mikä osoittautui vääräksi valinnaksi. Bussi kierteli kaikki Vantaan teollisuusalueet ja lopussa oli vielä tietyömaakin, joten matka sujui todella huolestuttavan hitaasti. En enää tuossa vaiheessa uskaltanut hypätä kyydistä poiskaan ja tilata taksia kun en luottanut siihen että se olisi ollut nopeampi. Olin lähtöportilla 22 minuuttia ennen koneen lähtöä ja kone seisoi siinä putken päässä vaan portti oli  suljettu eikä enää minulle avautunut. Illan viimeisellä lennolla kuulemma portti sulkeutuu noin aikaisin. Muistin sen kyllä siinä seistessäni aikaisemmilta lennoiltani ihan hyvin vaan miksi en muistanut kun lähtöä Herttoniemestä tein? Poikani olisi kyllä minut kentälle heittänyt, mutta en ottanut tarjousta vastaan kun siellä oli menossa lapsiperheen iltapuuhat, enkä halunnut niitä häiritä.

No, hetken siinä ihmettelin ja mietin vaihtoehtoja. Onneksi toinen poikani, jolle  hätäpäissäni soitin, muisti että vielä yksi juna lähtee pohjoiseen. Niinpä taas bussiin ja rautatieasemalle, Ehdin kuin ehdinkin junaan ja sain vielä suihkullisen makuuhytinkin. Nukuin yön oikein hyvin  ja ravintolavaunussa iloisten tuntureille matkaavien lomalaisten keskellä nautitun aamiaisen jälkeen riensin suoraan junalta töihin. Työpaikalla avattuani sähköpostini, odotti siellä viesti matkatoimistosta, jossa kerrottiin Finnairin korvaavan matkan, koska en ilmestynyt lennolle!!!Kiitokset vaan Finnair!

Tälle samaiselle reissulle viime sunnuntaina lähtiessäni sekoilin vuorostaan  junien kanssa. Olin tilannut kaikki liput matkatoimiston kautta ja varmaan pyysin junalipun yöjunaan, mikä minulle tarkoittaa yhdeksän maissa lähtevää junaa. Sunnuntaisin lähtee poikkeuksellisesti illalla kaksi junaa, toinen klo 18.10 ja matkatoimisto olikin varannut minulle lipun tuohon aiemmin lähtevään junaan, minkä huomasin vasta asemalla kun aloin tarkistaa lipusta hyttini numeroa. Juu, matkaliput olisi hyvä tarkistaa vähän aiemmin, tiedän! Ihana nuori naiskonduktööri onneksi vaihtoi liput ilman mitään korvauksia tai lisiä lähtevään junaan ja niin pääsin matkaan.

Tapahtumarikas viikko jälleen siis on ollut. Kun aamulla käytin koiraa takapihalla, niin huomasin ihanan auringonpaisteen ja pakkasen. Hankikanto! Patistin miehenkin ylös ja aamupalan jälkeen suuntasimme
innokkaan, melkeinpä yli-innokkaan 14-vuotiaan koiramme kanssa joelle ja joen yli  vastapäiseen tuttuun vaaraan. Monta tuntia patikoitiin pitkin metsiä ja nautittiin  kevättalvesta, joka onkin ollut piilossa tähän asti!


torstai 6. maaliskuuta 2014

Iloisetkin asiat kuormittavat mieltä


Eikö ole ihana? Tunnistatteko kukan? Se on magnoliapuun kukka, minun blogikuvassanikin on sama kukka. Löysin oksan kukkakaupasta ja se oli tietenkin pakko  tuoda kotiin. Minulle noista kukinnoista tulee mieleen kevät Saksassa Wiesbadenin lähettyvillä, Ulkomaanystäväni kotimaisemissa. Matkustan sinne taas huhtikuussa vajaaksi viikoksi. Tosin taitaa jo magnoliapuun kukinta-aika silloin olla ohi. Ostin matkan extempore viime viikolla kun eteen tuli työreissu Tampereelle juuri lomaani edeltävällä viikolla. Ryanairilta sain menopaluun Frankfuriin 55 eurolla. Jos asuisin lähempänä Tamperetta tai Helsinkiä niin reissaisin varmaan paljon enemmän.

Viime postauksessani kerroin hengittelyn  merkityksestä tässä ja nyt oloon. Voisin jatkaa samaa aihetta kokonaisvaltaisemmin. Tällä hetkellä on vaikea orientoitua nykyhetkeen. Mieli on liian levoton ja täysi. Minulle levottomuus iskee aina silloin kun ei ole aikaa riittävään pysähtymiseen.

Juu, työ tietenkin mieltä kuormittaa mutta kyllä myös työn ulkopuolisetkin asiat. Ja ihan positiiviset sellaiset. Jälleen kerran joutuu tunnustamaan sen tosiasian että innostuva ja aktiivinen ihminenkin väsyy mukavista asioista. Työasiat olen onneksi oppinut enimmäkseen jättämään työpaikalle odottamaan seuraavaa työpäivää, omat asiat sen sijaan näyttävät nyt mylläävän päässäni.

Päällimmäisenä mielessä ovat äitini  tulevat 80 v syntymäpäivät.Äiti ei ole halunnut koskaan järjestää suurempia syntymäpäiviä. Toki olemme perhepiirissä niitä juhlistaneet eri tavoin. Nyt sutten äiti päätti kutsua juhliin läheisimpiä sukulaisiaan ja ystäviään.Varmaan juhlista tulee ihan mukavat niinkuin yleensä on. Järjestelyt ennen juhlia vaan ovat aina työläät, etenkin kun juhlat järjestetään kotona. Toki onneksi äiti hyväksyi sen että tarjottavat voidaan tilata muualta ja keittiöön saadaan hommata apuvoimaa. Monenlaista pientä huomaa kuitenkin kun tässä juhlan järjestelyssä äidin kanssa touhuaa. Sellaista joka huolettaa ja mietityttää.

Vähän on oma aikatauluni tiivis juhlien vuoksi privaattielämänkin puolella. En osannut odottaa äidin syntymäpäivien paisuvan näinkin suureksi vaan olin varautunut jälleen perhepiirissä pidettäviin juhliin, niinkuin äiti aiemmin on puhunut. Niinpä nämä kaksi seuraavaa juhlaa edeltävää viikonloppua olen jo aiemmin varannut muihin menohin. Tulevana viikonloppuna minulla on taas taidekurssini ja seuraavalla viikonloppuna meillä on miehen kanssa  teatteriviikonloppu Oulussa. Siinä välissä on vielä työkeikka Helsingissäkin. No, eiköhän kaikesta taas selvitä.Asiat kun ovat kuitenkin ihan iloisia kaikki!

Edit 7.3.Muutin vähän tekstiäni kun heräilin varhain tänä aamuna.Kirjoitin tämän postauksen väsyneenä eilen illalla myöhään ja huomasin siinä purkavani asioita vähän liiankin perusteelllisesti. Aamuyöstä sitten kun pyörin hereillä, muutin tekstiä. Mies heräsi normaaliin aikaan ja ihmetteli että mitä minä olen  pyörinyt  siinä vierellä niin varhain. No , purin hänellekin niin suurelta tuntuvia huoliani ja mies totesi, että pakkoko meidän on juuri tuolloin sinne Ouluun lähteä vaikka liput onkin jo. Niinhän se juuri on. Ei ole pakko tosiaankaan. Samalla päätin perua yhden työkokouksen Helsingissä. Jos en voi osallistua kokoukseen etäyhteydellä niin jätän sen väliin. Ei tosiaankaan ole pakko muuta kuin kuunnella itseään ja jaksamistaan. Niin se vaan on että väsyneenä näköalatkin kapenee. ja että aika on arvokkainta tässä maailmassa. Kannattaa miettiä mihin sitä käyttää ja kenen kanssa.