torstai 1. toukokuuta 2014

Elämä on.


Taitaa olla pisin blogitauko minun seitsemän vuoden blogiurallani.  Blogin vuosipäiväkin hujahti ohi isompien asioiden keskellä. Äidin 80-vuotisjuhlat onnistuivat hyvin. Ilo juhlista ja läheisten tapaamisista näkyi pitkään äidin virkistyneessä olemuksessa. 


Huhtikuun alussa tulin kolmannen kerran mummoksi kun esikoiseni sai esikoisensa; pienen , ihanan pojan! Meillä on nyt mieheni kanssa  yhteensä neljä lastenlasta, kaikki poikia, iältään 4 v, 3 v, vajaa vuosi ja nyt tämä viimeinen vajaan kuukauden ikäinen. Ehdin häntä katsomaankin kun hän oli vain neljän päivän ikäinen ja juuri palannut Kätilöopistolta kotiin. Miniän äiti on tullut Sydneysta hänen tuekseen viipyen täällä kesäkuun alkuun.Oi onnea!







Ennen pääsiäistä matkustin vajaaksi viikoksi Saksaan Ulkomaanystäväni luokse. Siellä oli jo kesäiset tunnelmat. Tuomet, omena- ja kirsikkapuut sekä kaikki muutkin  puut ja pensaat kukkivat,  myös ystävän pihan pieni magnoliapuu oli vielä kukassa vaikka niiden kukinta-aika oli jo ohi, Teimme pari pitempää pyöräilyretkeäkin, toisen lähikyliin ja toisen pitkin Reininvartta.Voimauttava ja virkistävä reissu!









Pääsiäisenä kelit olivat loistavat. Pihalla nautittiin jo ensimmäinen grilliateriakin. Nuoremman pojan perhe oli pääsiäsenä meilläkin osan pyhistä. Kuusenkerkkä ja pikkuveljensä Tuohitorvi nauttivat keväisistä säistä. Kaarnaveneitä uitettiin lähipurossa niinkuin isänsä ja setänsäkin aikoinaan.

  

 Lankalauantaihin mahtui  sekä pihatöitä että juhlaa. Tämän kevään ja kesän pihatöissä on työlistalla alapihan jo kauan suunniteltu kunnostus. Nuo vanhat tiilet tulevat täytteeksi kun jatkamme alapihan pengerrystä. Viulunsoittaja on kummisetäni, isäni veli, joka täytti 80 vuotta  hänkin!



Iloisten asioiden jälkeen seuraa sitten suuren surun aika. Lapsuudenkodin pihamaan isännälle eli isälleni tuli eteen se tilanne, ettei hänen jalkaansa enää voinut pelastaa. Isän oikea jalka amputoitiin heti pääsiäisen jälkeisellä viikolla ja nyt isä on onneksi kyllä toipumassa. Hitaasti ja vaivalloisesti, tuskaisestikin vielä tässä vaiheessa. Tulevaisuus on auki molempien vanhempien ja kotitalon kohdalta. Nyt mennään päivä kerrallaan. Taitaa tulla minulle tutuksi terveyskeskussairaala, missä isä nyt on. Itkut on itketty, surua on vielä paljon . Yhdesä hyvästelimme isän jalan ennen leikkausta ja muistelimme kaikkea mitkä jalat ovat elämässä mahdollistaneet!


Kaiken tämän keskellä töissäkin on oltu vaikka väliin mahtuikin lähes parin viikon pääsiäisloma. Töissä on ollut huisketta kaikin puolin, eikä tilannetta ole helpommaksi tehnyt se, että jälleen tiimini on muuttanut. Tällä kertaa pysympiin tiloihin, toivon. Kuvassa vielä vanha työhuoneeni, johon  seuraavat tulijat ovat jo yhden pöytänsä roudanneet. Vapunaatona sain uuden työhuoneeni valmiiksi ja ilokseni totean, että olen saanut kauniimman ja tilavamman huoneen .Ja kaapitkin papereineen tuli käytyä läpi joten on mukava palata töihin vappuloman jälkeen maanantaina.




Vappua vietän ihan yksin. Tai on minulla tietenkin koiraherra seuranani. Mies lähti perinteiselle kevätreissulleen tunturiin ystävänsä kanssa ja reissu osui nyt tähän vapunaikaan.Yksinolo kotona on minulle nykyään harvinaista herkkua, kun mies reissaa huomattavasti vähemmän kuin minä. Olen nauttinut tästä hiljaisuudesta ja rauhasta. Kaiken tuon edellä kertomani perusteella varmaan olette samaa mieltä että olen sen tarpeessa.

Alimmainen kuva on miehen viikko sitten rakentamasta uudesta alapihan terassista.(pahoittelen muuten että osa kuvista on kännykuvia).  Siinä on aiemmin ollut laatta-alusta, mutta se tuli jo tiensä päähän. Ounasjoesta ei vielä ole jäät lähteneet. Tein eilen illalla koiran kanssa pitkän kävelyn joelle kevään  tilanetta tarkastelemaan, kun en ole aikoihin sinne ehtinyt. Joutsenet ovat saapuneet, niiden huuto kuuluu joelta niinkuin joka kevät tähän aikaan. Jotkut asiat pysyvät, jotkut muuttuvat. Elämä on.