maanantai 18. elokuuta 2014

Kotipihan venetsialaiset








Talo on hiljentynyt kun enää on jäljellä kesävieraista miehen nuorin tytär, joka on ollut toukokuusta asti täällä kun sai hyvän omaan alansa kesätyöpaikan. Sunnuntaina palasivat etelään parin viikon Lapin reissun jälkeen minun esikoiseni vaimonsa ja poikansa kanssa. Suvun nuorimmaisella,4 kk ikäisellä pikkumiehellä onkin ollut ihmettelemistä uusien paikkojen ja ihmisten kanssa.

Lauantaina polkaistiin pystyyn kotipihan venetsialaiset ikäänkuin  kesän lopettajaiseksi. Ensin ajattelin, että paistetaan muurinpohjalättyjä alapihalla ihan pienellä porukalla mutta jälleen, niinkuin minulle on tyypillistä, porukka laajeni ja lapsia ja heidän ystäviään kertyi paikalle sen verran että lettutaikinaa oli tehtävä uusi satsi ja saatiin miehen kanssa kahdella pannulla niitä paistella. Lettujen täytteeksi tein pari erilaista suolaista täytettä ja yhden makean täytteen, lisäksi kasvisksia ja vihannneksia dipin kanssa, siinäpä extempore-menu!

Kantelin alapihalle kaikki kynttilälyhdyt ja huovat, lisäksi laitettiin ravaavaan takkaan toiset tulet ja niinpä meillä oli mukava tunnelmallinen ilta istuskella viilenevässä elokuun hämyssä. Lapissakin mukavasti jo ilta tummeni. Puoleen yöhön tulilla viihdyttiin.

Jokivarressa alkaa olla jo syksyn tuntua. Tänä aamunakin oli vain kolme astetta lämmintä. Olisi saanut olla työmatkalla aamulla jo kalsarit alla. Minulle on kertynyt muuten lähes 800 km pyöräilyä toukokuun alusta. Ajattelin jatkaa ainakin syyskuun loppuun ellei lokakuuhunkin. Edestakaisin pyöräilyä kertyy noin 15 kn päivä. Aamulla polkaisen matkan parhaimmillaan jo 20 minuutissa. Painoa on lähtenyt huhtikuusta seitsemän ja puoli kiloa. Ruokavaliolla ( =itsekurilla) ja pyöräilyllä kilot ovat pikkuhiljaa huvenneet. Pirtelöitä pussista olen käyttänyt työpäivinä silloin kun työpaikan lounas ei ole ollut passeli minulle. Pussit ja patukat ovat olleet hyvä hätävara. Tänään tuntui hyvältä kun yksi  meillä keikkaa tekevä työkaveri näki minut pitkästä aikaa ja spontaanisti  huudahti, että sinähän olet kaventunut melkoisesti! Antoi uskoa taas jatkaa. Kesän vieras-ja juhlarumban ajan minulla oli tavoitteena pysyä saavutetuissa mitoissa ja niissä olen pysynyt. Toki vielä on matkaa lopulliseen tavoitteeseen.

Tässä olen heinäkuun alussa venereissulla Pielisen saaressa.
 Täytynee joskus julkaista ennen ja jälkeen kuvat niin eron totisesti huomaa(jos rohkenen niitä ennen-kuvia tänne laittaa)

Tänään tapasin töiden jälkeen Ulkomaanystävän. Hän on täällä tämän viikon vanhan äitinsä luona. Viimeksi nähtiin livenä huhtikuussa kun olin hänen luonaan Saksassa ja siitä oli helppo jatkaa. Toki tänä päivänä somen kautta läheisyys on ihan toista kuin aiemmin. Kuvat ja tarinat sinkoilevat milloin mitäkin kautta ja tavatessamme huomasimme että monet asiat olimme jo jossain käyty läpikin! Mutta parasta tietenkin on aina face to face-tapaaminen!






8 kommenttia:

  1. Onpa mukavan näköinen ja tuntuinen illanvietto!
    Onnea painonpudotuksen johdosta! Itse kaipaisin enemmän itsekuria! (Miksi jotkut tuovat suklaata töihin:)?) Odotan pääseväni vaikka kävelylenkille, kun polveni ei ole ollut yhteistyöhaluinen muutamaan viikkoon.

    Mukavaa syksyn jatkoa! Terttu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Painonpudotus on tosiaankin eniten itsekuria. Ja miten se onkaan vaikeata! Harmi jos polvesi reistailee. Minullakin tänä aamuna viglaisi polvesta pyöräillessä ja hetken jo pelkäsin, että käy pahemminkin. Onneksi kipu meni ohitse, ehkä oli väärä asento... Liikkumisen menettäminen on ikävää.
      Hyvää syksyn jatkoa sinullekin Terttu!

      Poista
  2. Voi miten ihanan tunnelmallisen näköisen ja kuuloisen illanvieton järjestitte!
    Hienoa Maaretta ja onnittelut painopudotuksen johdosta. Täällä yksi, jonka pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni. Olen tämän opiskeluvuoden aikana lihonnut luvattoman paljon, hyi minua! ;) Värikästä ja vireää syksyä sinulle Maaretta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei sitä kaikkea jaksa yhtäaikaa. Aikuisiällä opiskelu on jo vaativaa joten jätä painonpudotukset siihen kun on taas rauhallisempi aika. Tästä syystä itselläni on monta lupaavaa painoprojektia tyssännyt heti alkuunsa. Värikästä syksyä sinnekin! Sellaista sinulla siellä jo taitaa ollakin ihanista värikylläisistä kuvistasi päätellen!

      Poista
  3. Ihana tuollainen alkusyksyn ilta pihalla kynttilöinen ja lätynpaistoineen!

    Suuret onnittelut itsekurista ja ahkerasta pyöräilystä, todella hieno saavutus. Itse olen ajanut koko kesänä pyörällä tasan kerran, enkä silloinkaan töihin. Joko on liian kuuma tai sataa. Jälkihiki töissä on kauhea puolen tunnin mäkisen pyöräilyn jälkeen, mutta varmaankin se jatkuvalla treenauksella vähenee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin on melko mäkinen taival ja tunnistan hyvin tuon jälkihien. Minulla on töissä toiset vaatteet ja niihin vaihtaminen vähän helpottaa.Sade on helpompi kuin kuumuus, koska minulla on hyvä sadeviitta, sen alla pysyy kuivana! Tänäänkin satoi melko rankasti. Hyvä on ollut huomata kunnon kohentuminen. Nyt ajelen ylimmällä eli vaihteella nro 7 lähes koko matkan, ainoataan nousuissa vaihadan vähäksi aikaa neloseen tai vitoseen. Kun aloitin pyöräilyn toukokuussa niin en juuri nelosta tai viitosta suurempaa vaihdetta jaksanut käyttää.Kiitos siis onnitteluista! Olen oikeasti ylpeä itsestäni tässä asiassa.!

      Poista
  4. Otitte förskottia venetsialaisiin! Meillä päin virallisesti vasta tänä viikonloppuna. Vaan viisaasti teitte, hieno ilta oli tunnelmointiin ja väkeä kivasti mukana! Jopas jo kylmää teillä pohjoisessa pukkaa! Meillä on satanut, tuullut ja aurinko väliin paistanut. Aamut ovat olleet yllättävän lämpöisiä. Täksi viikonlopuksi on luvissa poutaa ja mukavaa säätä, joten venetsialaisten viettosta on kivaa nauttia. Tällaisen täyteläisen ja hyvän kesän jälkeen on aivan mukavaa siirtyä syksyyn ja tulevan ruskan väriloistoon. Mukavaa syksyn alkua! Ja tsemppiä kuntoiluun ja itsekuriin!

    VastaaPoista