tiistai 12. elokuuta 2014

Valkoinen kämmenen jälki mökin ikkunassa

Kuva elokuun alusta meidän kotalon kohdalla olevasta hiekkasaaresta kun olimme yöuinnilla

Ensimmäinen harmaa tihkusadepäivä aikoihin vaan ei haittaa. Tänä kesänä sisäiset varastot ovat täynnä valoa ja energiaa, lepoakin. Sitäpaitsi  uusi loma on ihan kohta; toinen veneilyviikko Saimaalla syyskuussa. Ja toinenkin loma heti kohta sen jälkeen. Marraskuun alussa lähdemme suuremmalla porukalla Marokkoon, viikon kiertomatkalle, sitten jäämme vielä miehen kanssa toiseksi viikoksi. Lomat kyllä paloivat  näihin ihanuuksiin tehokkaasti ja pitkä keskitalven aika on vielä avoinna lomien kannalta. Vaan asioillahan on tapana järjestyä, taidan siirtyä silloin joksikin aikaa taas lyhennetylle työajalle.

Hyviä kohtaamisiakin kesään on mahtunut harvinaisen paljon. Suvun  ja perheen kanssa tientenkin ollaan paljon oltu tekemisissä, mutta harvinaisempiakin  tapaamisia on ollut.  Heinäkuussa kännykkäni pirahti keskellä Pielistä. Vanha ystäväni vuosien takaa soitti ja kyseli haluaisinkohan minä sen tietyn ohjaajantuolin itselleni. No, minähän halusin ja viime viikolla ystäväni sen meille toikin ja samalla vietimme mukavan illan yhdessä.

Meidän isämme ovat nuoruudenaikaisia ystäviä ja minun ollessani reilut  kymmenen vuotta, tämä isäni ystävä hankki perheelleen kesäpaikaksi kotimme vieressä olleen vanhan kesämökin. Sinne tämä helsinkiläisperhe rakensi myöhemmin talviasuttavan mökinkinkin. Silloin mökin hankinnan jälkeen perheen vanhemmat antoivat minulle ja perheen pojalle (tälle ystävälleni) 500 markkaa, joka oli aika kova raha siihen aikaan. Saimme vapaat kädet loihtia vanhasta pikkumökistä asuinkelpoisen. Eli kyseessä oli varmaan Pientä mökkiremonttia-sarjan esikuva. Minä olin silloin  15v ja mielestäni tosi taiteellinen ja hyvän sisustussilmän omaava. Olinhan maalannut juuri oman vinttikamarini kotona vihreämustavalkoiseksi  Marimekon saman värisen Unikkokuosin mukaan. Niinpä noudatin hyväksi kokemaani mallia. Verhoiksi ostimme siis pätkän punamustavalkoista Unikkoa ja muu sisustus sen mukaan. Vanhat keittiökaapit maalasimme punaisiksi, avohyllyt valkoisiksi. Laverisohva sai päällisen valkoisesta intianpuuvillasta ja tyynyt punavalkoisesta ruutukankaasta. Keittiön koukkuihin hankimme tietenkin punaisia motteja ja tuoliksi ostimme silloin niin huipputyyikkään valkoisen ohjaajantuolin punaisella markiisilla. Ikkunaan jäi remontin tiimellyksessä minun valkoinen kämmeneni jälki, maalista tarttunut. Se jälki on pysynyt tuon mökin  ikkunassa ja taitaa olla siellä vieläkin.

Ohjaajan tuoli kököttää nyt meidän varastossa. Punaisesta markiisista on  tullut haalean oranssi ja tuolin valkoiset metalliosat kaipaavat perusteellista puhdistusta. Vaan vielä minä sen entisöin kuntoon joku päivä.
Ja viime talvena haudattiin ystäväni äiti tänne pohjoiseen synnyinsijoilleen. Olin hänen hautajaisissaan äitini kanssa.

3 kommenttia:

  1. Hauska nuoruusmuisto ja itse asiassa on ollut kiva luottamuksenosoitus antaa nuorille vapaat kädet sisustaa mökki. Ettei vaan ollut vanhemmilla taka-ajatuksia? Omat vanhempani olisivat niin kovasti tykänneet, jos olisin ihastunut äitini parhaan ystävän poikaan. Kyläilimme heidän kanssaan tietysti ja vietimme joka kesä aikaa heidän saaressaan merellä. Minusta tuli kuitenkin teini-ikään tullessani niin ujo poikien seurassa, etten saanut sanaa suustani ja samoin näytti käyvän toisellakin puolella. Nuorempia sisaruksia se ei vaivannut, meillä kun oli kolme tyttöä ja heillä kolme samanikäistä poikaa. Oikeasti pojat olivat kivoja, ja jos olisimme kyllä tulleet juttuun, jos olisimme saaneet suun auki!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeaan osuit Katriina!Etenkin ystäväni äiti toivoi meistä paria ja kyllä tuo poika aikoinaan oli ihastunutkin minuun.Miten muuten 17 v alkaisi sisustushommiin.Minulla vaan oli toinen ihastus ja ehkä oli hyvä niin.Onpa säilynyt hyvä ystävä läpi vuosien,olemme olleet perheystäviäkin.

      Poista
  2. Kiva postaus ja todella kauniit kuvat! :)

    VastaaPoista