Talo on hiljentynyt kun enää on jäljellä kesävieraista miehen nuorin tytär, joka on ollut toukokuusta asti täällä kun sai hyvän omaan alansa kesätyöpaikan. Sunnuntaina palasivat etelään parin viikon Lapin reissun jälkeen minun esikoiseni vaimonsa ja poikansa kanssa. Suvun nuorimmaisella,4 kk ikäisellä pikkumiehellä onkin ollut ihmettelemistä uusien paikkojen ja ihmisten kanssa.
Lauantaina polkaistiin pystyyn kotipihan venetsialaiset ikäänkuin kesän lopettajaiseksi. Ensin ajattelin, että paistetaan muurinpohjalättyjä alapihalla ihan pienellä porukalla mutta jälleen, niinkuin minulle on tyypillistä, porukka laajeni ja lapsia ja heidän ystäviään kertyi paikalle sen verran että lettutaikinaa oli tehtävä uusi satsi ja saatiin miehen kanssa kahdella pannulla niitä paistella. Lettujen täytteeksi tein pari erilaista suolaista täytettä ja yhden makean täytteen, lisäksi kasvisksia ja vihannneksia dipin kanssa, siinäpä extempore-menu!
Kantelin alapihalle kaikki kynttilälyhdyt ja huovat, lisäksi laitettiin ravaavaan takkaan toiset tulet ja niinpä meillä oli mukava tunnelmallinen ilta istuskella viilenevässä elokuun hämyssä. Lapissakin mukavasti jo ilta tummeni. Puoleen yöhön tulilla viihdyttiin.
Jokivarressa alkaa olla jo syksyn tuntua. Tänä aamunakin oli vain kolme astetta lämmintä. Olisi saanut olla työmatkalla aamulla jo kalsarit alla. Minulle on kertynyt muuten lähes 800 km pyöräilyä toukokuun alusta. Ajattelin jatkaa ainakin syyskuun loppuun ellei lokakuuhunkin. Edestakaisin pyöräilyä kertyy noin 15 kn päivä. Aamulla polkaisen matkan parhaimmillaan jo 20 minuutissa. Painoa on lähtenyt huhtikuusta seitsemän ja puoli kiloa. Ruokavaliolla ( =itsekurilla) ja pyöräilyllä kilot ovat pikkuhiljaa huvenneet. Pirtelöitä pussista olen käyttänyt työpäivinä silloin kun työpaikan lounas ei ole ollut passeli minulle. Pussit ja patukat ovat olleet hyvä hätävara. Tänään tuntui hyvältä kun yksi meillä keikkaa tekevä työkaveri näki minut pitkästä aikaa ja spontaanisti huudahti, että sinähän olet kaventunut melkoisesti! Antoi uskoa taas jatkaa. Kesän vieras-ja juhlarumban ajan minulla oli tavoitteena pysyä saavutetuissa mitoissa ja niissä olen pysynyt. Toki vielä on matkaa lopulliseen tavoitteeseen.
Tässä olen heinäkuun alussa venereissulla Pielisen saaressa.
Täytynee joskus julkaista ennen ja jälkeen kuvat niin eron totisesti huomaa(jos rohkenen niitä ennen-kuvia tänne laittaa)
Tänään tapasin töiden jälkeen Ulkomaanystävän. Hän on täällä tämän viikon vanhan äitinsä luona. Viimeksi nähtiin livenä huhtikuussa kun olin hänen luonaan Saksassa ja siitä oli helppo jatkaa. Toki tänä päivänä somen kautta läheisyys on ihan toista kuin aiemmin. Kuvat ja tarinat sinkoilevat milloin mitäkin kautta ja tavatessamme huomasimme että monet asiat olimme jo jossain käyty läpikin! Mutta parasta tietenkin on aina face to face-tapaaminen!