Aurinko on paistanut pilvettömältä taivaalta päivä toisensa jälkeen. Yöllä on ollut pakkasta parikymmentä ja päivällä plussa-asteita. Joen jää on vetänyt puoleensa magneetin tavoin joka päivä niin minua, meitä kuin monia muitakin. Olen tullut tutuksi tämän Rovaniemen toisenkin valtavirran , Ounasjoen kanssa. Olen nauttinut suuresti valmiista latupohjista , joita risteilee joen suistoissa, saarten reunoilla, rannoilla. Koirien kanssa on helppo hiihtää tasaista pitkin ja kun lähtee kaupungista yläjuoksulle päin, ei juuri muihin hiihtäjiin törmää. Koirista kaksi on valjaissa ja yksi (sokea vanha narttukoirani) juoksee mukana muuten. Toinen koiranvanhus, kuuro uros, voisi kyllä olla vapaana, mutta koska ei kuule komentoja niin lähtee helposti jolkottamaan omille teilleen. Ei se kyllä kauaksi mene, mutta hätääntyy pian kun ei heti näekään meitä muita.
Tähän aikaan keväästä ulkoilu täyttää päivät. Ennen kun asuin maalla, pääsiäinen oli aikaa, jolloin lähdettiin ulos aamulla ja kotiuduttiin illalla. Istuttiin tulilla jokirannassa jäällä, hiihdeltiin, kelkkailtiin , kahviteltiin, syötiin, luettiin. Minäkin rahtasin rantaan usein tuolin itselleni ja siinä viihdyin kuunnellen, haistellen, seuraten alati vaihtuvaa rantanäkymää. Naapurit olivat kaikki myös siinä ympärillä. Ja aurinko paistoi.
Toivottavasti aurinkoa riittää vielä pääsiäispyhiksi, jolloin nuorempi poikani tulevan miniäni kanssa saapuu pääsiäislomille. Kumppani juuri puhui, että täytyy kolata terassi ja viritellä pihagrillli letunpaistoa ja nokipannukahveja varten .
Ihanat kuvat. Lumen valo on huikaiseva ja vapaa vesi aina yhtä ilahduttavaa keväällä!
VastaaPoistaOnko siellä jäidenlähtö näyttävä tapahtuma? Vanhempien asuessa Torniossa sitä käytiin katsomassa ja upeaa oli.
Hyvimpä näyttä teilläkin päin kevät edistyvän!
VastaaPoistaMuistelin juuri tänään ulkosalla istuessani samanlaisia kuin sinäkin; kuinka paljon ja pitkään tuli oltua koko perheen ja ystävien kera ulkosalla. Tänäänkin tuossa kotipihalla, tytär oli käymässä ja istuskeltiin kolmestaan pihalla ja siinä kävivät poika ja miniakin. Elikä mietin kuinka omat lapsetkin ovat omaksuneet tavan nauttia ulkona olemisesta. Minusta se ihanaa!
Kuvat tukevat hyvin noita tuumailujasi.
Noeijoo, tässä nykyisen asuinpaikan kohdallani joki on vielä vahvasti jäässä. Kuva on viime keväältä sieltä vanhasta asuinpaikastani, jossa joessa oli koski kohdallamme. Se oli osittain auki koko talven. Tuota koskea kaipaan välillä.
VastaaPoistaRita; minunkin molemmat poikani ovat ulkoilmaihmisiä.Luulen, että se malli on periytynyt. Ulkona oleminen on ollut aina suuri osa elämääni ja pojatkin tottuivat viikonlopun eväsretkiin! Ne eivät olleet koskaan pakkopullaa heille.
Hyvä blogin nimi. :)
VastaaPoistaYritin muuttaa blogisi uuden nimen vanhan tilalle omaan blogirullaani, mutta se ei sitten totellutkaan minua. Voihan se muuttua itsestäänkin, kuten joskus tapahtuu. ;)
Teillä on vielä hurjasti lunta ja ihanat talvimaisemat. Kyllä niillä kelpaa hiihdellä.
Celia; täällä tosiaan lunta piisaa...Vielä se menettelee, mutta kohta kun sieltä etelästä alkaa tulla vihreitä kevätkuvia niin lumi todella kyllästyttää etenkään kun se sulaessaan tekee kaiken solskeeksi ja moskaksi.
VastaaPoista