sunnuntai 3. toukokuuta 2009

Jokivarren kevättä osa 2



Tämäkin päivä kulunut pihatöissä. Niinkuin varmaan suurimmalla osalla omakotitalojen asukkailla. Piha on paljaimmillaan kevään kirkkaassa valossa, vihreää ei näy vielä missään ja
joka puolella on märkää lehtijätettä ja kaikenlaista muuta roskaa. Optimistisena kuitenkin suunniteltiin yhteen nurkkaan yrttinurkkausta ja penkereeseen kivikkopuutarhaa. Tämä vaihe on ehkä kaikkein mukavinta, suunnittelu ja samalla nopea kevään eteneminen. Joka päivä pihalla on muutoksia kuten joellakin. Minulla on jääkaapin ovessa lista mitä pitäisi tehdä pihalla tänä keväänä ja kesällä. Tytärpuoli kysyikin kun listan näki vähän skeptisenä että juuriko nuo kaikki aioitte saada aikaan! Ei varmaan saada, mutta onneksi ei ole pakko saadakaan. Lista toimii ohjaavana tekijänä ja ehkä innostajanakin! Voidaan sieltä valita mitä halutaan milloinkin tehdä (tai olla tekemättä)!


Tämän päivän pyöräilyreissuni suuntautui Exmiehen veljen vaimon luokse toiselle puolelle kaupunkia. Hänen kanssaan päivitimme kuulumisiamme, oli mukava tavata pitkästä aikaa.
Kovasti houkuttelin ystävääni huomenna luokseni käymään, katsomaan uutta asuinpaikkaani.
Hänen ei ole ollut helppo tottua uuteen elämääni, itse kun ollut pitkässä liitossa eikä suuria muutoksia ainakaan ulkoisiin olosuhteisiin ole ollut.



Takaisin palatessa illalla seitsemän aikoihin koukkasin lintutornille, jossa otin nuo lintukuvat. vie Jjokirannassakin oli käytävä, kun taivas ja joki olivat samansiniset ilta-auringon paisteessa.
Keli vaihteli ja lintutornilta lähtiessä sadekuurokin pääsi yllättämään! Siitä huolimatta nautin pyöräilystä. Kevätiltoina aistit saavat virikkeitä joka puolelta; lintujen äänet, jäiden ryske välillä, huikeat näkymät ja värit, savun ja tervan tuoksu , raikas kevätsade iholla!

12 kommenttia:

  1. mukavaa kun vierailit blogissani. Tulin tänne iltalukusille ja palaan uudestaan ajan kanssa. Sinulla on mukava blogi...ja todella kauniita kuvia..tapaillaan...
    Hyvää toukokuun ensimmäistä viikkoa toivottaa Vaaralan Krisse

    VastaaPoista
  2. Onpa hienoja kuvia nuo kaksi alimmaista! RAjaus kohdistaa katseen veteen ja mielenkiintoiseen jäittenlähtöön.

    VastaaPoista
  3. Aivan ihania luontokuvia! Olen seurannut vuoden blogejasi ja nauttinut tekstistä ja kuvista. Meillä on nyt Espoossa ihanan vihreää, koivussa parin sentin lehdet! Metsä täynnä valkovuokkoja.

    VastaaPoista
  4. Kaunis tuo alimmainen kuva. Tosiaan voimakas sininen sekä taivaalla ja heijastuksena vedessä.

    VastaaPoista
  5. Minä myös ihastelen noita kuviasi, kuten edellä kommentoineet. Heti sponttaanisti nousi mieleen, että nämä ovat lyyrisiä kuvia. (Jos kuvista yleensä niin voi/saa sanoa) Näissä, kuten muissakin kuvissasi, on koskettavaa herkkyyttä ja tunnelmaa.

    Tuo listasysteemi olisi kyllä hyvä ja tarpeen. Itselleni käy monen innostavan idean kanssa monesti niin, että hautuvat unhoon niin monen muun asian ja arjen touhinassa.

    Joskus avioerojen vaikutuksesta myös ystävyyssuhteet katkeavat. Ihmiset jättäytyvät hieman hämmentyneinä, jopa peloissaan erilleen. Mutta hekin tarvitsevat aikaa - tekemään tapahtuneesta omaa surutyötään. Onneksi monesti ystävyys palautuu ja voidaan puhua hyvinkin vaikeista asioista ja koetuista tunteista. Sillä kyllähän se koskettaa lähipiiriäkin, jos monivuotinen ystäväpariskunta eroaa. Olin aikoinani itsekin erittäin vihainen ja tuomitseva eräiden eronneiden kohdalla. Myöhemmin oli vapauttavaa keskustella ja kertoa niistä vihan- ja pelontunteistaan. Kävi ilmi, että monet muutkin olivat kohdelleet heitä samallatapaa. Miehen veljen exvaimon kanssa (harvoin) tavatessa ilmapiiri tuntuu loistavalta ja lämpimältä.

    Aina uudestaan se kevät hurmaa!

    VastaaPoista
  6. Mukavaa toukokuun alkua sinullekin Krisse! tervetuloa vaan toisetkin, on mukavaa tutustua uusiin bloggaajiin toisella puolen Suomea!

    Katriina; huomasit tuo rajauksen, kiva!Minun pitäisikin konsultoida sinua, mikä valokuvalehti aloittelijan kannattaisi tilata? Täytyypä käydä blogissasi varmaan sitä kysymässä...

    Anonyymi;siellä etelässä on jo tosiaan vihreää ja olen aina tähän aikaan vähän kade kun en malttaisi millään odottaa kunnes vihreys tännekin ehtii. On liian pitkä autio kausi tässä jäiden lähdön ja kasvu alun välissä. Mukava kuulla, että olet nauttinut kuvistani ja teksteistäni. Se tuntuu hyvältä!

    Arleena, tuo sininen oli eilen tosiaan noin sininen. Tuli enemmän syksy kuin kevät mieleen.

    Rita; sanoitpa kauniisti kuvistani, lämmin kiitos!

    Åsken lähti juuri tuo exmiehen veljen vaimo täältä luotani. istui koko illan meillä. Mies on tosin reissussa, ajattelin että hänen on helpompaa ensi nähdä tämä uusi kotini ja ympäristöni, miehen näki kuvista. Lupasi tulla uudestaankin, tapaaminen oli lämmin, niinkuin itsekin totesit! Kyllä minulla taitaa kaikki ystäväni edelleen olla tallella vaikka pelkäsinkin heidän reaktioitaan erooni jossain vaiheessa. Olen antanut aikaa kaikille tottua ajatukseen ja pikkuhiljaa ovat palanneet osaksi elämääni.Tärkeää minulle sekin.

    VastaaPoista
  7. On upeat kuvat ja niissä värit!Mie olin Kuopiossa hyvien ystävien ja ruokien seurassa. Nyt tuntuu olo lihavalta. Kylä se tästä.

    VastaaPoista
  8. Hienot kuvat. Mikä kamera sinulla on? Tämä ei tarkoita sitä, että kameralla olisi jotain tekemistä sen kanssa, että osaa ottaa hyviä kuvia. Hyvään kuvaan tarvitaan, taitoa ja oivallusta.

    Kevään merkkejä on jo meillakin. Ja pihatyöt pitäisi aloittaa.

    VastaaPoista
  9. Vicki Li; varmaan kiva vappu ystävien ja hyvän ruoan (ja todennköisesti sinua vähän tuntien, hyvän juomankin)kera! Kyllä se arki tekee taas tehtävänsä ja olo kevenee. Pari geokätkölenkkiä ja siinä se.

    Tuike; ostin vähän aikaa sitten uuden kameran, Canonin Power Shot SXI IS:n. Siihen asti olenkin kuvannut pienellä digipokkarilla. Opettelua on kuvaaminen vielä. Olen huono tekniikassa. Silmä on kehittynyt pikkuhiljaa kuvattavien asioiden suhteen. Pitäisi tilata joku alan lehti ja ehkä opiskella vähän kuvakulmia ja kultaista leikkausta jne.

    VastaaPoista
  10. Santtuanneli täällä taas: siis aivan uskomattomat värit, ei pelkästään tuo sininen vaan se punaruskea ja keltainen sen kanssa tekee sen kaiken vieläkin sinisemmäksi....(Siis tuo alimmainen kuva)
    Joo, kuten tiedät, kaikki ihmiset eivät pysty sulattamaan hyvänkään ihmisen avioeroa. Olen itsekin joskus huomannut,että sitä valitsee jomman kumman puolen tai ei kumpaakaan, mutta että eronneitten puolisoiden kummankin kanssa tulisi hyvin toimeen on erittäin harvoin mahdollista.

    VastaaPoista
  11. Kuvan sommittelusääntöjä ja kuvantekemistä on tietenkin hyvä opiskella. Luin äskettäin paljon tunnustusta saaneen Hannes Heikuran haastattelun ja hän sanoi, että kuvaaminen on etupäässä intuitiota, näkemisen taitoa. Joillakin se on lahjakkuus, toiset voivat sitä oppia. Katsoin elokuvan Ikuistetut hetket ja siinä valokuvaaja sanoo elokuvan päähenkilölle: "Joillekin on annettu näkemisen lahja." Niin minäkin luulen; näkeminen on lahja, lahjakkuus.

    En ymmärrä tekniikasta mitään, en siis ymmärtänyt, kuinka hienolla kameralla oikein kuvaat. Minäkin ostin järkkärin, halvimmasta päästä. Sitä ennen olen kuvannut pokkarilla, mutta filmikuvaaminen on minulle rakkainta. Siihen suhtaudun kunnianhimoisemmin kuin digikuvaamiseen.

    Minusta olet lyhyessä ajassa löytänyt jotain uutta sisältöä kuviisi.

    VastaaPoista
  12. Santtu hei, M kävi eilen täällä kylässä ja alkaa päästä sinuiksi asian kanssa. Olen samaa mieltä että aika hankalaa on säilyä molempien eronneiden ystävänä. No, omassa tapauksessasi minulta on onnistunut sekin:-)

    Tuike; olen juuri ja juuri oppinut kertomaan kamerani merkin. Ei ole mistään kalliimmasta päästä tämäkään. Kelpo vehje aloittelevalle kuvaajalle. Exmies kuvasi filmille, hän kehittikin kuvia itse. Sitä oli
    mienlenkiintoista katsoa mutta ei sytyttänyt minua. Pidän digikuvauksen mahdollisuuksista ja siitä ettei tarvitse sääsätää filmiä vaan voi antaa palaa.

    Hyvin sanottu tuo "näkemisen lahja".juuri noin minä ajattelen kuvaamisesta. Näen jotain ja haluan jotain siitä näkemästäni kameran välityksellä kertoa.

    VastaaPoista