tiistai 19. toukokuuta 2009

Veneilyä ja puutarhanhoitoa















Onpa ollut niin vilinää etten ole juuri ehtinyt blogeissa pyöriä saati sitten
omaani päivittämään. Aurinkoinen sää on saanut minut ulos pihatöihin. Tänään kiertelin puutarhamyymälöitä ja mietin miten kaiken haluamansa ehtisi saada mahdollisimman pian.

Vaikka hyvin tiedän vastauksen. Nopeasti ei pihatöitä tehdä. Piha syntyy pikkuhiljaa, nurkka kerrallaan. Tässä kotimme pihalla on onneksi Miehen suunnittelema ja toteuttama hyvä pohja, paljon erilaisia kasveja ja pensaita.Piha on hauskasti pengerretty ja eri tasojen välillä on portaita. Kokoa pihassa myös piisaa.

Nyt tulevana viikonloppuna teemme yhden laattapolun ja rakennamme portaat uudelleen. Alapihalla jatkuvat raivaustyöt edelleen. Siellä pihaa rajaa pieni oja ja haluaisin ojan reunaan asti siistiä alueen. Sinne on vuosien saatossa kerääntynyt kaikenlaista risua ja roinaa. Olemme niitä kasanneet ja kuljetamme ne vielä kaatopaikalle kun ei niille kaupunkialueella voi muutakaan. Ellemme sitten saa aikaiseksi rantaan suurta juhannuskokkoa!

Minä tykkään sellaisesta rehevästä, vähän rönsyilevästä puutarhasta. Minun pihallani ei ole viivasuoria kukkapenkkejä eikä tasaisia kivetyksiä. Pihassa saa olla kaikenlaisia soppeja ja koloja, myös luonnontilaa. Pienen kasvimaan perustan myös, sen paikaksi tulee vanha lasten hiekkalaatikko! Tämä aika on ihanaa olla ulkona kun on lämmintä, valoisaa eikä ole minkäänlaisia ötököitä vielä! Nyt on tehtävä se , minkä aikoo!




















Sunnuntaina saimme uuden veneen vesille. Tulvivaa jokea pitkin oli lysti ajella ja kaikuluotaimesta saatoimme tutkia pohjan rakennetta vastaisuuden varalle.
Joki ei mikään syvä olekaan, joten kaikuluotain on
etenkin matalan veden aikana ehdoton.






















Maisemat olivat vielä sunnuntaina joen rannoilla ja saarilla paljaat.
Nyt on jo lehti tullut koivuihin.















Kaksi vanhinta koiraa ovat rauhallisia veneessä mutta nuorimmainen on ihan vauhkona.
Ei malta pysyä paikoillaan vaan yrittää tarttua airoihin kiinni. Tässä olemme menossa soutuveneellä lähisaareen , missä koirat saavat juosta vapaana ja ne kyllä ottivatkin saaresta kaiken irti!

Nyt on enää onneksi huominen töitä ja sitten monen päivän vapaa kun otin perjantain lomapäiväksi. Sunnuntaina lähden työreissulle Helsinkiin pariksi päiväksi ja sitten on kolme päivää töitä ja lauantaina lennetäänkin sitten kahdeksan hengen porukalla Mallorcalle viikoksi!

4 kommenttia:

  1. Ihania kuvia taas! Niiden kautta pääse tunnelmaan mukaan.
    Minäkin olen laittanut vähän kasvimaata, porkkanaa ja valkosipulia. Tähän asti on saanut nauttia ulkoilusta ilman itikoita, mutta tänään niitä oli jo pihalla.
    Oli pakko katsoa blogiasi vielä näin myöhällä, kun olen pakertanut työhakemuksen parissa monta tuntia. Kiitos päivityksestä! Mukavaa loman poikasta ja kevättä! Terttu

    VastaaPoista
  2. Joo, ihania tunnelmakuvia. Samaa mietin tuolla pihamaalla ahkeroidessani, että heti ei kaikkea saa tehdyksi, vähitellen edetään. Innostuin karsimaan ja poistamaan vanhoja (30) rönsyyntynyttä tuoksuvatukkaa, huh. Mutta kyllä siistiytyi. Ihmettelen tätä tekemisen vimmaa ja ahkeruuttani. On kuin kevät veisi!

    Kuulostaapa mukavalta tuo tuleva ohjelmasi, Helsinkiin ja Mallorcalle!

    VastaaPoista
  3. Samantapaista on täälläkin, kuten jo kommentissasi blogissani totesit.

    Minä olen myös sellaisen rehevän ja ei-kovin-suorareunaisen puutarhan ystävä.

    Meillä on hyvin perennapitoiset kukkapenkit, ja suureksi ilokseni tämän kevään siirrännäiset elävät voimallisesti.

    Saiman lempikukat särkyneet sydämet aloittelevat kukintaansa...

    Ei sitä olisi takavuosina tällainen körri uskonut, että joskus on vielä kotona remppaa ja puutarhaa!

    VastaaPoista
  4. Terttu; itikoita en kyllä kaipaa yhtään. Meille niitä tuleekin heti laumoittain, ulkonaolo on mahdotonta ilman kunnon suojausta joko pukeutumisella tai myrkyillä!

    Rita; minä raivasin viime keväänä myös ison tuoksuvatukka-alueen. Nyt odotan taas kukintaa kun raivauksen jälkeen ei kukkia tullutkaan!
    Mukavia reisuuja on sinullakin tiedossa:-)

    Äijä; Pikku särkynyt sydän aloittelee täälläkin jo kukintaa , tavallisesti ei kyllä ole ollut toukokuun puolella vielä minkäänlaista havaintoa kukista. Suurempi versio särkyneestä sydämestä kasvattelee vasta kokoaan!

    Elämä on siitä mukava juttu että yllätyksiäkin on välillä varattuna!

    VastaaPoista