tiistai 28. heinäkuuta 2009

Hyviä aikomuksia



Aika monelta naisihmiseltä ( ja miesihmiseltä myös!) löytyy varmaan jokin keskeneräinen hyvä aikomus, luomus tai projekti. Aikoinaan, kun vielä käsitöitä kausiluontoisesti harrastin, löytyi komeroista ja koreista lukuisia keskeneräitä neuleita tai ompeluksia. Muistan ainakin heti yhden villapaidantekeleen, poikien batmanpuvut , itse kangaspuissa kutomani pellavapyyhkeet (päärmäystä ja ripustusnauhoja vailla)
Ja jos vähän enemmän kaivelisin muistiani, noita tekeleitä löytyisi kyllä lisää vino pino.

Tunnustanpa tässä siis muutamia viimeaikaisia aikomuksiani:

1. Laihdutusprojekti. Ei ole edistystynyt. Eikä se violetti silkkiluomus mahtunut päälleni poikani häihin. Myin puvun äidilleni, jolle puku sopi mainiosti. ÄÄh!
Tätä projektia ei auta eikä edistä lainkaan rakas kumppanini, joka rutistelee minua harva se ilta ja huokailee kuinka ihana olen! Ja kun kuulee positiivista asioita tarpeeksi itsestään, alkaa jopa uskoa ne! Vähän tuo uskoni heilahtelee kaupan sovituskopeissa tai jossain hyvin epäonnistuneissa valokuvissa (kuvakulmat voivat olla tosiaan tosi outoja joskus).
No , summa summarum. Jonkinlainen projekti asian suhteen on kuitenkin meneillään. Tällä projektilla on myös taipumusta aktivoitua syksyn tullen. Toivossa on hyvä elää!




2. Pieni projekti on meneillään valokuvien suhteen. Kesäkuun alun Mallorcan matkasta on tallennettuna läppärin työpöydälle pahasti kesken oleva valokuvakirjan tekele. Kirjassa on valmiina kansikuva ja nimi sekä pari ensimmäistä sivua. Hyvänä tarkoituksena olisi saada kirja painettua ja antaa äidilleni muistoksi, ehkä myös muillekin matkaajille. No. Kohtahan on joulu. Mikä olisikaan parempi joululahja?

3. Vanhassa blogissani Kaamosvalossa aloitin kirjoittamaan ja kuvaamaan sarjaa "Elämäni kodit". Olen päässyt peräti 19 -vuotiaaksi sarjassani. Ja 17 kodista on esiteltynä 4 tai 5. Elokuussa matkustan taas Helsinkiin. Siellä on sarjan seuraavat kolme kotia, jospa tuolla matkalla saisin ne kuvattua.
Tämän sarjan haluan saada valmiiksi. Täytyisi ehkä siirtää se sarja tähän uuteen blogiin, koska pistin vanhan blogini salasanan taakse. (Salasanan voi kyllä minulta pyytää).

4. Kotiasioissa näitä hyviä aikomuksia ja keskeneräisyyksiä riittää myös. Yksi pitkään minua vaivannut asia on tänään nytkähtänyt hieman eteenpäin. Syksyisen muuttoni jälkeen meille nimittäin kertyi melkoisesti sellaisia tilapäisiä säilöjä, piiloja ja ratkaisuja, joiden avulla saatiin kahden ihmisen elämät ja tavarat sovitettua yhteen.

Minä tykkään koruista ja niitä minulle on kertynyt ehdottomasti enemmän kuin ehdin niitä pitämään. Mutta monet niistä ovat kauniita ja värikkäitä ja haluan edes katsella kun en voi kaikkia pitää. Nyt ne ovat sullottuina moneen säilöön ja sieltä niitä on hankala löytää silloin kun jonkun komistuksen haluiaisi ylleen ripustaa.
Tänään piipahdin ohimennen keskustan pienessä sisutuspotiikissa ja sieltä löysin sellaisen kattoon ripustettavan kauniin koukuilla varustetun telineen, joka on kai tarkoitettu keittiövälineille. Kiikutin sen kotiin ja esittelin miehelle, joka lupasi ratkaista miten sen saa kiinnitettyä tarpeeksi tukevasti gyproc-levyistä tehtyyn kattoon (jossa toki on jossain kohtaa tukilautojakin). Eli yksi aikomus sentään tulee valmiiksi ja minä saan ihailla kohta kaunista korukruunua!
Ehkäpä jopa esittelen sen täälläkin!

Tässä tunnustukset tällä haavaa. Pahempiakin keskeneräisyyksiä varmaan löytyy.
Mutta tarviiko tässä elämässä valmiiksi mikään tullakkaan! Mikäänhän ei ole ikävämpää ja tylsempää kuin täydellisyys!

Kuvat viehättävästä Pien-Toijalan talomuseosta Ristiinasta, jossa vietimme mökkilomallamme mukavan iltapäivähetken...

11 kommenttia:

  1. Kotisarjasi oli mielenkiintoinen. Olisi kyllä mukava saada se alku tähänkin blogiin jollain tavalla. Jatkokin kiinnostaa. Kotien avulla voi kertoa niin monenlaisia asioita...

    VastaaPoista
  2. Niinpä. Sitten kun on valmista, tuleekin Niittomies kypsän viljan korjaamaan. Siis hyvä, että on keskeneräisiä projekteja.

    VastaaPoista
  3. Hyvä vaan, että on aikomuksia ja projekteja, joskus keskeneräisiäkin, sillä ”valmiissa maailmassa” olisikin aika tylsää. Joskus saattaa mennä vuosiakin, että projekti etenee tai valmistuu. Se voi olla monesti lopputuloksen kannalta parempikin, olen kokenut. Vaihtelevalla menestyksellä myös nuo painonpudotusprojektitkin etenevät/onnistuvat. En ole enää niin nokon nuuka kilojeni kans.

    Minulla myös tarkoitus ja aloitettuna jo matkakertomus New Yorkin reissusta.

    Ihania nuo kuvat, tuli niin levollisen hyvä olo niistä.

    VastaaPoista
  4. No joo käsitöitä on pilvin pimein kesken.
    Laihdutus aikomus on joka ilta, että aamulla.

    Valokuviakin pitäis laittaa. Olen luvannut laitta anoppivainnaan kuvat kanssin. Silä periaatteella, ketkä mun entinen pokaystävä tuntee.
    Siis älä sure kesken on kait maailmat.

    VastaaPoista
  5. Jostain luin, että täydelliset ihmiset eivät voi edes pierasta...

    VastaaPoista
  6. Turussa on järjestetty aina silloin tällöin keskeneräisten käsitöiden kurssia. Sinne on voinut mennä omien keskeneräisten tekeleittensä kanssa hakemaan potkua. Minusta se on ihan hyvä idea.

    Kaikilla ei varmaan noita keskeneräisiä käsityöprojekteja ole, toiset eivät nimittäin koskaan aloita. Mutta jokaisella naisella on varmaan ollut tuo laihdutusprojekti, minullakin varmaan joka vuosi vuoden 1979 jälkeen.

    Ja siivous- ja raivausprojektit. Niitä olen nyt tehnyt äitini luona, mutta täällä kotonakin pitäisi tehdä. Ei vaan mene eteenpäin.

    VastaaPoista
  7. Yritä siirtää kotisarja tänne, se on mielenkiintoinen ja erilainen projekti.
    Minulla on muutama pitkäaikainen projekti jotka lähentelevät unelmia. Käsityöprojektit ovat onneksi lyhyempiä ja tuntuu että saan edes jotain aikaan.
    Työniloa! Kumma että töviikko tuntuu paljon pitemmältä kuin lomaviikko....

    VastaaPoista
  8. Mukavaa elokuun viikonloppua toivottaa Vaaralan Krisse

    VastaaPoista
  9. Hyvältä tuntui kuulla että hyvät aikomukset ovat monelle muullekin painimisen aihe! Jokunen toivoi että jatkaisin ja yrittäisin siirtää Elmäni kodit-sarjan tänne uuteen blogiini. Ehkä syyspimeillä kun elämä normalisoituu, on aikaa tälläisille hyville aikeille:-)
    Kiitos kommenteistanne MM, VickiLi, Rita, Amalia, Niina, Moninainen, TuuliS ja Vaaralan Krisse!

    VastaaPoista
  10. Aikomuksilla on minunkin polkuni kivetty. ;D Myös minun elämäntapakohenteluni jäävät hetkellisiksi yrityksiksi.Kesken jääneet kirjat ja käsityöt harmittavat, vaikka ei pitäisi. Entäpä jos opettelisikin olemaan hieman hellempi itselleen ja opettelisi hyväksymään sen, että kaikkia töitä ei olekaan tarkoitettu valmiiksi asti.

    VastaaPoista
  11. Voi tokkiisa. Keskeneräisiä?

    Neulomisprojekti, joka alkoi viime talvena. Piti neuloa nuorimmaiselle kaulaliina. Tuossa se on vieläkin, mutta sentään puolessa välissä :D.

    Laihdutus, sekin juu. Ihan kesken ja oikeastaan aloittattamatta.

    Valokuvakirja, kolkytviis sivua on varmaan valmiina ja minä haluan sen yli 90. Toisaalta kirjoja on tulossa ehkä kaksi. Ja ihanaa, sain aivan uuden idean!

    Yhden jutun olen saanut tehtyä. Siivottua ulkoisen kovalevyn, jolta heitin kuvia roskiin yli 30 gigaa. Aikamoisen määrän.

    Joka tapauksessa, mukavaa ja aurinkoista tiistaita!

    VastaaPoista