tiistai 11. elokuuta 2009

Lähtöjä

Viipuri, heinäkuu 2009

Kotikaupunkini rautatieasema on minulle aina ollut merkityksellinen paikka. Lähtemisen tunnelman aistin ensimmäisen kerran noin kolme-neljävuotiaana , jolloin matkustin vanhempieni kanssa junantakamummolaan, eli isän kotiseudulle Satakuntaan.

Sen jälkeen olen itse lähtenyt ja saapunut kymmeniä, kymmeniä kertoja ja varmaan seissyt odottamassa tulijoita ja saatellut lähtijöitä vähintäänkin yhtä paljon. Viikon aikana olen itse lähtenyt ja palannut sekä tänään saatellut poikani ja miniäni junaan -haikein mielin! Joskus ajattelen että kunpa asuisivat vähän lähempänä. Onneksi vielä itselläni työreissuja etelään riittää. Nytkin matkustan sinne kuun lopulla .

Nykyisin tosin lennän etelään useammin kuin köryyttelen junalla, mutta tuoreen reissuni jälkeen mietin että jospa välillä taas vaihtaisi lennot junamatkoihin. Junamatkassa saavuttaa parhaimmillaan transsinomaisen välitilan... matkalla jossain Suomessa, junan jyskyttäessä läpi korpien, niittyjen ja asuinseutujen, nimettömien. Pysähdysasemat tunnistaa maamerkeistä, jos ne osuvat silmään, mutta oikeastaan matkalla ei ole väliä, merkitystä on vain saapumisasemalla ja lähtöasemakin on jäänyt taakse.
Nukun junassa yleensä hyvin. Varaan mieluummin yläpedin. Siellä on kuin pienessä pesässä.Hyvä kirja kunnes junan kolke ja heijaus vie syvään uneen, josta parhaimmillaan herää junan saapuessa pääteasemalleen.

Tosin toisenlaisiakin matkoja on joukkoon osunut. Ravintolavaunussa ottaa hyvässä seurassa yhden oluen liikaa ja sieltä ylävuoteen pesästä on ikävä lähteä etsimään wc:tä aamuyön tunteina pimeissä ja ahtaissa tiloissa. Vaatteisiinkin on pujoteltava ahtaassa sängyssä ja varottava ettei töni kovin vieruskaveria. Vessassa on inha haju ja takaisin tullessa - hytin numero oli???? Tai sitten osuu hyttikaveriksi iloluonteinen juhlija/t jos ei omassa niin paperinohuen seinän takana naapurihytissä. Tai kuorsaava henkilö (huh, sitä voin olla itsekin joskus), tai puhelias eläkeläismummo menossa lastenlasten luo (huh, sitäkin voi olla joskus tulevaisuudessa itsekin) , tai... Ehkä sittenkin suosin lentomatkoja:-)

Ps. Blogissani täyttyy pikapuoliin 10.000 raja. Ei hassumpaa neljässä kuukaudessa. Kiitos teille lukijani! Luku inspiroi jatkamaan!
Posted by Picasa

5 kommenttia:

  1. Santtuanneli täällä!
    Minä olen aina pitänyt junamatkoista enemmän; minua kiehtoo siinä se matkan tekeminen, tunne siitä että matkustaa on paljon todellisempi kuin lentomatkalla. Ja kaikki nuo sattumukset junan hyteissä (Mummot/juopot/rakastavaiset jne.) ovat tulleet osaksi elämäntarinoita joita voi muistella ja kertoa....
    Junassa voi paljon paremmin tarkkailla ihmisiä, minun lempiharrastukseni!

    VastaaPoista
  2. Minulta meni monta vuotta, että opin taas pitämään junalla matkustamisesta. Nuoruudessa seurustelun aloittamisvaiheessa aloitin myös vuoden kestävän opiskelun Oriveden Opistossa.
    Olin innokas irtautumaan kodista enkä seurusteluakaan pitänyt mitenkään vakavana, joten tuntui ihanalta päästä maailmalle.
    Mutta kävikin niin, että valtava koti- ja poikaystävän ikävä saivat junalla matkustelun tuntumaan... ikävältä. Etenkin kotiasemalta lähteminen tuntui suorastaan ahdistavalta. Nykyään nautin niistä harvoista junamatkoista mitä kohdalleni osuu. Makuuvaunua ei tarvitse tällä välillä enää käyttää, kun junan matka-aika on niin nopeutunut. Yleensä ajamme pääkaupunkiin omalla autolla. Tulevaisuuden haaveeni on, että sitten eläkeiässä tulisi käytettyä noita etuisuuksia ja matkusteltua eläkelipulla tuon entisen poikaystäväni kanssa. :)

    VastaaPoista
  3. Junailussa ja lentämisessä on omat hyvät puolensa - ja tunnelmansa. Junan vihellys tulee ensimmäisenä mieleen, kun muistelen nuoruuden matkoja Helsinkiin. Seuraavaksi unenpöpperöiset pysähdykset eri asemilla pitkän matkan varrella. Muistan myös että 70-luvun alussa menopaluu Rovaniemeltä Helsinkiin kakkosluokan makuuvaunussa maksoi 119 markkaa! Säästin itse markarahat eikä lentäminen tullut mieleenkään.

    VastaaPoista
  4. Hei Maaretta!

    Oikein kivoja postauksia tänne tullut!! Myös tämä uusin!! Oli kiva lueskella!:)Ja tykästyin kovin tuohon kuvaan, missä oli pöytä ja vanha ikkuna, valo on siinä ihan uskomaton!!!

    Oikein mukavaa viikonlopun jatkoa sinulle!:)

    VastaaPoista
  5. Santtuanneli; muistan hyvin junamatkasi. Olet yksi niistä, joitta on saateltu ja oltu vastaanottamassa milloin mistäkin päin maailmaa tullessasi tai lähtiessäsi.

    Rita; niin se vain on tuo ihmisen tunnemuisti mielenkiintoinen kun vaikuttaa valintoihin pitkälläkin perspektiivillä. Mutta muistan itsekin tuon nuoruusiän valtavan ikävöinnin ja kaipuun. Olen itsekin saatellut rakasta junaan tai lähtenyt itse pois.

    TuuliS; minullakin lentäminen tuli mukaan vasta vanhempana ja enimmäkseen työmatkojen kautta. Vieläkin joskus laskee että raskiiko lentää ja jos lntää, niin kyseessä on tarjouslento yleensä (jos itse maksaa). On se niin kallista tuo lentäminen. Lisää puolella matkan hintaa jos vaikka lomalle jatkaa Hgistä.

    Mukavaa kun piipahdit täällä Marge! Ikkunakuvat ovat aina minua kiehtoneet!

    VastaaPoista