olet poissa
riisuttu huone
muistot
naulanjälkinä
suru kulkee
huoneessa
levähtää auringon läiskissä
asettuu sängylle
tyhjälle puoliskolle
jää
Valokuvatorstain ja Runotorstain 138.haasteena on inhimillinen. Aihe on kuitenkin on rajattu Valokuvatorstaissa niin, ettei haasteeseen saa vastata ihmisen tai eläimen kuvalla.
Vastasin molempiin haasteisiin samalla kuvalla ja tekstillä.
Vastasin molempiin haasteisiin samalla kuvalla ja tekstillä.
Kuinka kaunis, puhutteleva teksti, kiitos siita. Olen ennenkin ihastellut runojasi. Olen siis vieraillut blogissasi vaikka en olekaan jattanyt viesteja kaynneistani. Oma blogini ei ole julkinen mutta voin lahettaa sinulle kutsun mikali haluat kurkistaa millainen henkilo lukee Jokivarren Maarettaa :D
VastaaPoistamuistot naulanjälkinä...
VastaaPoistakaunista, koskettavaa.
Kaunis runo. Tyhjä vuode matkakassi
VastaaPoistapakattuna täydentää runon tunnelman.
Pidin tästä.
Minäkin tartuin tuohon "muistot / naulanjälkinä" hienosti sanottu. Runo on muuten haikea ja välittää kokemuksen hyvin.
VastaaPoistaHerkkä ja kaunis runo. Tykkäsin tästä kovasti.
VastaaPoistaMuistot naulanjälkinä. Hienosti sanottu. Vasaran kaikuina, maalin tuoksuna.
VastaaPoista710 East myrtle avenue; kiitos olet käynyt vierailulla ja mukavaa kun runoni ovat sinua koskettaneet. Olenkin käynyt vierailulla omassa blogissasi, kiitos kutsusta!
VastaaPoistaSusuPetal; lähtö ja suru on koskettavaa.
Arleena; teksti nousi kuvasta ja sen herättämistä tunteista.
Ilona Tammi; mietin itse usein tyhjään asuntoon tai huoneeseen tullessani että mitähän seinillä on ollut, mistä ne kertovat.
Laps Suomen, hienoa kuulla että pidit runostani!
Oh-show-tah hoi-ne-ne;kertoisivatko vasaran kaiut ja maalin tuoksu uudesta alusta...