torstai 3. joulukuuta 2009

Vuosi vuodelta horjuvimmin askelin



vuosi vuodelta
horjuvimmin askelin
vapisevimmin käsin

lippu nousee salkoon
jo kauas sen näen

rinnassa läikähtää

rakas isä
rakas koti
rakas maa



Runotorstain ja valokuvatorstain tämän viikon 151.haasteena on SININEN ja VALKOINEN.
Kuvani ja runoni kertovat tällä viikolla minulle tärkeästä ihmisestä, isästäni, sotaveteraanista.
Kuva on vanha ja olen sen aiemminkin julkaissut blogissani tässä kohtaa.


18 kommenttia:

  1. Vaikuttavat sanat nyt kun tuntuu että kaikki olikin turhaa.

    VastaaPoista
  2. Kumpa vielä nuoremmatkin muistaisivat esi-isien teot!

    VastaaPoista
  3. Jo pelkästä kuvasta tulee tippa silmään.

    VastaaPoista
  4. Yhä useammin tulee mieleen, että kohta heitä ei enää ole.

    VastaaPoista
  5. Koskettava runo ja muistutus - mikä on meidän ja miten se on saatu

    VastaaPoista
  6. Hyvin valitut (vähät)sanat jotka silti kertovat tarpeeksi. Ja tunnetta on mukana, mutta ei mitään siirappimaista tai yltiöpäistä. Hyvä Maaretta!

    tv. Santtuanneli

    VastaaPoista
  7. Liikutti ja ihanaa, että liikutti. Kiitos!

    VastaaPoista
  8. Heips
    Nyt alkaa myös uusi valokuvahaaste maanantaisin
    Mustaa ja Valkoista
    eli maailma mustavalkoisin kuvin. Osallistu sinäkin. Ensimmäinen aihe haasteeseen ma 07.12.09

    P.S. ihanasti toteutettu sininen ja valkoinen

    VastaaPoista
  9. Kuvastasi piirtyy myös oman isäni kasvot. He kantavat raskaita sodan muistoja mukanaan läpi elämänsä. He ymmärtävät, miksi Suomenlippu kannattaa nosta salkoon, ja varsinkin itsenäisyyspäivänä. Kiitokset heille!

    VastaaPoista
  10. Sydämessäni läikähti liikuttavasti. Tuli vahvasti mieleen oma edesmennyt isäni, sotaveteraani myös. Kiitos! Kunnioitus isillemme!

    VastaaPoista