sunnuntai 10. tammikuuta 2010

Kauneutta on, siis elämää on! Rooma osa I



Mitä voisin kertoa Roomasta sellaista mitä ei joku olisi jo kertonut lukemattomia kertoja. Rooma on täynnä historiaa, tarinoita, taidetta. Rooman kauneus on erilaista kuin missään muualla. Se kumpuaa historiasta, verisestäkin sellaisesta välillä. Vatikaanin taideteokset ja aarteet ovat vertaansa vailla, uuvuttaviakin tai ainakin turruttavia.

En yritäkään kertoa muusta kuin omasta kokemuksestani, näistä muutamasta tammikuisesta päivästä.

Tämä oli toinen kertani Roomassa. Edellinen kerta oli yli 20 v sitten. Muutos näiden kahdenkymmenen vuoden välillä on hurjaa. Ensinnäkin liikenne on kasvanut ihan mielettömästi. Kaikki sivukujat olivat iltaisin parkkeerattu täyteen vespoja, noita kaikenikäisten ja -kokoisten  italiaanojen lempikulkuvälineitä. Autojen kavalkaadista puuttuivat lähes täysin muualla Euroopassa yleiset katumaasturit, niiden sijaan liikenteessä puikkelihtivat minikokoiset fiiatit ja morrikset, osa niistä vain kahdelle tarkoitettuja. Niitä sitten parkkeerattiin sujuvasti ihan missä vain sopiva kolo oli, eikä suunnalla ollut mitään väliä. Parkkipirkkoja ei Roomassa ilmeisesti ole lainkaan.

Toinen iso muutos oli  turistimäärien kasvu. Silloin 20 v en muista että missään olisi ollut massiivisia jonoja ja varaussysteemejä museoihin niinkuin nyt oli. Ekayrityksellä Vatikaaniin luovutimme kun kuulimme että jonotus kestää vähintään kaksi tuntia.. Ja silloin 20 v sitten sentään oli elokuu, Euroopan suosituin lomakuukausi. Nyt oli turisteja paljon liikkellä  muualta Italiasta sekä selvästi suuria määriä Aasian maista ja Venäjältä. Mietimme kyllä välillä siellä kaiken keskellä kävellessämme että miten Rooma-vanhus mahtaa kestää kaiken tämän jatkossakin.

Mutta Roomaa ei voi kaikesta tästä huolimatta muuta kuin rakastaa. Joka nurkka on täynnä taidetta, toinen toistaan upeampia teoksia on joka puolella. Roomalaiset asuvat jättisuuressa taidemuseossa  ja tekevät sen aivan luontevasti. Me tottumattomat sen sijaan olimme nyrjättää niskamme eräänkin kerran kun oli katseltava niin moneen suuntaan yhtä aikaa.Tuntui kuin olisi astellut historian kirjojen sivuilla; Colosseumin areenan veriset gladiaattoritaistelut, Vatikaanin aarteet, mahtipontiset keisarien palatsit, Michelangelon upeat freskot ja monet, monet muut vuosituhansien paikat, tapahtumat ja  nimet vilisivät ohitsemme.

Roomasta löytyy myös rauhaa, hiljaisuuta ei sieltä taida löytyä tänä päivänä. Colosseumin ympäristö, Forum Romanumin kaivaukset ja rauniot olivat laajoja rauhaisia alueita, samoin hotellimme lähellä sijaitseva Borghesan  valtaisa puistoalue, mikä varmaan on keväällä aivan upea kun puut ja pensaat kukkivat. Vatikaanin rauhaisille sisäpihoille kurkimme museokierroksella ja kuvasinkin kauniita puistoja ikkunoista. Sinne ei vain ollut meillä asiaa.

Hotellimme oli varsin onnistunut  valinta, kannatti viettää yksi ilta netissä ja surffailla hotellien sivut tarkoin läpi.
Hotelli Fiume sijaitsi rauhallisella sivukadulla  Piazza Fiumen lähellä hyvien liikenneyhteyksien päässä.  Hotelli oli myös suhteellisen edullinen, 5 vrk maksoi 300 euroa per hlö.Hotellin aamupala oli monipuolinen italialaiseksi, sillä pärjäsi pitkään  iltapäivään. Hotellin lähellä sijaitsi myös runsaasti erilaisia trattorioita, joista löytyi  mainiota, herkullista konstailematonta  ruokaa.

Hankimme 20 euron hintaisen Rooma-passin ja siihen sisältyi vapaa kulku muuten niin kaaottisen kaupungin  varsin selkeillä joukkoliikennevälineillä (metrolla ja busseilla). Passilla pääsi myös ilmaiseksi kolmeen ensimmäiseen vapaavalintaiseen käyntikohteeseen.

Jatkan matkakertomusta myöhemmin, silloin kerron Rooman kuhinasta ja kaaoksesta enemmän.Siitä kaupungista joka sykkii elävästi  historian ja menneisyyden ympärillä ja seassa!

13 kommenttia:

  1. Hienot kuvat!:) oi ihana Rooma, pakko päästä takaisin joskus..
    liityin lukijaksi

    VastaaPoista
  2. Ihailin myös kuvia pitkään ja hartaasti. Suurensin ja huokailin. Historiaa ja suurta kauneutta!

    Edelleen haaveissa, mutta opettajan (mies) loma-aikoina ei Rooma houkuttele, varsinkin kun kerroit ruuhkista nyt sesongin ulkopuolellakin.

    VastaaPoista
  3. Minäkin katselin kuvat moneen kertaan - juuri noin, Rooma on historiaa ja kuitenkin roomalaiset elävät siinä joka päivä, se tuntuu niin jotenkin ihan värisyttävältä!

    Isännyyt tuossa katseli juuri hiihtolomaksi Italian matkaa, kun Tampereelta pääsisi nyt suoraan Milanoon ryanairilla. Ollaan menty sinne kaksi kertaa ja lähdetty toisella kerralla itään, toisella länteen, jos lähtisi nyt suoraan etelään...

    VastaaPoista
  4. Kuvasi ovat kyllä hyvät. Selkeitä ja mukavat kuvakulmat. Niitä piti ihan suurennella.
    Mielenkiintoista kuulla, miten Rooma muuttunut. Jotenkin ajattelee, ettei se muuttuisi, että suurkaupungit on aina suurkaupunkeja ja täynnä ihmisiä. Mutta tietenkin niihinkin ajan merkit tarttuvat.
    Odottelen jatkoa ^^

    VastaaPoista
  5. SL; Kiitos ja tervetuloa lukijakseni!

    Katriina; Haaveista kannattaa tehdä aina välillä tottakin. Syyslomallakin (eikös opettajilla ole sellainen) Rooma on varmaan parhaimmillaan! Ei niistä ruuhkista kannata välittää, luulen että ne ovat pysyvää Roomaa!

    Luulen että pitäisi tosi paljon Roomasta ja kuvattavaa siellä tosiaan piisaa, minäkin roikotin isoa kameraa mukana koko ajan.

    Inkivääri; katsopa joiltain kansainväliltä booking-sivuilta lentoja, voit saada Rooman lentoja edulliseti sieltäkin, jos Roomaan asti aiotte. Minunkin edestakainen lentoni Hgistä maksoi 239 euroa. Junalla tai muulla kulkuvälineellä matkustaminen voi tulla kalliiksi Milanosta asti.

    Tuuluska, kiitos! Minäkin ajattelin että suurkaupungit pysyvät samoina, mutta eihän se niin ole. Joskus ajattelen että me kyllä tästä maailmasta lopun teemme kun on niin helppoa ja halpaakin matkustaa maasta ja maanosastakin toiseen. On vaivatonta käydä viikonloppuna Roomassa niinkuin ennen kävimme ehkä naapurikaupungissa. Voih! Tämän kun tiedostaa niin ei pitäisi matkustaa lainkaan , mutta kun rakastaa toisaalta matkustamista....

    VastaaPoista
  6. Olipa nautinnollista lukea ihanien kuvitusten kera tätä matkakertomustasi! Mielenkiintoista on tuo kokemasi, 20 vuoden jälkeen olla uudelleen Roomassa. Rooma on eräs niitä maailmankaupunkeja missä mielisi käydä.

    VastaaPoista
  7. Tämähän oli varsin mielenkiintoinen ja laadukas Rooma-raportti. Kuvatkin niin upeita!! Ihan alkoi tehdä mieli päästä Roomaan. - paitsi nythän minä pääsinkiin, kiitos kuvailujesi :D
    Kaksi kertaa olen minäkin käväissyt tuolla. Ensin hamassa nuoruudessa ja viimeksi 10 v. sitten. Mukavasti kirjoituksesi kävi yksiin muistikuviini.

    VastaaPoista
  8. Ruska, kiitos kommentistasi!Roomassa riittää todella katsottvaa ja koettavaa moneksikin kerraksi.

    VastaaPoista
  9. Rooma, ikuinen kaupunki, kiinnostaa aina. Kerran käynyt ja toistamiseen haaveilen käyväni. Kuvat tuovat mieleen juuri sen historian, taiteen, kapeat kujat, espressokahvilat ja puistot. Totta, ettei ennen ollut jonoja, itsekin kerran satuin "johonkin isoon kirkkoon" ihailemaan freskoja, mikä lie Pietarinkirkko olikaan.. aika nuori silloin ;-)

    Otan osaa koirastanne, suruhan se on luopua rakkaasta.

    VastaaPoista
  10. Tupasen turinoita; enää ei tosiaankaan enää Pietarinkirkkoon "eksytä"...
    Kiitos osanotosta koiran vuoksi. Toki olimme jo hiljalleen valmistautuneet siihen, olihan kyseessä jo varsin iäkäs koiraherra, puhuimmekin usein Jouton viimeistä talvesta. Mutta silti. Lemmikin kanssa olemiseen kun liittyy niin paljon kaikkea, yhteistä koettua. Ja koira osaa olla niin pyytetön kaveri.

    VastaaPoista
  11. Pitkästä aikaa blogikierroksella...

    Oh, kauniita kuvia ja hyvä tarina. Sai aikaan sen, että tahtoisin tuonne! Minä en ole Roomassa käynyt, itse asiassa ainoastaan Milanossa. Enpä paljon muualla. Sitä tuli entisaikoina vain purjehdittua. En valita, kivaa sekin oli. Ehkä nyt jossain vaiheessa sitten voisi matkustaakin jonnekin.

    VastaaPoista
  12. Ihanat kuvat. Voisin minäkin Roomaan mennä, kuvasi houkuttelevat.
    Olit saanut kohteet kuvaan niin, ettei se ihmisvilinä paljoa näkynyt. Pidin noista puiston portaista ja näkymästä akveduktin alta (onko se akvedukti?).
    Mielenkiinnolla odotan jatkoa kertomukseesi.

    VastaaPoista
  13. Heli; aikansa kutakin. Purjehtiminen on varmaankin mahtavaa, en ole koskaan ollut purjeveneen kyydissä. Purjehtiminen Kreikan saaristossa tai Välimeren rannikolla voisi olla nelmaosastolla jopa. Vaikka olen vähän merikammoinen, pidän merestä enmmän rannalta tai rannan läheisyydestä koettuna.

    Pehmyt piirto; odottele vain, kohta tulevat ne kuvat, joihin kaikki ihmiset ovat pakkautuneet!Mikähän on akvedukti??

    VastaaPoista